kääntänyt Ummu Ahmed

Kuffaarien matkinta

Yksi uskontomme tärkeimpiä periaatteita on al-walaa wal-baraa, uskollisuus (walaa) Islamille ja sen ihmisille ja kufrin ja sen ihmisten hylkääminen (baraa). Yksi tärkeimpiä piirteitä kufrista irtisanoutumiseen on, että muslimin tulee erottua kufrin ihmisistä, ja hänen tulee olla ylpeä uskonnostaan ja siitä, että on muslimi, siitäkin huolimatta, että kuffaarit voivat olla edistyneitä, vahvoja ja sivistyneitä, ja vaikka muslimit voivat olla heikkoja ja takapajuisia ja erillään. Missään tapauksessa ei ole sallittua pitää tekosyynä kuffaarien voimaa ja muslimien heikkoutta perustellessaan heidän (kuffaarien) matkimista ja kopioimista, kuten jotkut tekopyhät muslimit tekevät. Tekstit, jotka kieltävät kuffaarien matkimisen, eivät tee mitään eroa, että ovatko muslimit vahvoja vai heikkoja, koska muslimi voi olla selvä uskonnossaan ja voi olla ylpeä siitä, että on muslimi, vaikka olisikin heikossa asemassa.

Allah käskee meidän olla ylpeitä Islamista, ja Hänestä tämä on parasta puhetta ja parhainta ylpeyttä, kuten Hän sanoo:

"Ken puhuu paremmin kuin se, joka kutsuu muita Jumalan luokse, tekee hyvää ja sanoo:´totisesti olen Jumalalle alamainen´?" [Surah al-Fussilat 41:33]

Koska muslimille on tärkeää erottua kaafireista, muslimin on käsketty rukoilla Allahia ainakin seitsemäntoista kertaa päivässä saadakseen apua välttää kaafireiden polkua ja saadakseen johdatusta Oikealle Polulle:

"Ohjaa meitä oikeaa tietä, niiden tietä, joiden osana on sinun mielisuosiosi, ei niiden tietä, jotka ovat Sinun vihasi alaisia, eikä niiden, jotka harhaan eksyvät." [Surah al-Faatihah 1: 5-7]

Koraanissa ja Sunnassa on monia tekstejä, jotka kieltävät meitä matkimasta heitä, ja jotka selvästi osoittavat heidän olevan eksyneitä. Allah sanoo:

"Sitten annoimme sinun seurata määrättyä suuntaa; noudata siis sitä äläkä niiden alhaisien toiveita, jotka ovat tietoa vailla!" [Surah al-Jaathiyah 46:18]

"...Mutta jos aiot seurata heidän himojaan kaikesta siitä tiedosta huolimatta, mikä osaksesi on tullut, niin Jumalaa vastaan sinulla ei ole oleva ainoatakaan ystävää eikä pelastajaa." [Surah ar-Rad 13:37]

"Älkääkä te olko niiden kaltaisia, jotka saatuaan selvät todisteet erottautuivat toisistaan ja riitelivät toistensa kanssa.." [Surah ali Imran 3:105]

Allah kutsuu uskovia muistamaan häntä nöyryydellä ja lausumaan Hänen Jakeitaan, sitten Hän sanoo:

"Eikö ole aika niiden, jotka uskovat, nöyrtyä sydämissään, muistaa Allahia ja Hänen lähettämäänsä totuutta, jotta heidän ei kävisi kuin niiden, joille Kirjoitus annettiin aikaisemmin, niin että heidän aikansa näytti pidennetyltä, mutta jotka paaduttivat sydämensä ja joista useimmista tuli lainrikkojia?" [Surah al-Hadid 57:16]

Ei ole epäilystäkään, etteikö matkiminen olisi selvin merkki siitä, että henkilö on ystävystynyt heidän kanssaan ja rakastaa heitä, ja tämähän kumoaa baraan idean. Allah on kieltänyt uskovia ottamasta heitä ystävikseen, ja Hän on sanonut, että jos on heidän ystävänsä, on yksi heistä. Allah sanoo:

"Te jotka uskotte! Älkää lyöttäytykö juutalaisten ja kristittyjen ystäviksi, - he ovat ystäviä vain toisilleen, ja joka ottaa heidät liittolaisikseen, on yksi heistä. Jumala ei totisesti ulota johdatustaan väärämielisiin." [Surah al-Ma'idah 5:51]

"Sellaisten joukosta, jotka uskovat Jumalaan ja viimeiseen päivään, et löydä ihmisiä, jotka rakastavat Jumalan ja Hänen sananjulistajansa vastustajia, vaikkapa nämä olisivat heidän isiään tai poikiaan tai veljiään tai sukulaisiaan." [Surah al-Mujaadilah 58:22]

Shaykh al-Islam Ibn Taymiyah (Allah olkoon hänelle armollinen) sanoi: "Matkiminen luo ystävyyttä ja rakkautta, ja heidän pitäminen liittolaisina sisäpuolella (mielessään), rakastamisen kanssa luo matkimista ulkopuolella." Hän myös sanoi, kommentoidessaan aayah'aa Surah al-Mujaadilah'sta: "Allah sanoo, että se ei ole tosi uskova, joka ottaa kaafirin ystäväkseen, sillä se joka ottaa kaafirin ystäväkseen, ei ole uskova. Ulkoinen matkiminen viittaa siihen, että matkija rakastaa sitä, jota matkii - joten se on kiellettyä."

On kerrottu, että Profeetta sanoi: "Joka matkii ihmisiä, on yksi heistä."[kertoi Abu Dawud, al-Libaas, 1204; Ahmad, 2/05. Shaykh al-Islam luokitteli sen isnaadin olevan jayyid, al-Iqtidaa'ssa, 1/042. Katso myös al-Fataawaa, 25/133. Al-Haafiz on kertonut vastaavaa al-Fathissa, mursal muodossa, jonka isnaad on hasan (6/89). Al-Suyooti luokitteli sen hasaniksi ja al-Albaani luokitteli sen sahiihiksi Jami' al-Sahih'ssa, 5206]

Shaykh al-Islam sanoi: "Tämä hadith ainakin viittaa siihen, että on haraam matkia heitä, vaikka ulkoisessa olemuksessa, ja se myös viittaa siihen, että joka matkii heitä, on kaafir, kuten Allah sanoo: ' ja joka ottaa heidät liittolaisikseen, on yksi heistä.' [Surah al-Ma'idah 5:51]" (al-Iqtidaa, 1/732).

Al-San'aani sanoi: "Jos henkilö matkii kaafiria hänen asussaan, ja uskoo että näin tekemällä hän (kaafir) pitää hänestä, sitten hän on kaafir. Jos hän ei usko tähän, niin sitten fuqahaa'n mielipiteet eroavat. Jotkut sanovat hänen olevan kaafir, joka käy ilmi hadithista; toiset sanovat ettei hän ole kaafir, mutta häntä tulisi rankaista." (Subul as-Salaam, 8/842)

Shaykh al-Islam sanoi: "Syy, miksi Allahin uskonto ja sen rituaalit ovat katoamassa, ja kufr ja synnit valtaa alaa, on koska kaafireita matkitaan, sillä kun vaalitaan hyvää, seurataan Profeettojen lakeja." (al-Iqtidaa', 1/413)

Olisi paljon muutakin sanottavaa kuffaarien matkimisesta, mutta mitä olemme sanoneet yläpuolella on tarpeeksi.

Kuffaarien matkiminen heidän juhlissaan

Kuffaarien lahkoilla ja ryhmillä on monenlaisia juhlia, joillain niistä on uskonnollinen tausta, kun taas jotkut ovat uutta keksintöä. Jotkut heidän juhlistaan ovat tapoja ja tapahtumia, jotka he ovat muuttaneet juhliksi, kun kansalliset vapaat ja sen tapaiset. Heidän juhlansa voidaan jakaa kolmeen ryhmään:

Ensimmäinen:
Uskonnolliset juhlat, joilla he pyrkivät Jumalan läheisyyteen; kuten loppiainen, pääsiäinen, joulu, jne. Tapoja, joilla muslimit matkivat heitä, on kahdenlaisia:

1. Juhlimalla heidän kanssaan, kuten joissain muslimimaissa ei-islamilaiset ryhmien tai vähemmistöjen viettäessä omia juhliaan, jotkut muslimit ottavat osaa niihin (suom. huom. ja länsimaissa mennään "maan tapojen" mukaan..). Tätä tapahtui myös shaykh al-Islamin Ibn Taymiyan ja al-Hafiz adh-Dhahabin aikana ja nykyaikana tätä tapahtuu monissa muslimimaissa. Vielä pahempaa on se, kun jotkut muslimit matkustavat kaafir-maihin vain ja ainoastaan ottaakseen osaa näihin juhliin, joko tyydyttääkseen omia halujaan tai sitten joidenkin kuffaarien kutsusta - kuten jotkut kaafir-maissa asuvat muslimit ovat kutsuttuja juhliin, tai ne, jotka ovat osallisina jossain suuressa yrityksessä, joten he hyväksyvät nämä kutsut ollakseen ystävällisiä henkilölle, joka heidät kutsui, tai heillä on jokin maallinen tavoite mielessään, kuten sopimuksen aikaan saaminen ja niin edelleen. Kaikki tämä on haraam, ja on pelko että tällainen johtaa kufriin, sillä hadithissa sanotaan, "Joka matkii (ryhmää) ihmisiä, on yksi heistä". Ja joka näin tekee, hänellä on tavoitteena ottaa osaa joihinkin heidän uskontonsa rituaaleihin.

2. Juhlien perustaminen muslimimaihin. Ne, jotka ottavat osaa näihin kuffaarien juhliin heidän maissaan, ja jotka pitävät heistä, koska he ovat välinpitämättömiä ja heikkoja uskossaan, ja heillä on vähän tietoa, voivat saada ajatuksen tuoda näitä juhlia ja rituaaleja muslimimaihin, kuten nyt tapahtuu monissa muslimimaissa, joissa gregoriaanista uutta vuotta juhlitaan. Tämä kategoria on pahempi kuin edellinen, siitä syystä, että ihmiset, jotka näin tekevät, eivät ole tyytyväisiä vain ottaessaan osaa kuffaarien rituaaleihin vaan haluavat myös tuoda ne muslimimaihin.

Toiseksi:
Tapahtumat, joiden perusta on kuffaarien rituaaleissa, joista myöhemmin on tullut kansainvälisiä tapoja ja juhlia. Tästä esimerkkinä on Olympialaiset Kreikassa, joka nykyään vaikuttaa olevan vain kansainvälinen urheilutapahtuma, johon osaaottamista on kahta muotoa:

1. Ottamalla osaa kilpailuihin rituaaleineen kaafir-maissa, kuten monet muslimimaat tekevät lähettämällä urheilijoita ottamaan osaa eri lajeihin.

2. Tuomalla nämä tapahtumat muslimimaihin, kuten jotkut muslimimaat ovat yrittäneet saada Olympialaisia omaan maahansa.

Molemmat tavat, osallistuminen tai kilpailujen isännöiminen muslimimaassa on haraam, seuraavista syistä:

1. Olympialaisten alkuperä on kreikkalaisten pakanajuhlissa, kuten aiemmin on mainittu. Tämä oli kreikkalaisten tärkein tapahtuma, sitten roomalaiset perivät sen, ja nyt vuorostaan kristityt.

2. Se kantaa edelleen samaa nimeä kuin ollessaan kreikkalaisten tapahtuma. Fakta, että se ei ole nykyään kuin urheilutapahtuma ei muuta sitä tosiasiaa, että se on pakanallinen tapahtuma, alkuperänsä ja nimensä takia. Todiste (dalil) tälle on Thabit ibn ad-Dahhaakin kertoma hadith, hän sanoi: "Jumalan Lähettilään aikana eräs mies vannoi uhraavansa joitakin kameleita Bawwaanah'ssa. Hän tuli Allahin Lähettilään luokse ja sanoi, 'Olen vannonut uhraavani joitakin kameleita Bawwaanah'ssa.' Allahin Profeetta sanoi, 'Oliko siellä joitain epäjumalankuvia joita palvottiin Jaahiliyyah'n aikana?' Hän sanoi, "Ei." Profeetta sanoi, 'Eivätkö he viettäneet joitain juhliaan siellä?' Hän sanoi, 'Ei'. Allahin Lähettiläs sanoi: 'Täytä sitten valasi, sillä mitään valaa ei voi täyttää, jos sen täyttäminen sisältää tottelemattomuutta Allahia kohtaan, tai se liittyy johonkin, mitä Aadamin poika ei omista.'" (kertoi Abu Dawud, al-Aymaan wal-Nudhurissa, 3133. Toisen raportin mukaan kysymyksen esittäjä oli nainen (2133). Sen on myös kertonut al-Tabaraani al-Kabirissa (1431). Shaykh al-Islam sanoi: sen isnaad on al-Sahihayn mukainen. Kaikki sen kertojat ovat thiqaat (luotettavia) ja mashhur (tunnettuja), ja ketju on katkeamaton. Katso al-Iqtidaa, 1/634. Al-Haafiz luokitteli sen sahihiksi al-Bulughissa, 5041)

Profeetta kiinnitti huomiota asioiden alkuperään, ja tämän tapahtuman alkuperä on pakanallinen tapahtuma. Shaykh al-Islam sanoi: "Tämä viittaa siihen, että paikka, jossa heidän juhliaan vietettiin olisi ollut syy kieltää uhraaminen siellä, kuten olisi myös käynyt, jos se olisi ollut heidän epäjumalainkuviensa paikka. Millä muulla tavalla kyseisen hadithin voi ymmärtää, tietysti kyseessä olisi ollut vain saman paikan kunnioittaminen, mitä he kunnioittivat, pitämällä tapahtuman siellä, liittyen heidän tapahtumiinsa, tai tuomalla esiin heidän symbolinsa ja muut asiat, jotka ovat sillä paikalla.. jos vain tapahtuman paikan valitseminen on kielletty, entäpä itse tapahtumiin osallistuminen?" (al-Iqtidaa, 1/344)

Meidän aiheemme koskien Olympialaisia ei liity mitenkään yhteen paikkaan, mutta tapahtuma itsessään ja sen alkuperäinen nimi, ja asiat, joita tehdään tapahtuman aikana, kuten Olympiatulen sytyttäminen, joka on yksi kilpailujen rituaaleista. On myöskin otettava huomioon kilpailujen ajoitus, sillä kreikkalaisten aikana kisat pidettiin joka neljäs vuosi, ja myös nykyisin ne pidetään joka neljäs vuosi. Tähän tapahtumaan osaaottaminen tarkoittaa ottamista osaa tapahtumaan, joka ensin oli pakanallinen ja sitten kristillinen, ja tämän tapahtuman tuominen muslimimaihin tarkoittaa tämän pakanallisen tapahtuman tuomista muslimimaahan.

Kolmanneksi:
Päivät ja viikot, jotka kuffaarit ovat keksineet. Nämä voidaan jakaa kahteen luokkaan:

1. Ne, joilla on uskonnollinen perusta ja joista nykyisin on tullut johonkin maalliseen tarkoitukseen liitettyjä juhlia, kuten työläisten juhla (vappu), jonka kehittivät puidenpalvojat, sitten siitä tuli roomalaisten pakanajuhla, sitten sen omaksuivat ranskalaiset, jotka liittivät sen kirkkoon, kunnes sosialismi tuli ja levitti sitä, ja siitä tuli kansainvälinen ja virallinen vapaapäivä, jopa monissa muslimimaissa. Epäilemättä on haraam omaksua tämä päivä vapaana ja antaa työntekijöiden pitää lomaa tänä päivänä, seuraavista syistä:

- koska se on alkuperältään ja kehitykseltään pakanallinen juhla

- koska se tapahtuu aina samana päivänä joka vuosi, toukokuun 1. päivä

- koska siihen liittyy kuffaarien matkintaa asioissa, jotka kuuluvat yksinomaan heille

2. Vaikka tapahtumalla ei olisi uskonnollista pohjaa, kuten Maailman Terveyspäivä, tai päivät huumeita vastaan tai lukutaidottomuutta vastaan, ja kaikki muut keksityt päivät ja viikot, jompikumpi seuraavista virheistä pätee:

- se tapahtuu samana päivänä joka vuosi

- siihen liittyy kuffaarien matkintaa, koska tämä on jotain, mitä he keksivät

Kansainväliset päivät, kuten Maailman Terveyspäivä ja päivä huumeita vastaan, käsittävät jotain hyötyä ihmisille, ja näihin osallistumista muslimit eivät voi välttää, koska muuten menetämme jotain etuja; niillä ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa ja ne vain muistuttavat juhlia siinä, että ne toistuvat joka vuosi samana päivänä, ja ne ovat tapahtumia, jotka huomioidaan ja joita vietetään - joten voiko niitä sietää näillä perusteilla? Tämä aihe tarvitsee vielä tutkimusta ja ijtihaadia, jotta voidaan punnita edut ja haitat, koska muslimeilta ei tänä päivänä kysytä ja heidän mielipiteensä ei vaikuta, päinvastoin, nämä asiat pakotetaan kaikkialle maailmaan ja muslimit ovat heikossa ja nöyryytetyssä asemassa, kuten hyvin tiedetään.

3. tai kyseessä on päivä tai viikko, joka tulee tiettynä aikana vuodesta, mutta siirtyy jonkin tietyn kaavan tai tarpeen mukaan. Tässä ei ole joka vuosi samaan aikaan toistuvan tapahtuman piirrettä, mutta edelleen ongelmana on matkiminen, sillä se on jotain kuffaarien kehittämää ja sitten se on tuotu muslimeille. Onko tämä sellaista matkimista, joka on haraam? Vai onko kyseessä sellainen matkiminen, joka on sallittu, kuten muut asiat, jotka liittyvät järjestöihin, hallintoon, jne, ja muut muut vapaapäivät yrityksissä ja instituuteissa, jne? Tämäkin aihe kaipaa vielä tutkimista, vaikkakin vaikuttaa sille, ettei tässä ole mitään pahaa, seuraavista syistä:

*se ei toistu tiettynä päivänä, joka on aina sama, joten sillä ei ole tätä "tapahtuma"-ominaisuutta

*nämä päivät eivät ole juhlia, eikä niissä ole juhlien ominaisuuksia, kuten jonkinlaisten juhlien järjestämistä ja sen sellaista.

*näiden päivien tarkoitus on järjestää tietoisuutta lisääviä kampanjoita, tavoitteena saavuttaa jotain hyödyllisiä tavoitteita.

*ne, jotka haluaisivat lopettaa nämä päivät, heidän täytyisi lopettaa suuri määrä tapahtumia ja kokoontumisia, joita tapahtuu silloin tällöin, enkä usko, että kukaan haluaa alkaa tähän. Nämä tapahtumat ovat kuin perhetapaamisia, da'wah tapaamisia, työpaikkatapaamisia ja niin edelleen.

*niissä ei ole mitään, joka aiheuttaisi niiden luokittelemisen haraamiksi, lukuunottamatta tosiasiaa, että ne ovat kuffaarien keksintöä ja sitten ne tuotiin muslimeille, ja niiden käsittelemät ongelmat ovat yleisiä kuffaarien ja muiden joukossa. Joten se, että ne kuuluisivat vain kuffaareille, ei pidä paikkaansa, sillä nämä asiat ovat myös yleisiä muslimien keskuudessa.

Lyhyesti, nämä tapahtumat eivät ole osa uskontoa ja kuffaarien uskomuksia ja ne eivät luo osaa heidän uskonnostaan tai perinteistään. Niihin ei liity mitään kunnioittamista tai juhlintaa, ja ne eivät ole kiinni tietyissä päivissä. Ne muistuttavat järjestöjä, jotka palvelevat hyödyllistä tarkoitusta.

Neljänneksi:
Yksi toinen kuffaarien matkimisen muoto on muutta muslimien 'iidit muistuttamaan kuffaarien juhlia. Muslimien 'iidit erottuvat muista sillä, että niiden tavat osoittavat kiitollisuutta Allahille, ylistäen ja palvoen Häntä, samalla osoittaen kiitollisuutta Allahin siunauksista, käyttämättä niitä syntisiin tarkoituksiin. Tämä on selvästi kuffaarien juhlien vastakohta, joihin liittyy heidän vääriä rituaaleja ja epäjumalia, joita he palvovat Allahin sijaan, täyttäen kielletyt halunsa. On valitettavaa, että monissa paikoissa muslimit matkivat kuffaareita tällä tavalla, ja he ovat muuttaneet 'iidinsä mahdollisuudesta palvoa ja antaa kiitosta Allahille, mahdollisuudeksi epäkiitollisuuteen siunauksista, kuluttaen 'iidin yön kuunnellen musiikkia ja laulamista, ottaen osaa moraalittomiin tekoihin, järjestämällä sekajuhlia (miehet ja naiset yhdessä), tehden muitakin tekoja, joiden he kuvittelevat ilmaisevan 'iidin viettoa, seuraten harhassakulkevien kuffaarien tapoja.

Tapoja, joilla meidän tulee välttää kuffaarien juhlia ja tapahtumia

1. välttää osallistumasta niihin:

Oppineet ovat samaa mieltä siitä, että on haraam ottaa osaa kuffaarien juhliin ja tapahtumiin sekä matkia heidän tapojaan näissä. Tämä on hanafi, maliki, shaafa'i ja hanbali koulukuntien mukaista. (katso al-Iqtidaa', 2/425; ibn al-Qayyimin Ahkaam Ahl al-Dhimmah, 2/227-527; al-Tashabbuh al-Munhaa 'anhu fi'l-Fiqh al Islami, 533). Tälle on on paljon todisteita (daleel), kuten:

1. kaikki todisteet, jotka kieltävät heidän matkimisensa, joitain niistä mainittu aikaisemmin.

2. Sahaabah ja Taabi'in kielsivät muslimeja osallistumasta kuffaarien juhliin, tästä todisteena seuraavaa:

*juutalaiset, kristityt ja zoroastrianistit (Magians) jotka asuivat muslimimaissa ja maksoivat jizyah-veroa, ja he seurasivat omia tapahtumiaan, joten joillekin muslimeille oli tässä mahdollisuus matkimiseen. Kukaan aikaisempien muslimisukupolvien joukossa ei olisi pidättäytynyt osallistumasta niihin ellei olisi ollut jotakin, joka esti heitä tekemästä niin, kuten että se on joko makruuh (moitittava) tai kiellettyä, monet heistä olisivat menneet mukaan, sillä jos on olemassa teko ja mahdollisuus eikä mikään estä, ihmiset epäilemättä tekevät asian. Al-muqtada? Sen takia me ymmärrämme, että oli jotain mikä esti heitä tekemästä niin, ja mikä heitä esti oli Islamin usko. Tämä esti heitä menemästä kuffaarien mukaan, ja tätä me yritämme selvittää tässä. (al-Iqtidaa', 1/454).

3. Umarin asettamat ehdot, joista Sahaabah ja kaikki fuqahaa heidän jälkeen ovat olleet samaa mieltä, että Ahl al-Dhimman (juutalaiset ja kristityt, jotka elävät islamilaisen hallinnon suojissa veroa vastaan) ei tulisi juhlia juhliaan avoimesti muslimimaissa. Jos muslimit ovat sopineet, että heidän ei pitäisi juhlia juhliaan avoimesti, kuinka sitten voi olla OK muslimeille juhlia niitä? Eikö se ole pahempi, jos muslimi tekee kaiken tämän kuin että kaafir tekisi sen avoimesti? (al-Iqtidaa', 1/454)

4. Umar on sanonut: "Älkää opiskelko persialaisten kieltä, älkääkä astuko mushrikiinien luokse heidän kirkkoihinsa heidän juhlapäivänään, sillä jumalallinen kirous laskeutuu heidän päälleen." (Musannaf Abd al-Razzaaq, 9061; al-Bayhaqin al-Sunan al-Kubra, 9/432)

5. Abdullah ibn Amr (olkoon Allah tyytyväinen heihin molempiin) on sanonut: "Joka asettuu ei-arabien maahan ja juhlii heidän Nawrooz ja heidän Mahrajaan, ja matkii heitä kunnes kuolee siinä tilassa, hän on samassa ryhmässä heidän kanssaan Ylösnousemuksen Päivänä." (al-Sunan al-Kubra, 9/432; Ibn Taymiyyah on luokitellut sahihiksi al-Iqtidassa, 1/754)

Shaykh al-Islam on sanonut: Tässä näemme Umarin kieltävän ihmisiä oppimasta heidän kieltään ja vain astumasta heidän kirkkoihinsa heidän juhlapäivinään, entä sitten joidenkin asioiden tekeminen joita he tekevät, tai joidenkin heidän uskontonsa rituaalien suorittaminen? Eikö niiden asioiden tekeminen joita he tekevät olekin vakavampaa kuin saman kielen puhuminen? Vai eikö joidenkin asioiden tekeminen joita he tekevät juhlissaan ole vakavampaa kuin vain heidän luokseen meneminen heidän juhliensa aikana? Jos jumalallinen kirous laskeutuu heidän päälleen heidän juhlapäivänään sen takia mitä he tekevät, niin eikö hän, joka ottaa osaa kaikkeen tai osaan altistu myös samalle rangaistukselle? (al-Iqtidaa', 1/854)

Ja hän kommentoi Abdullah ibn Amrin sanoja - "hän on samassa ryhmässä heidän kanssaan" sanomalla: Tämä viittaa siihen, että tämä tekee hänestä kaafirin kun hän ottaa osaa siihen mitä he tekevät, tai toisaalta se tarkoittaa sitä, että tämä on yksi suurista synneistä, jotka vievät ihmisen Helvettiin, vaikka edellinen on selvempi sanojen käytön perusteella. (1/954)

2. samojen asioiden tekemisen välttäminen mitä he tekevät:

Joillakin muslimeilla ei ole mahdollisuutta ottaa osaa kuffaarien juhliin, mutta he tekevät samoja asioita kuin he. Tämä on myös osa matkimista, joka on moitittavaa ja kiellettyä. Shaykh al-Islam on sanonut: "Muslimeille ei ole sallittua matkia heitä missään niissä asioissa, jotka ovat yksinomaan osa heidän juhliaan, olipa se ruoka, vaatteet, kylpeminen, valojen sytyttäminen tai tavallisten päivittäisten tapojen muuttaminen, palvonnan teot jne. Ei ole sallittua viettää juhlia tai antaa lahjoja tai myydä tavaroita, jotka helpottavat heitä siinä tarkoituksessa, eikä lasten tai muiden saa antaa tehdä mitään tästä, olipa se leikkimistä, uusien vaatteiden pukemista jne. Lopuksi, heidän ei tulisi tehdä siitä päivästä erityistä omaksumalla jotain heidän rituaaleistaan; Muslimeille kaafirien juhlapäivän tulisi olla kuin mikä muu päivä tahansa." (Majmu al-Fataawa 52/923).

Al-Dhahabi on sanonut: "Jos kristityillä tai juutalaisilla on juhla, joka on erityisesti heidän, muslimien ei tulisi ottaa osaa siihen, kuten he eivät ota osaa heidän lakeihinsa tai heidän rukoussuuntaansa." (Tashabbuh al-Khasis bi Ahl al-Khamis, al-Hikmah -lehdestä, numero 4, s. 391). Ibn al-Turkmaani al-Hanafi on maininnut joitakin asioita, joita monet muslimit tekivät kristittyjen juhlien aikaan, kuten kuluttivat enemmän kuin yleensä tai veivät perheensä ulos, sitten hän sanoi: "Jotkut Hanafi-oppineista ovat sanoneet: joka tekee jotakin tässä mainituista asioista eikä kadu, hän on kaafir kuten he." Eräs Maalikin seuralaisista on sanonut: "Joka leikkaa vesimelonin Nawroozin päivänä, se on kuin hän olisi uhrannut sian." (al-Lam' fil-Hawaadith wal-Bida', 1/492)

3. Vältetään samojen kulkuneuvojen käyttöä, joita he käyttävät mennäkseen juhliinsa. Maalik on sanonut: "On makruuh matkustaa heidän kanssaan veneissä, joilla he menevät juhliinsa, koska jumalallinen kirous laskeutuu heidän päälleen." (al-Hawaadith wal-Bida', 1/492).

Ibn al-Qaasimilta kysyttiin matkustamisesta veneissä, joilla kristityt menivät juhliinsa. Hän piti sitä makruuh'na, peläten jumalallisen kirouksen laskeutuvan heidän päälleen shirkin takia, jonka he hyväksyivät. (al-Iqtidaa', 2/625)

4. Ei anneta heille lahjoja tai auteta heitä juhlimaan juhliaan myymällä tai ostamalla.

Abu Hafs al-Hanafi on sanonut: "Joka antaa munan kaafirille kunnioituksesta sitä päivää kohtaan, on ollut uskomatta Allahiin, olkoon Hän ylistetty." (Fath al-Baari li Ibn Hajar al-Asqalaani, 2/315)

Shaykh al-Islam Ibn Taymiyyah on sanonut: "Ibn al-Qaasim piti sitä makruuh'na, että muslimi antaa kristitylle mitään hänen juhlapäivänään onnitellakseen tätä. Hän piti sitä heidän juhlansa kunnioittamisena ja heidän auttamisenaan heidän kufrissaan. Ettekö huomaa, että Muslimeille ei ole sallittua myydä mitään kristityille, mikä auttaa heitä juhlimaan juhlaansa? Ei lihaa, ei ruokaa, ei vaatteita. Heidän ei pitäisi lainata ratsujaan heille tai auttaa heitä millään tavalla heidän juhlansa suhteen, koska se on kuin kunnioittaisi heidän shirkiään ja auttaisi heitä heidän kufrissaan. Viranomaisten tulisi estää Muslimeja tekemästä tätä. Tämä on Maalikin ja muiden näkemys, enkä tiedä tästä poikkeavaa näkemystä tässä kohtaa." (2/625-725)

Ibn al-Turkmaani on sanonut: "Muslimi tekee syntiä, jos hän istuu heidän kanssaan tai auttaa heitä teurastamaan eläimiä tai laittamaan ruokaa, tai lainaa heille ratsua, jolla he pääsevät juhliinsa." (al-Lama' fil-Hawaadith, 1/492)

5. Ei auteta muslimia, joka haluaa matkia heitä heidän juhlassaan, tekemään niin.

Shaykh al-Islam on sanonut: "Kuten meidän ei pitäisi matkia heitä heidän juhlissaan, meidän ei pitäisi myöskään auttaa muslimia tekemään niin, joka haluaa matkia heitä. On kiellettyä tehdä näin. Jos henkilö esittää kutsun heidän juhliensa aikaan, eikä hän normaalisti tekisi niin, hänen kutsuaan ei tulisi hyväksyä. Jos muslimi antaa lahjan tämän tapahtuman johdosta, jota hän ei yleensä antaisi muina aikoina, hänen lahjaansa ei tulisi hyväksyä, etenkin jos se on jotain, joka auttaa henkilöä matkimaan heitä, kuten olemme aiemmin todenneet. Muslimin ei tulisi myydä mitään mikä saattaa auttaa muslimeja matkimaan heitä heidän juhlissaan, kuten ruokaa, vaatteita ja niin edelleen, koska tekemällä niin hän auttaa heitä synnissä." (al-Iqtidaa', 2/915-025)

6. Ei onnitella heitä heidän juhlansa merkeissä.

Ibn al-Qayyim (olkoon Allah hänelle armollinen) on sanonut: "Mitä tulee heidän onnittelemiseensa kufrin merkeistä, jotka kuuluvat yksinomaan heille, tämä on haraam oppineiden näkemyksen mukaan, kuten heidän onnittelemisensa heidän juhliensa ja paastojensa johdosta, ja "Siunattua juhlaa teille" ja vastaavien sanominen. Vaikka henkilöstä, joka sanoo tämän, ei tulisikaan kaafir tämän sanomisen takia, se on silti kiellettyä, ja se on sama kuin onnittelisi heitä ristin kumartamisesta. Todellakin, se on jopa vakavampi synti Allahin silmissä, ja Hän vihaa sitä enemmän kuin heidän onnittelemistaan viinin juonnista, ihmisten tappamisesta ja haureuden harjoittamisesta, ja niin edelleen. Monet heistä, jotka eivät välitä uskonnosta, tekevät tätä, eivätkä ymmärrä kuinka kamalia heidän tekonsa ovat. Joka onnittelee henkilöä hänen synnistään, bid'asta tai kufrista, altistaa itsensä Allahin vihalle. Hurskailla oppineilla oli tapana välttää tyrannien onnittelemista, kun heidän nimitettiin virallisiin asemiin, tai tietämättömiä, kun heidät nimettiin Qaadeiksi, opettajiksi tai mufteiksi, koska he pyrkivät välttämään Allahin vihaa." (Ahkaam Ahl al-Dhimmah, 1/144-244)

Kuffaarien onnitteleminen heidän uskonnollisten juhliensa johdosta on haraam, kuten Ibn al-Qayyim on sanonut, koska tämä viittaa heidän rituaaliensa ja kufr-uskomuksiensa hyväksymiseen. Vaikka henkilö ei hyväksyisi tätä kufria itse, silti Muslimille on haraam hyväksyä kufrin rituaaleja kellään muullakaan, tai onnitella jotain toista niistä, koska Allah ei hyväksy tätä.

Allah sanoo (käännös merkityksestä):

"Jos ette usko, niin totisesti, Allah ei tarvitse teitä; Hän ei pidä epäuskosta uskovilleen. Mutta jos olette kiitollisia, Häntä ilahduttaa tämä ominaisuutenne." [az-Zumar 39:7]

"Tänä päivänä olen saattanut täydelliseksi teidän uskontonne, ja sallinut mielisuosioni ylenpalttisesti tulla teidän osaksenne; olen armossani antanut Islamin teidän uskonnoksenne." [al-Ma'idah 5:3]

Heidän onnittelemisensa siitä on haraam, otettiinpa siihen osaa tai ei. Jos he onnittelevat meitä juhlansa johdosta, meidän ei pitäisi vastata, koska se ei ole meidän juhlamme ja koska ne ovat juhlia, jotka eivät miellytä Allahia, koska ne ovat joko uusia keksintöjä heidän uskonnoissaan, tai ne ovat määrättyjä, mutta ne (heidän uskontonsa) ovat vääristetty Islamin uskonnosta, jonka mukana Allah lähetti Muhammadin (olkoon Allahin rauha ja siunaukset hänen kanssaan) koko ihmiskunnalle. Ja Allah sanoo koskien Islamia (käännös merkityksestä):

"Mutta jos joku pitää uskontonaan jotakin muuta kuin Islamia, niin Allah ei sitä koskaan hyväksy, ja kuoleman jälkeen hän on joutuva kadotettujen joukkoon." [Ali Imran3:85]

Muslimille on haraam hyväksyä kutsua näihin tapahtumiin, koska tämä on pahempaa kuin vain niistä onnitteleminen, koska siihen liittyy niihin osallistuminen. Kuka tahansa joka tekee jotakin näistä asioista, on syntinen, tekipä hän niin vain ollakseen ystävällinen, tai koska hän pitää heistä, tai koska hän on liian ujo tekemään muutoi, tai mistä muusta syystä tahansa, koska se on eräänlaista tekopyhyyttä Allahin uskontoa kohtaan ja se on keino saada kuffaarit tuntemaan itsensä vahvemmiksi ja tuntemaan ylpeyttä uskonnostaan. (Majmu Fataawa wa rasaa'il Fadilat al-Shaykh Muhammad al-Uthaymeen, koonnut Fahd al-Salmaan, 3/45-46)

Kysymys: Mitä jos muslimi haluaa juhlia kuten he, mutta tekee sen paria päivää ennen tai jälkeen heidän juhlansa, jotta hän ei matki heitä?

Tämä on eräänlaista matkimista ja on haraam, johtuen asian kiellosta, ja heidän juhliensa viettämisen kielto kattaa myös päivät ennen ja jälkeen itse juhlan, jolloin he tekevät asioita, joita heidän täytyy tehdä sitä varten. Kielto kattaa myös paikat, joissa he tekevät asioita, jotka liittyvät heidän juhliinsa tai ... Sääntö näistä asioista on sama kuin sääntö koskien juhlaa itseään. Näitä asioita ei tulisi tehdä, vaikka jotkut ihmiset välttäisivät kaikkien näiden asioiden tekemistä heidän juhlapäivinään, kuten torstaina (mihin tässä viitataan on kiirastorstai, joka on yksi pääsiäisen rituaaleista kristityille, jotka kutsuvat sitä mahtavaksi torstaiksi) tai jouluna, mutta sanovat perheilleen tekevänsä näin ensi viikolla tai ensi kuussa, ja heidän motiivinsa on itse asiassa se, että kaafirien juhlat ovat menossa, muutoin he eivät olisi tehneet niin laisinkaan. Tämä on myös yksi asia, jota tarkoitetaan matkimisella. (Katso: al-Iqtidaa', 2/315).

7. Vältetään käyttämästä heidän sanojaan ja uskonnollista terminologiaa

Jos on kiellettyä oppia ilman syytä heidän kieltään, koska pelkää muistuttavansa heitä, silloin niiden nimien käyttäminen joilla he ovat nimenneet juhlansa ja rituaalinsa on vielä enemmän kiellettyä. Tällä tarkoitetaan sitä kuten sanan "mahrajaan" (juhla, festivaali) käyttämistä kuvattaessa jotain suurta kokoontumista, koska tämä on persialaisten uskonnollisen juhlan nimi.

Al-Bayhaqi on kertonut, että Alille annettiin lahja Nawroozin johdosta, ja hän sanoi, 'Mikä tämä on?' He sanoivat, 'Oi Amir al-Mu'miniin, tänään on Nawroozin päivä.' Hän sanoi, 'Tehkää sitten jokaisesta päivästä Fayruz!' Abu Usaamah sanoi: 'Hän, olkoon Allah häneen tyytyväinen, ei edes halunnut sanoa "Nawrooz".' (al-Bayhaqi, al-Sunan al-Kubraassa, 9/532)

Shaykh al-Islam Ibn Taymiyyah on sanonut: " Ali ei edes halunnut sanoa samaa nimeä, jonka he olivat antaneet omalle juhlalleen, entä sitten samojen asioiden tekeminen?" (Katso: al-Iqtidaa', 1/954).

Olemme jo sanoneet, että tämä ei ole arabiankielinen termi; arabian kieli on tarpeeksi rikas, se ei tarvitse sellaisia sanoja, ja siinä on parempia sanoja, joita voidaan käyttää.

Sääntö lahjojen hyväksymisestä heidän juhlapäivinään:

Olemme jo todenneet yläpuolella, että ei ole sallittua antaa lahjoja heidän juhlapäivinään, koska tämä on heidän auttamistaan heidän valheessa. Ei ole myöskään sallittua hyväksyä lahjaa muslimilta, joka matkii heitä, koska hyväksymällä sen auttaa häntä matkimaan heitä ja tämä viittaa siihen, että hyväksyy sen, mitä hän tekee, eikä moiti häntä tästä haraam-teosta.

Mitä tulee lahjan hyväksymiseen kaafirilta, jos tämä antaa jotain Muslimille kaafirien juhlan aikaan, tämä on kuin lahja joka annetaan muina aikoina, koska siihen ei sisälly heidän auttamistaan heidän kufrissa. Tässä asiassa on mielipide-eroja, perustuen siihen, tulisiko hyväksyä lahjaa kaafirilta, joka on sodassa Muslimin kanssa tai kaafirilta, joka elää islamilaisen vallan suojissa.

Tulisi myös huomioida, että lahjoja voi olla kahdenlaisia:

1. Lahjat, muut kuin liha, joka on teurastettu heidän juhlansa kunniaksi - kuten makeiset, hedelmät ja niin edelleen. Tässä on mielipide-eroja perustuen kysymykseen, voiko kaafireilta hyväksyä lahjoja yleensäkään. Vaikuttaa sille, että se on sallittua, koska on kerrottu, että Ali hyväksyi heidän lahjansa, ja on kerrottu, että eräs nainen kysyi Aishah'lta (olkoon Allah häneen tyytyväinen), "Saimme joitakin lintuja zoroastrialaisilta, joita heillä oli juhliensa aikaan ja he antoivat ne meille." Hän sanoi, "Jos ne teurastettiin sitä tapausta varten, älkää syökö niitä, mutta syökää heidän puista [ts. hedelmiä jne]." (Ibn Abi Shaybah kertoi sen Kitaab al-At'imassa hänen Musannafissa, 5/521, nro 16342. Al-Iqtidaassa sanotaan, 'Meillä on joitakin imettäjiä.' Al-Iqtidaa'n editoija sanoi: kenties mitä sillä tarkoitetaan vastaa radaa'ah'n (imettäminen) kautta sukulaisia.

Abu Barzah (olkoon Allah tyytyväinen häneen) sanoi, että hänellä oli zoroastrialaisia vuokralaisia [?] joilla oli tapana antaa hänelle lahjoja Nawroozina ja mahrajaanina, ja hänellä oli tapana sanoa perheelleen: 'Jos se on, syökää se, mutta jos se on jotain muuta, hylätkää se.' (ibid. Nro 26346).

Shaykh al-Islam on sanonut: "Kaikki tämä viittaa siihen, että heidän lahjoistaan kieltäytymisellä ei ole vaikutusta heidän juhlaansa. Sääntö lahjojen hyväksymisestä heidän juhliensa aikana ja muina aikoina on sama, koska tähän ei sisälly heidän auttamistaan heidän kufrin rituaaleissaan." (al-Iqtidaa', 2/455-555).

2. Tai heidän lahjansa voi olla lihaa, joka teurastettiin heidän juhlaansa varten. Tätä ei tulisi syödä, yllämainittujen Aa'ishah'n ja Abu Barzah'n kertomien raporttien perusteella, ja koska se on teurastettu kufrin rituaalien mukaan.

7. Kuffaarien juhlapäivien poimiminen paastopäiviksi erottumisen takia Oppineet ovat olleet eri mieltä tämän suhteen:

1. On sanottu, että ei ole makruuh paastota heidän juhlapäivinään, tarkoituksenaan olla erilainen heistä. Tämä näkemys on daif (heikko).

2. Oikea näkemys on, että ei ole sallittua poimia heidän juhlapäiviään paastopäiviksi, koska heidän juhlansa ovat tapahtumia, joita he kunnioittavat, ja paastoaminen näinä päivinä eikä muina on vastaavaa kuin heidän kunnioituksensa.

Ibn Qudaamah (olkoon Allah hänelle armollinen) on sanonut: "Meidän seuralaisemme ovat sanoneet: on makruuh erotella Nawroozin ja Mahrajaanin päivät paastoamiselle, sen takia koska kuffaarit kunnioittavat näitä päiviä, joten paastoaminen vain näinä päivinä on yhtymistä heidän kunnioitukseensa niinä päivinä. Tämä on kuin tapaus lauantain suhteen, joten analogisesti tämä sääntö pätee jokaiseen kuffaarien juhlaan ja jokaiseen päivään, jota he kunnioittavat." (al-Mughni, 4/924; katso myös al-Iqtidaa', 2/975).

Tämä sääntö pätee tapauksissa, joissa erotetaan kyseinen päivä paastolle sen takia koska se on heidän juhlapäivänsä. Mutta jos se sattuu olemaan yhtä aikaa kun on antanut lupauksen tai vapaaehtoisen paaston kanssa, tarkoittamatta paastota koska se on heidän juhlansa, silloin siinä ei ole mitään väärää." (katso Haashiyat Ibn Qaasim 'alal-Rawd al-Murabba', 3/064). Ohjenuora sen suhteen että ollaan erilaisia heistä heidän juhliensa suhteen on, että ei tulisi kehittää mitään uutta; heidän juhlapäiviään tulisi kohdella kuin mitä muuta päivää tahansa. (katso al-Iqtidaa', 2/815). Joten ei tulisi ottaa vapaata töistä, tai iloita kyseisestä tapahtumasta, tai poimia sitä päivää paastolle, surun ilmaisulle, jne.

Shaykh al-Islam mainitsi jotakin, joka voidaan ottaa ohjeeksi sen suhteen mitä tulee matkintaan. Hän sanoi: "tashabbuh (matkinta) sisältää heidät, jotka tekevät jotakin koska he tekevät niin, joka on harvinaista; ja ne, jotka seuraavat muita siinä mitä he tekevät omin tarkoitusperineen, vaikka teko on alunperin otettu niiltä muilta. Mitä tulee hänen joka tekee jotain, jota muutkin sattuvat tekemään, mutta ei ottanut sitä muilta, on kyseenalaista onko tässä kyse matkinnasta vai ei. Mutta henkilöä, joka tekee näin, voidaan moittia, jotta matkimiselle ei jää syytä, ja koska tämä vahvistaa ajatusta heistä erottumisesta." (al-Iqtidaa', 1/242)

Sen perusteella mitä Shaykh al-Islam on sanonut, teot, jotka sattuvat yhtä aikaa niiden kanssa joita he tekevät, voidaan jakaa kahteen tyyppiin:

1. Heidän matkintansa, jolloin henkilö, joka matkii heitä, haluaa olla kuten he, mistä tahansa syystä. Tämä on haraam.

2. Heidän muistuttamisensa, jolloin henkilö ei tahallaan pyri olemaan heidän kaltainen. Tässä tapauksessa se tulisi osoittaa hänelle, sitten jos hän lopettaa, kaikki on hyvin; muutoin hän on syyllinen sellaiseen matkimiseen, joka on haraam. 'Abd-Allah ibn 'Amr al-'Aas on sanonut: "Allah Lähettiläs näki minun päälläni kaksi vaatetta, jotka oli värjätty sahramilla. Hän sanoi, 'Nämä ovat kuffaarien vaatteita, älä pidä niitä päälläsi.'" Toisen kertomuksen mukaan: "Hän sanoi, 'Käskikö äitisi sinun pukea tämän?' Sanoin, 'Pitäisikö minun pestä ne?' Hän sanoi, 'Ei, polta ne.'" (Nämä kaksi kertomusta on kertonut Muslim, al-Libaas wal-Zinah’ssa, 2077)

Al-Qurtubi on sanonut: "Tämä viittaa siihen, että syy miksi hän kielsi häntä pukemasta niitä oli, että pukemalla ne hän matki kuffaareja." (kirjan nimi?? 5/399)

Hadithista saa sen käsityksen, että Abdullah ei tajunnut matkivansa kuffaarien asua, mutta Profeetta silti sanoi hänelle siitä sekä selitti sharian säännön tästä asiasta.

Jos jokin on peräisin kuffaareilta, ja he tekevät sitä ja muutkin tekevät niin, silloin tämä ei ole matkimista, mutta Shaykh al-Islam Ibn Taymiyyah ajatteli, että se pitäisi lopettaa, jotta tekosyille ei jäisi tilaa ja jotta muslimit olisivat turvassa kuffaarien matkintaan vajoamiselta, ja koska tämä palvelee myös heistä erottumisen tarkoitusta.

jatkuu