kääntänyt Ummu Ahmed

Ristiriita totuuden ja valheen välillä on jatkuva ja se pysyy niin kauan kuin tämä maailma on olemassa. Jotkut Muhammadin ummah'sta seuraavat valheiden ihmisiä, kuten juutalaisia, kristittyjä, zoroastrianisteja, epäjumalanpalvojia ja muita, mutta on joukko, joka pysyy tiukasti totuudessa paineista huolimatta, kaikki tämä on ennalta määrättyä. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi luovuttaa ja alkaa seuraamaan harhassa kulkevia, sillä hän joka varoitti meitä siitä, että tämä tulee tapahtumaan, kehotti meitä seuraamaan tiukasti islamia vaikka kuinka moni ihminen hairahtuisi ja tulisi kuinka vahvaksi tahansa (uudella polullaan). Hän kertoi meille, että siunattu on se, joka pysyy lujasti totuudessa kaikesta huolimatta, ja samalla hän, joka tekee hyviä töitä ansaitsee 50 miehen palkkion ja nämä miehet ovat kuin Sahaabah (olkoon Allah tyytyväinen heihin) - kuten on kerrottu Abu Thalabah al-Khushanin raportoimassa hadithissa.

Muhammadin umman keskuudessa on ihmisiä, jotka harhautuvat totuudesta ja kulkevat kohti valheellisuutta, vääristellen asioita. Heidän rangaistus on se, että heidät pidetään kaukana Hawdista (vesisäiliö, allas) kun taas ne, jotka pysyivät Suoralla Tiellä pääsevät juomaan siitä. Profeetta sanoi: "Menen ennen teitä Hawdille, ja teidän joukostanne tuodaan miehiä luokseni, ja kun ojennan käteni heille, heidät vedetään pois. Minä sanon: 'Oi Herra! Minun seuraajani!' ja sitten sanotaan: 'Sinä et tiedä mitä he 'uudistivat' (muuttivat) sinun lähdettyäsi.'"

Toisen raportin mukaan: "Minä sanon: 'Olkoon hän tuomittu, joka muuttaa uskontoa lähdettyäni.'" Yksi selvimmistä islamin muutoksen ilmenemismuodoista ja Muhammadin uskonnon halveksivasta kohtelusta on tapa, miten ihmiset seuraavat Allahin (swt) vihollisia kaikessa, pienessä tai suuressa, kehityksen, edistyksen ja sivilisaation nimissä, rauhallisen yhteiselon, veljeyden, uuden maailman järjestyksen, globalisaation ja muiden häikäisevien mutta petollisten iskulauseiden varjolla. Ajatteleva muslimi voi huomata tämän vaarallisen ongelman muslimien enemmistön keskuudessa (lukuunottamatta niitä joita kohtaan Allah antaa armoaan) niin pitkälle, että jotkut jopa seuraavat heitä (ei-muslimeja) heidän uskonnollisissa rituaaleissa ja heidän perinteissään ja tavoissaan, kuten juhlissa, jotka ovat osa heidän uskontoaan. Allah sanoo:

"älä seuraa heidän hyödyttömiä halujaan, poiketen totuudesta joka on tullut sinulle. Kaikille olemme määränneet lain ja selvän tien [Surah al-Maidah 5:48]

"Jokaiselle kansalle olemme määränneet uskonnolliset juhlat joita heidän täytyy seurata" [Surah al-Hajj 22:67] - joka tarkoittaa juhlia, jotka ovat vain heille.

Monet muslimit ovat harhautuneet Allahin vihollisten häikäisevien houkutusten takia, etenkin kristittyjen suuret juhlat kuten Jeesuksen (as) syntymän juhliminen - ts. joulu - ja kristittyjen uusi vuosi kuuluvat niihin. He (muslimit) ottavat osaa näihin juhliin omissa (kristityissä) maissaan, ja jotkut ovat vieneet nämä asiat myös muslimimaihin - etsimme turvaa Allahista! Valtava katastrofi oli se, kuinka järjestettiin valtavia järjestelyitä maailmanlaajuisesti siirryttäessä 2000-luvulle, kristittyjen juhliessa sitä, että on kulunut 2000 vuotta Jeesuksen (as), Maryamin pojan syntymästä. Jos maailma kuhisee kristittyjen juhlia joka vuosi, niin kuinka suurta se voikaan olla vuosituhannen vaihtuessa? Kristityt valmistautuivat siihen, koska sillä oli heille suuri merkitys. Mutta myös jotkut muslimimaat ottivat osaa tähän juhlintaan. Jotkut muslimit ottivat osaa tähän juhlintaan sillä perusteella, että kyseessä oli kansainvälinen tapahtuma ja se (muka) koski kaikkia maapallon asukkaita. Nämä ihmiset eivät tiedä, että millenniumin juhlinta on kristittyjen uskonnollinen juhla ja siihen osaa ottaminen on samalla osallistumista kaikkiin heidän uskontonsa rituaaleihin ja siitä iloitseminen on iloitsemista kufrista (epäuskosta). Tämä asettaa muslimin aqeedah'n (uskon) suureen vaaraan, sillä "se joka matkii joitakin ihmisiä, on yksi heistä", kuten on raportoitu tässä sahih hadithissa. Entäpä sitten hän, joka itse asiassa ottaa osaa toisten uskonnon rituaaleihin?! Tämä antaa aihetta käsitellä epäuskovien (kuffaar) juhlia, miten muslimin tulisi suhtautua niihin ja kuinka niistä tulisi erottua - mikä on yksi perusasia puhtaassa uskonnossamme. Lisäksi, meidän tulee tietää joitakin yksityiskohtia epäuskovien juhlista ja rituaaleista, jotta voimme välttää niitä ja myös varoittaa muita niistä.

Miksi meidän sitten tulee tietää kuffaarien juhlista?

Oppineet ovat yhtä mieltä siitä, että muslimin ei tarvitse välittää kuffaarien tavoista tai heidän rituaaleistaan (ellei hän halua kutsua heitä islamiin), paitsi jos heidän (kuffaar) tapansa alkavat levittäytyä tietämättömien muslimien keskuuteen, joko tahallisesti tai tahattomasti. Sellaisessa tilanteessa muslimien täytyy tietää niistä, jotta ne voidaan välttää. Viime aikoina tämä on tullut enemmän ajankohtaiseksi seuraavien seikkojen takia:

1. Tapahtuu enemmän sekoittumista kuffaarien kanssa, koska muslimit menevät heidän maihinsa opiskelemaan, lomille, työmatkoille tai muista syistä (kääntäjän huom. myös käännynnäisten lisääntyminen länsimaissa). Ne, jotka menevät sinne saavat olla todistajina heidän rituaaleilleen ja he (muslimit) voivat jopa pitää niistä ja siten alkavat myös tehdä niitä. Näin tapahtuu erityisesti heidän kohdallaan, jotka kärsivät alemmuuskompleksista ja katsovat kuffaareita ihaillen - tämä vie heiltä voiman vastustaa, korruptoi heidän sydämensä ja heikentää heidän sitoumustaan uskontoon. Lisäksi monet länsimaistuneet, koulutetut ihmiset näkevät kuffaarit edistyksellisinä ja sivistyneinä, jopa heidän kaikista maallisissa tavoissaan. Tai sitten muslimaassa asuvat ei-muslimi vähemmistöt saavat houkuteltua joitakin tietämättömiä muslimeja.

2. Media on vielä vakavampi ongelma, koska se välittää kaiken äänen ja elävän kuvan kanssa joka puolelta maapalloa. Ei ole epäilystäkään etteikö kuffaarien media olisi tehokkaampi ja kykenevämpi välittämään heidän rituaalejaan muslimeille kuin päinvastoin. Monet satelliittikanavat lähettävät ohjelmaa muiden uskontojen juhlista - etenkin kristittyjen juhlista. Asiaan tulee lisää vakavuutta kun joissain sekularisoituneissa muslimimaissa aletaan yleisesti viettää kaafirien ja joidenkin bid'ah:n ihmisten juhlia ja sitten arabimaiden satelliittikanavat välittävät tämän ympäri maailmaa, joten jotkut muslimit hämääntyvät siitä, että ohjelma tulee muslimimaasta.

3. Läpi historian muslimit ovat kärsineet siitä, että muiden rituaalit vaikuttavat ja sekoittuvat heidän omiinsa. Tämä sai islamin oppineet varoittamaan muslimeja muiden matkimisesta heidän juhlissaan ja rituaaleissaan. Näiden oppineiden joukossa ovat Shaykh al-Islam ibn Taymiyah, Allamah Ibn al-Qayyim, al-Haafiz adh-Dhahabi ja al-Haafiz ibn Kathir. He elivät samaan aikaan kun muslimien ja muiden, etenkin kristittyjen, välillä oli paljon sekoittumista, ja jotkut tietämättömät muslimit saivat vaikutteita heidän (kristittyjen) uskonnollisista rituaaleista, etenkin heidän juhlistaan. Joten nämä oppineet puhuivat paljon näistä asioista kirjoissaan, ja jotkut heistä jopa kirjoittivat kirjoja yksinomaan tästä aiheesta, mm. Ibn Taymiyah (Iqtidaa' al-Siraat al-Mustaqim li Mukhaalafar Ashaab al-Jahim ja al-Dhahabi (Tasbih al-Khasis bi al-Khamis).

Ibn Taymiyah (olkoon Allah hänelle armollinen) puhui pitkään heidän (kuffaar) juhlista ja siitä, mitä he oikein tekevät silloin, ja hän myös kertoi siitä, kuinka jotkut tietämättömät muslimit olivat saaneet vaikutteita. Hän kuvaili heidän lukuisia juhliaan sekä rituaaleja ja tapoja joita niihin liittyi - mistä muslimien ei normaalisti tarvitse tietää, mutta nyt se on välttämätöntä koska money muslimit seuraavat Kirjan kansaa niissä rituaaleissa.

Shaykh al-Islam kuvaili heidän juhliaan ja käsitteli niitä varoittavassa mielessä. Puhuttuaan yksityiskohtaisesti, hän sanoi: "Meidän tavoitteemme eivät ole rajoittuneet vain heidän vääryksiensä yksityiskohtien tietämiseen, vaan meille on riittävää tietää mikä on munkar (pahaa) sellaisella tavalla että voimme tehdä eron sen ja mubaah'n (sallitun), marufin (hyvän), mustahabin (suositellun) ja waajibin (pakollisen) välillä, jotta tämän tiedon avulla voimme suojella itseämme ja välttää sen, kuten muutkin asiat jotkat ovat haram ja haraamin välttäminen on velvollisuutemme. Se, joka ei tiedä mitä on munkar, joko yleisesti tai yksityiskohtaisesti, ei voi sitä välttää. Yleinen tieto on riittävää, toisin kuin asioiden kanssa, jotka ovat waajibaat (pakollisia), sillä ne tulee tietää yksityiskohtaisesti." Hän myös sanoi: "Olen laskenut monen monta asiaa heidän uskonnostaan, joka on munkar kun huomasin että monet muslimiryhmät ovat saaneet vaikutteita heistä ja monet heistä eivät edes tiedä, että kaikki se oli kristinuskosta, joka on kirottu, se ja sen seuraajat. En tiedä kaikkea mitä he tekevät mutta olen maininnut ne asiat, joita olen muslimien nähnyt tekevän ja joka on otettu heiltä (kristityiltä)."

4. Jotkut heidän juhlistaan ovat suuria kokoontumisia ja ne sisältävät vielä merkkejä vanhoista juhlista. Monet muslimit ottavat osaa näihin tapahtumiin tajuamatta sitä. Esimerkkinä voidaan mainita olympialaiset, jonka juuret ovat juhlassa, jota ensin juhlivat kreikkalaiset, sitten roomalaiset, sitten kristityt; ja "Mahrajaanit" ("juhlat"), jotka järjestetään edistämään myyntiä, kulttuuria jne., vaikka Mahrajaan oli alunperin persialainen juhla. Monet, jotka järjestävät kyseisiä tapahtumia ja kutsuvat niitä "mahrajaaniksi" eivät tiedä sen alkuperää.

5. Kun tuntee pahan, se on keino välttää se ja pysyä poissa siitä. Hudhayfah sanoi: "Ihmisillä oli tapana kysyä Profeetalta hyvistä asioista, mutta minä kysyin pahoista asioista, koska pelkäsin tekeväni niitä." On vakava ongelma, että muslimit ottavat osaa joihinkin epäuskovien rituaaleihin tajuamatta, että ne ovat osa heidän (kristittyjen) rituaalejaan ja omia tapojaan, joita meidän on käsketty välttää koska ne ovat inhottavuuksia ja harhaanjohtavia.

6. On olemassa paljon vahvoja kutsuja, joita tekopyhät tekevät erottaakseen umman juuristaan, tuhotakseen sen identiteetin, saadakseen sen muistuttamaan kuffaarien metodologiaa, ja he haluavat ihmisten seuraavan heitä askel askeleelta, vedoten inhimillisyyteen, globalisaatioon, universalismiin, avoimmuuteen muita ja muita kulttuureja kohtaan. Tämän takia on välttämätöntä, että tunnemme muiden (kaafirien) harhaanjohdatuksen ja hairahtumisen, jotta voimme tuoda sen julki ja näyttää viat, jotka ovat kauniin pinnan alla, joka peittää nämä vastenmieliset ideat, "Ne jotka tultiin tuhoamaan (koska he hylkäsivät uskon) voitiin tuhota selvien todisteiden jälkeen ja ne jotka tulivat elämään (ts. uskovat) saivat elää selvien todisteiden jälkeen." (Surah al-An'aam 8:42) - ja jotta Muhammadin seuraajat eivät tulisi petetyiksi...

Faaraoiden juhlat

Faaraoiden juhlien joukossa on Shimm al-Nasim - juhla, johon kuuluu joidenkin päivien pitäminen hyvinä enteinä tai vetäytyminen lähelle jumalia, joita palvottiin Allahin (swt) sijaan. Shaykh Mahfuz - omana aikanaan - mainitsi joitakin häpeällisistä ja moraalittomista käytännöistä: maatilat ja avoimet paikat olivat täynnä moraalittomia ihmisiä, jotka käyttäytyivät huonosti, ja joukkoja vanhoja ja nuoria, miehiä ja naisia, menivät hedelmäpuutarhoihin ja jokiin tehdäkseen zinaa (haureus, aviorikos) ja juodakseen humalluttavia aineita, ajatellen että kaikki nämä pahat teot ovat sallittuja heille.

Taikauskoisia tapoja, joita liittyy tähän juhlaan, oli sipuleiden ripustaminen nukkuvan henkilön pään yläpuolelle, tai oven luo, väittäen että tämä veisi laiskuuden pois. Tämä sanotaan olevan yksi faaraoiden juhlista, ja koptien sanotaan keksineen sen; ei ole mitään, joka viittaisi siihen etteikö tämä juhla kuulunut heille molemmille ja etteikö se olisi siirtynyt faaraoilta kopteille. Monet egyptiläiset - etenkin koptit - vieläkin viettävät tätä juhlaa, ja monet muslimit menevät heidän mukaansa. Muutama vuosi sitten muutama maallistunut kirjailija vaati, että tästä juhlasta tehdään virallinen vapaapäivä, jotta voitaisiin herättää henkiin faaraoiden perintö - samaan aikaan kun he kuvaavat islamin rituaaleja takapajuisiksi, taantumuksellisiksi ja sivistymättömiksi!

Kreikkalaisten juhlat

Kreikkalaisessa vuodessa oli monta kuukautta, ja ne oli nimetty juhlien mukaan. Rikkaat rahoittivat juhlat. Suurin osa heidän juhlistaan pohjautui pakanuuteen, joka taas pohjautuu polyteismiin. Heillä oli paljon juhlia, koska he halusivat vähentää päivittäisen elämän väsymystä, ja loppujen lopuksi ei ollut yhtäkään kuukautta ilman juhlia, paitsi yksi, jonka nimi oli Mamkitrion.

Heidän juhliensa luonteeseen kuului säädyttömyys, vapaat sukupuolisuhteet, juopuneisuus ja vapaat eläimelliset halut, joten he tekivät mitä ikinä halusivat, kuten selviää monista myyteistä, joissa myös väitetään että he kutsuivat luokseen kuolleiden sieluja, sitten lähettivät ne takaisin juhlan päätyttyä. Heidän tärkeimpiin juhliinsa kuului seuraava:

Olympiadin juhla, tai Olympiakisat. Tämä juhla pidettiin Elisissä joka neljäs vuosi. Ensimmäisen kerran se tunnustettiin virallisesti 776 ekr. Olympiad oli heidän tärkein juhlansa ja kokoontumisensa. Tuosta aiemmin mainitusta vuodesta lähtien näitä kisoja kutsuttiin historiallisesti Olympiadiksi. Siinä on nationalistisia piirteitä ja tavoitteita, jopa niin paljon että kreikkalaiset kehuivat olympialaisten saavutuksilla enemmän kuin sotavoitoillaan.

Nämä kisat pidetään vieläkin ja kristityt kansat kannattavat niitä. Kisat kantavat edelleen samaa vanhaa nimeään ja sisältävät samoja vanhoja rituaaleja kuten olympiatulen sytyttäminen Ateenassa ja sen vieminen kisapaikalle ja niin edelleen. Valitettavasti myös monet muslimimaat ottavat osaa näihin kisoihin ja vielä kehuvat niin tehdessään. Monet heistä eivät tiedä, että kisojen alkuperä on kuffaarien juhlissa ja heidän pakanauskontonsa pyhissä päivissä. Etsimme turvaa Allahista vääryyttä, harhaanjohdatusta ja sokeaa seuraamista vastaan!

Roomalaisten juhlat

Roomalaiset ovat yksi niistä kansoista, joilla oli paljon juhlia. Heillä oli enemmän kuin sata pyhää päivää vuodessa, päiviä joita he pitivät juhlina, mukaanlukien jokaisen kuun ensimmäinen päivä. Jotkut juhlat oli omistettu kuolleiden ja alamaailman sielujen pyhittämiselle, ja monet heidän juhlistaan pidettiin kuolleiden tyynnyttämiseksi ja lepyttääkseen heidän vihansa - tai niin he ainakin väittivät.

Kuten tiedetään, Rooman valtakunta oli vallassa kreikkalaisten jälkeen, joten he perivät monia kreikkalaisten rituaaleja, tapja ja juhlia.

Kuuluisimpien roomalaisten juhlien joukossa:

Rakkauden juhla (=ystävänpäivä)ta he juhlivat helmikuun 14. päivä joka vuosi, uskoen sen olevan osoitus jumalallisesta rakkaudesta pakanauskonnossaan. Tämä juhla keksittiin yli 1700 vuotta sitten, aikana jolloin pakanuus oli hallitseva roomalaisten keskuudessa. Vielä kun heidän maansa oli epäjumalia palvova, he teloittivat Saint Valentinen, joka oli kääntynyt kristityksi pakanuudesta. Kun roomalaiset kääntyivät kristinuskoon, he tekivät Saint Valentinen teloituspäivästä tilaisuuden juhlia rakkauden marttyyreja. Tätä juhlaa vietetään yhä Amerikassa ja Euroopassa, tarkoituksena julistaa ystävyyden tunteita ja uudistaa rakkauden liittoa puolisoiden ja rakastajien välillä. Tällä juhlalla on nykyään valtava sosiaalinen ja taloudellinen merkitys.

Vaikuttaa sille, että myös eräs toinen juhla pohjautuu samaan ideaan, joka on juhlia puolisoiden vuosipäivää, eli pariskunta juhlii avioliittonsa vuosipäivää joka vuosi, vakuuttaakseen rakkauttaan. Tämä tapa on siirtynyt muslimeille sekoittumisen (ei-muslimien kanssa) takia, monet parit juhlivat erityisellä tavalla kyseisenä päivänä, matkien kuffaareita. Laa hawla wa laa quwwata illaa billaa il-Aliy il-Azim (ei ole muuta vahvuutta ja voimaa kuin Allahilla, Ylhäisellä ja Kaikkivaltiaalla).

Juutalaisten juhlat

1. Juutalainen) Uusi vuosi, jota kutsutaan Hishan juhlaksi [Rosh Hashanah]. Tämä on Tishrin al-Awwalin ensimmäinen päivä. He väittävät tämän olevan päivä jolloin Ishaaqin (rauha hänelle) uhraus lunastettiin. Tämä perustuu väärään uskomukseen - itse asiassa se, joka oli tarkoitus uhrata oli Ismaail, ei Ishaaq. Tällä juhlalla on sama merkitys kuin Id al-Adhalla muslimeille.

2. Sumarian juhla tai Yom Kippur, joka on heille anteeksiannon päivä.

3. Tabernaclesin juhla (Sukkot) 15. päivä Tishreen-kuuta. Kyseisenä päivänä he pysyttelevät puiden oksien varjoissa. Juhlaa kutsutaan myös Neitsyt Marian paaston juhlaksi.

4. Hapattamattoman leivän juhla joka on (juutalaisten) pääsiäinen, 15. päivä Nisan-kuuta. Tämän päivän tarkoitus on muistaa Israelin lapsien pakoa orjuudesta Egyptistä. Tämä tarina on kerrottu Exoduksessa, 12. luvussa. Juhla kestää 8 päivää miehitetyssä Palestiinassa, ja reformistijuutalaiset juhlivat sitä omissa maissaan 7 päivän ajan. Tämän tapahtuman aikana heillä on juhla nimeltään Seder, jolloin he lukevat tarinan Israelin lapsien paosta kirjasta nimeltä Haggadah ja he syövät hapattamatonta leipää, muistutuksena siitä kun Israelin lapset pakenivat, he söivät samanlaista leipää, koska heillä ei ollut aikaa valmistaa hapatettua leipää. Juutalaiset syövät edelleen hapattamatonta leipää tämän juhlan aikana.

5. Viikkojuhla tai (juutalaisten) Helluntai. He väittävät, että tämä on päivä, jolloin Allah subhana wa Ta'ala puhui Moosekselle (rauha hänelle).

6. Sovituksen päivä, kymmenentenä kuukautena juutalalaisessa kalenterissa. Ihminen eristäytyy muusta maailmasta palvoakseen Jumalaa ja paastotakseen. Tätä kutsutaan myös katumuksen päiviksi.

7. Uusi kuu. Heillä oli tapana juhlia jokaista uutta kuuta, jolloin heillä oli tapana puhaltaa trumpetteihin Jerusalemissa ja sytyttää tulia.

8. Riemujuhla (Jubilee), jota on kuvailtu 3. Mooseksen kirjassa.

Heillä on myös muita juhlia, joista tunnetuimmat ovat: Voiton juhla tai Purim, Hanukkah, joka tunnetaan myös siunauksen juhlana.

Kristittyjen juhlat

Ylösnousemuksen juhla, jota kutsutaan pääsiäiseksi. Tämä on vuoden tärkein kristillinen juhla, jota edeltää pitkä paastonaika, joka kestää 40 päivää ennen pääsiäissunnuntaita. Tällä juhlalla muistetaan Messiaan (as) paluuta, tai hänen ylösnousemustaan ristiinnaulitsemisen jälkeen, 2 päivää kuolemansa jälkeen - heidän väitteidensä mukaan. Siihen päättyvät monet rituaalit, kuten:

1. Paastonaika, joka kestää 40 päivää ennen pääsiäissunnuntaita.

2. Piinaviikko, joka on paaston viimeinen osa. Viikko kuvaa tapahtumia, jotka johtivat Jeesuksen (as)kuolemaan ja ylösnousemukseen - näin he väittävät.

3. Palmusunnuntai, joka on sunnuntai ennen pääsiäistä. Tällä muistellaan Jeesuksen (as) saapumista Jerusalemiin.

4. Kiirastorstai, jolloin muistellaan viimeistä ehtoollista, Jeesuksen pidättämistä ja vangitsemista.

5. Pitkäperjantai, joka on perjantai ennen pääsiäistä, päivä, jolloin Jeesus (as) kuoli ristillä - tai niin he väittävät.

6. Pääsiäislauantaina odotellaan Jeesuksen (as) ylösnousemusta pääsiäissunnuntaina. Pääsiäisjuhlallisuudet loppuvat seuraavana torstaina, jolloin kirkoissa kerrotaan Messiaan ylösnousemuksesta.

Kristityillä on monia juhlia, hieman vaihdellen suuntauksen mukaan eri maissa. Torstai ja perjantai ennen pääsiäistä tunnetaan Mahtavana torstaina ja Mahtavana perjantaina, kuten Shaykh al-Islam Ibn Taymiyah (Allah olkoon hänelle armollinen) on maininnut. Torstaihin (al-Khamis) on viitattu al-Haafiz al-Dhahabin (Allah olkoon hänelle armollinen) kirjassa: Tashbih al-Khasis bi Ahl al-Khamis. Tämä torstai on heidän paastonaikansa viimeinen päivä ja päivä tunnetaan myös "pöydän juhlana". Tämä on mainittu Surah al-Maidassa, jossa Allah sanoo (käännös Hänen sanoistaan):

"Isa (Jeesus), Maryamin poika, sanoi: "Oi Allah, Herramme! Lähetä meille taivaasta pöytä täynnä ruokaa jotta siinä on meille - ensimmäiselle ja viimeiselle - juhla ja merkki Sinulta..." [al-Maidah 5:114]

He myös tekevät monia outoja asioita näiden juhliensa aikaan, kuten myös monet historioitsijat ovat maininneet, kuten puiden lehtien kerääminen, niiden liottaminen, peseminen vedellä jne. Egyptin kopteilla oli tapana uida Niilissä tiettyinä päivinä, ja he uskoivat, että se oli parantavaa.

He väittävät, että pääsiäinen on päivä, jolloin Messias (as) koki ylösnousemuksen kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen, ja Adam pelastettiin Helvetiltä ja muita myyttejä. Shams ad-Din al-Dimashqi al-Dhahabi mainitsee, että Haman ihmiset lopettivat työnteon kuudeksi päiväksi tämän juhlan aikana, ja he värjäsivät munia ja tekivät eräänlaisia keksejä nimeltään ka'k sekä muita korruptoituneita tekoja ja sekoittumista, jossa he olivat muutenkin mukana tuona aikana. Hän sanoi, että myös muslimeilla oli tapana osallistua ja heidän määränsä ylitti kristittyjen määrän. Etsimme turvaa Allahista! Ibn al-Haaj kertoi, että he tekivät avoimesti moraalittomia tekoja ja ottivat osaa vedonlyöntiin, mutta kukaan ei antanut heitä ilmi. Tämä on varmaankin syy, miksi Shaykh al-Islam Ibn Taymiyah (Allah olkoon hänelle armollinen) halusi tuoda julki, miten hän näki muslimien matkivan kristittyjä heidän juhlissaan ja rituaaleissaan, sillä hän mainitsi paljon tästä hienossa kirjassaan al-Iqtidaa. Al-Dhahabi kirjoitti myös kirjan tästä aiheesta, kuten mainittu aiemmin.

7. Messiaan (as) syntymän juhla. Eurooppalaiset kutsuvat tätä jouluksi ja se on joulukuun 25. päivä suurimmalle osalle kristittyjä. Tämä juhla on vanha ja se mainitaan historioitsijoiden kirjoissa. Kristityille juhla on vuosittainen muistutus Messiaan (as) syntymästä. Heillä on monia rituaaleja ja palvonnan muotoja tähän aikaan, he menevät kirkkoon ja tekevät erityisrukouksia ja palveluksia. Messiaan syntymän tarina mainitaan kahdessa evankeliumissa - Luukkaan ja Matteuksen. Sitä juhlittiin ensimmäisen kerran 336 CE. Juhla on saanut vaikutteita pakanarituaaleista, kun roomalaisilla oli tapana juhlia valon jumalaa ja sadonkorjuun jumalaa. Kun kristinuskosta tuli roomalaisten virallinen uskonto, joulusta tuli Euroopan tärkein juhla. Pyhästä Nikolauksesta tuli lahjojen antamisen symboli eurooppalaisissa maissa, sitten joulupukki otti hänen paikkansa lahjojen antajan symbolina, etenkin lapsille (1). Monet muslimit ovat saaneet vaikutteita näistä rituaaleista ja tavoista, joulupukista lahjojen antajana on tullut tuttu monissa muslimien omistamissa kaupoissa. Kuinka monissa kodeissa muslimilapset tietävätkään joulupukista ja hänen lahjoistaan! Laa hawla wa laa quwwata illaa billaa il-Aliy il-Azim (ei ole muuta voimaa ja mahtia kuin Allahilla, Ylhäisellä ja Kaikkivaltiaalla)!

8. Kristityillä on monia rituaaleja jouluna. Palestiinan ja lähialueiden kristityt kokoontuvat yöllä Betlehemiin, kaupunkiin, jossa Messias (as) syntyi, ottaakseen osaa keskiyön messuun. Muita heidän rituaalejaan: he juhlivat marraskuun 30. Päivän lähintä sunnuntaita, joka on Pyhän Andrew'n päivä (suom. huom.Pyhäinmiestenpäivä?). Tämä on ensimmäinen adventti - Messiaksen (as) odotus alkaa. Juhla saavuttaa huippunsa kun he ottavat osaa keskiyöllä jumalanpalvelukseen, kirkkojen ollessa koristeltuja ja ihmisten laulaessa joululauluja. Joulunaika päättyy tammikuun 6. päivä. Jotkut polttavat osan kuusestaan ja säästävät sen osan, joka ei palanut, uskoen tämän tuovan heille onnea. Tämä tapa on yleinen Britanniassa, Ranskassa ja Skandinaviassa.

9. Loppiainen (ghattaas). Tämän juhlan alkuperä heidän mukaansa on, että Yahyaa ibn Zakariya (as), joka he tuntevat Johannes Kastajana, kastoi Messiaan Jordan-virrassa, ja kun hänet oli pesty, pyhä henki tuli hänen luokseen. Tämän takia kristityt kastavat lapsensa veteen tänä päivänä, ja kaikki kastautuvat vedessä. Al-Mas’udi mainitsi, että tämä päivä - hänen omana aikanaan - oli suuri tapahtuma Egyptissä, johon osallistui tuhansia kristittyjä ja muslimeja, jotka uivat Niilissä, uskoen tämän tuovan heille suojelusta ja terveyttä. Näin juhlivat ortodoksit, mutta katolisella ja protestanttisella kirkolla on eri ajatukset tästä juhlasta, sillä he muistelevat kolmen tietäjän saapumista Jeesus-lapsen luoksen.

Ghattaas (kaste)-sanan alkuperä on kreikassa, joka tarkoittaa "sukeltamista". Se mainittiin Toorassa, että Allah (swt) ilmestyi Musalle (as) palavan pensaan muodossa - olkoon Allah heidän väitteensä yläpuolella!

10. Kristittyjen uuden vuoden juhlinta: Tästä on tullut suuri juhla, jota juhlivat kristityt sekä jotkut muslimimaat. TV välittää näitä juhlallisuuksia kaikkialle maailmaan, niistä on kuvia lehtien etusivuilla ja ne ottavat ison osan aikaa satelliittikanavien lähetyksistä. On huomattava, että monet muslimit, joiden maassa ei näitä juhlia vietetä, matkustavat kristittyihin maihin ottamaan osaa ja nauttimaan kielletyistä asioista, jotka liittyvät näihin juhliin, tietämättä tekevänsä syntiä osallistumalla ei-uskovien rituaaleihin.

Kristityillä on monia vääriä uskomuksia ja myyttejä Uudenvuodenaatosta (joulukuun 31), kuten on kaikkien heidän juhliensa laita. Kuulemme näistä uskomuksista modernin yhteiskunnan rakentajilta ja heiltä, joita kuvataan sivistyneiksi, joita tekopyhät joukossamme haluavat seurata pienimmässäkin yksityiskohdassa, jopa heidän myyteissään, jotta voimme varmistua asemasta edistyneiden ja sivistyneiden joukossa, heidän joukossaan joilla on vaaleat hiukset ja siniset silmät!
Heidän (uudenvuoden) uskomuksiensa joukossa on, että sitä, joka juo viimeisen lasin viiniä pullosta puolenyön jälkeen, kohtaa hyvä onni, ja jos hän on naimaton, hän tulee menemään ensimmäisenä naimisiin läsnäolevasta joukosta. Ilman lahjaa meneminen kylään käsitetään New Yorkissa pahan enteeksi; roskien pyyhkiminen tarkoittaa New Yorkissa myös sitä, että pyyhit hyvän onnen pois; vaatteiden ja tiskien peseminen tänä päivänä tuo huonoa onnea; he yrittävät pitää takan päällä koko uudenvuoden aaton yön, jotta heitä kohtaisi hyvä onni... ja kaikkea muuta taikauskoista.

Heillä on myös muita juhlia, jotkut niistä ovat vanhoja ja jotkut ovat keksitty vasta äskettäin. Jotkut niistä on otettu kreikkalaisilta ja roomalaisilta, ja osa oli ennen osa heidän uskontoaan, mutta katosi myöhemmin. Jotkut näistä juhlista ovat erittäin tärkeitä heille, ja jotkut vähemmän tärkeitä, joita vietetään vain muutamissa kirkoissa. Jokaisella kirkolla ja ryhmällä on omat ominaiset juhlansa ja niitä eivät toiset juhli. Protestantit eivät usko muiden kirkkojen juhliin, mutta he juhlivat muiden kanssa suurimpia juhlia, kuten pääsiäistä, joulua, uutta vuotta ja loppiaista, vaikkakin ne eroavat toisistaan tavoissaan, tai syissään juhlia kyseistä juhlaa, tai ero päivässä.

Persialaisten juhlat

1. Nawroozin juhla. Sana 'nawrooz' tarkoittaa uutta. Juhla kestää kuusi päivää, Chosroesien (kääntäjä eikä sanakirja eivät tunne sanaa, ehkä jokin kansa?) aikana ensimmäisten viiden päivän aikana palveltiin muita ihmisiä ja kuudes päivä oli omistettu heille itselleen ja heidän läheisilleen. Tätä viimeistä päivää kutsuttiin suureksi Nawrooziksi, ja se oli heidän tärkein juhlansa. Kirjassa Ashaab al-Awaail mainitaan, että ensimmäinen, joka juhli Nawroozia oli kuningas Jamshid, jonka aikana Hud (as) lähetettiin, uskonnon muuttumisen jälkeen. Kun kuningas Jamsheed uudisti uskontoa ja perusti lain, päivä jolloin hän astui valtaistuimelle nimettiin Nawrooziksi. Kun hän saavutti 700 vuoden iän, sairastumatta kertaakaan, kärsimättä edes päänsärystä, hänestä tuli alistava tyranni. Hän teki kuvan itsestään ja hän lähetti sen provinsseihin ja ihmiset alkoivat palvoa sitä. Al-Dahhaak al-Alwaani, yksi Amaaliqah'sta hyökkäsi hänen kimppuunsa Jemenissä ja surmasi hänet, kuten on kerrottu historian kirjoissa. Jotkut persialaisista väittävät, että Nawrooz on päivä, jolloin Allah loi valon. Nawrooz käsitetään juhlaksi, joka osoittaa persialaisen uuden vuoden. Se sijoittuu 21.3 gregoriaanisessa kalenterissa. Ihmisjoukoilla oli tapana sytyttää tulia tänä iltana ja ruiskuttaa vettä aamulla. Nawroozia juhlivat myös Baha'it, heidän paastonsa, joka kestää 19 päivää, päättyy siihen, 21. maaliskuuta (3). Nawrooz on myös kopteille vuoden ensimmäinen päivä, he vain kutsuvat sitä Shimm al-Naseemiksi. Heillä tämä juhla kestää kuusi päivää, alkaen kesäkuun kuudennesta. Shimm al-Naseem käsiteltiin jo faaraoiden juhlien yhteydessä. On mahdollista, että koptit ottivat tämän juhlan faaraoiden perinnöstä, koska kaikki he olivat Egyptissä.

2. Mahrajaanin juhla. Sana Mahrajaan koostuu kahdesta sanasta: mahar, uskollisuus ja jaan, voima / auktoriteetti. Joten sana tarkoittaa uskollisuuden auktoriteettia. Tämän juhlan alkuperä on juhlassa, jota vietettiin, kun Afridoon voitti Dahhaak al-Alwaanin, joka tappoi Jamsheedin, kuninkaan, joka aloitti Nawroozin. On myös sanottu, että juhlaa vietettiin juhlistamaan viileän veden saapumista sinä vuonna. On mahdollista, että juhla sai alkunsa yllä mainitusta syystä, mutta koska se sattui tapahtumaan yhtä aikaa viileän veden saapumisen aikaan, sen juhlimista jatkettiin sen merkeissä. Sitä vietetään 26. Tishreen al-Awwal (syyrialaisen kalenterin) kuuta. Kuten Nawrooz, se kestää 6 päivää, joista kuudes on Suuri Mahrajaan. Tänä päivänä ja Nawroozina oli tapana antaa myski-, parfyymi, sahrami ja kamferilahjoja (5). Ensimmäinen, joka harjoitti tätä lahjojen antamista Islamin aikana oli al-Hajjaaj ibn Yoosuf al-Thaqafi, ja tämä jatkui, kunnes oikean johdatuksen saanut khalifi Umar ibn Abd al-Aziz (Allah olkoon hänelle armollinen) kielsi sen.

Yksi suurimmista ongelmista muslimien keskuudessa on se, että he käyttävät sanaa Mahrajaan (juhla) kuvaamaan monia sosiaalisia, kulttuurisia ja ekonomisia tapaamisia, juhlia ja tapahtumia. Sanaa käytetään jopa kuvaamaan da'wah tapahtumia. Joten ihmiset puhuvat mahrajaan al-taqaafahista (kulttuurisesta juhlasta), mahrajaan al-tasawwuqista (markkinointitapahtuma), mahrajaan al-kutubista (kirjajuhla), mahrajaan ad-dawasta (dawah-tapahtuma) ja niin edelleen, kuten voi huomata monista ilmoituksista ja voi kuulla monissa lauseissa, joissa käytetään tätä epäjumalanpalvojien termiä. Mahrajaan on tulenpalvojien juhla.

Tämän epäjumalanpalvojien persiankielisen termin käyttäminen muslimitapahtumien kuvaamiseen on selvästi kielletty. Meidän täytyy välttää tätä ja myös kehottaa muita välttämään tätä. On olemassa tarpeeksi sallittuja ilmaisuja, jotta meidän ei tarvitse käyttää tätä sanaa, sillä arabia on maailman vahvin kieli merkityksiltään ja ilmaisuiltaan.

jatkuu