Imaam Ahmadin (Rahimahullaahu ta’ala) elämästä ja teoksista Tiedon etsiminen kuolemaan saakka Shaykh Saalih Aalish-Shaykh Suom. Sakeenah Vuorinen [Allahin, Armelijaan Armahtajan Nimeen, olkoon Hänen Salaah ja Salaam yllä Hänen Viimeisen Sanansaattajansa. Mennäksemme eteenpäin:] Imaam Ahmadilla oli kaksi poikaa, Abdullaah ja Saalih. He olivat velipuolia, eli molemmilla oli eri äiti. Saalih, Imaam Ahmadin poika, sanoi "Mies näki isäni kantavan mihbarah'a..." Mihbar oli puinen mustepullo, jota oppilaat tapasivat kantaa kyniensä mukana Hän sanoi: "Mies näki isäni kantava mih-barah:a ja sanoi ‘Oi Abu Abdillaah!’" Huomaa, kuika kaikki ihmiset olivat lumoutuneita hänestä, jopa vanhemmat ihmiset! Hän sanoi, "Yaa Aba Abdillaah! Sinä olet saavuttanut tämän aseman, sinä olet Muslimeiden Imaami!" Hän ei ollut vaivautunut nähdessään Imaam Ahmadin kantavan hänen mihbaransa kuten nuoret oppilaat kantoivat sitä, tai että hän vieläkin luki kirjoja ja huolehti samoista velvollisuuksista kuin nuoret. Imaam Ahmad vastasi lauseella, joka kumosi tämän miehen koko ymmärryksen. Hän sanoi, "Mih-barah:in kanssa aina maqbarah:iin (hautausmaahan) asti." Mitä hän tarkoitti? Hän tarkoitti, "Minä tulen olemaan kiireinen tiedon kanssa kunnes kuolen." Toinen kertomus mainitsee, että hän sanoi tämän saman lauseen toisessa tilanteessa toiselle ihmisryhmälle. "Mitä minuun tulee," hän sanoi, "Minä tulen etsimään tietoa kunnes minut asetetaan hautaan." Kun hänen kuolemansa lähestyi, hän sanoi niille, jotka olivat hänen ympärillään, "Tuokaa minulle Hushaym:in hadeeth." Joten he kertoivat hänelle tämän hadeeth:in. Tämä Hushaym oli Hushaym ibn Bashir, Imaam Ahmadin ensimmäinen opettaja. Hän tapasi tämän vuonna 179, kun hän aloitti tiedon etsinnän 16-vuotiaana. Hän oli 15-16 -vuotias, sillä hän syntyi vuonna 164 ja aloitti tiedon etsinnän vuonna 179. Ja niin he lukivan hänelle tämän hadeeth:in. Se mainitsi, että Ibn Sirin ei pitänyt henkilöstä joka voihki kivusta. Sinä aikana Imaam Ahmed oli sairastunut vakavasti ja hän voihki kivusta johtuen. Kun he muistuttivat häntä, että Ibn Sirin ei pitänyt voihkimisesta, hän ei voihkaissut kertaakaan ennen kuolemaansa. Tässä on todellisuus lauseesta "Minä tulen etsimään tietoa kunnes minut asetetaan hautaan." Tarkoittaen, "Minun täytyy jatkaa tiedosta hyötymistä." Siispä jos olet jättänyt nuoruusvuotesi taaksesi ja sinusta on tullut opettaja tai kouluttaja, tai luennoitsija tai yliopiston professori tai kirjailia ja sinä sanot "Minä olen lopettanut tiedon etsinnän," tiedä, että tämä on vain sellaisen tila, joka ei ymmärrä asioiden todellisuutta. Al-‘Ilm on tietoa mistä? Se on tietoa Allahin Puheesta ja siitä, mitä Hänen Sanansaattajansa sanoi. Onko kukaan saavuttanut sellaista tietomäärän ja ymmärtämyksen tasoa Allahin ja Hänen Sanansaattajansa puheen tarkoituksesta, ja oppineiden sanonnoista koskien Qur’aan:ia ja Sunnaa, että se olisi riittävä? Kukaan ei ole saavuttanut tätä tasoa. Kukaan, jolla on oikea aikomus ja sydän ei ole saavuttanut tätä tasoa. Tätä koskien, Imaam Ahmad sanoi: "Mihbarah:in kanssa aina maq-barah:iin asti." Hän puhutteli jokaista, neuvoen ja kehottaen meitä jatkamaan tiedon etsintää, eikä luopumaan siitä jostain säälittävästä syystä. Moskeijoidemme opiskeluympyröissä olemme nähneet suuria määriä oppilaita, jotka ovat innokkaita oppimaan kahden kuukauden ajan, ja sitten he hylkäävät sen. Tai vain kolme kuukautta. Mitä tämä on?! Jotkut heistä etsivät tietoa 3, 4, 5 tai 7 vuotta ja sitten hylkäävät sen. Miksi näin on? Johtuuko se siitä, että dunyaa (maalliset asiat) ovat tulleet luoksesi, joten luovut tiedosta ja suuntaat kohti dunyaa? Johtuuko se siitä, että sinulle tarjottiin tyopaikkaa ja sinä otit sen vastaan? Vai johtuuko se siitä, että olet saavuttanut tietyn aseman, sinusta on tullut koulun rehtori tai yliopiston professori? Tämän vuoksi olet lopettanut tiedon etsinnän? EI! Sinun täytyy jatkaa tiedon etsintää kunnes kuolet. Tämä tulee auttamaan yhteiskuntamme ongelmien ratkaisussa, jos sen oppineet ottavat tämän neuvon. Ja mitä tulee tiedon oppilaisiin, niin heidän tulee pitää tiukasti kiinni tästä neuvosta: "Mihbarah'in kanssa aina maqbarah'iin asti." Hänen tulee pysyä hänen kirjojensa parissa kunnes hän kuolee, lukien, oppien, opetellen ulkoa, kerraten, opettaen, loppuun asti. Mitä ihmiset sanovat tänä päivänä? "Me tunnemme säännöt rukousta koskien." Mutta jos kysyt heiltä koskien monia näistä säännö istä, he eivät tiedä niitä. Miksi näin on? Se johtuu siitä, että he ovat tyytyväisiä siihen tietomäärään joka heillä on, ollen jopa tyytyväisiä ja ylpeitä että heillä on se tieto joka heillä on. Me pyydämme, että Allah antaa meille anteeksi ja on meihin tyytyväinen. Ja jos kysyt heiltä asioista jotka ovat jopa tärkeämpiä kuin rukous, asioista koskien ‘Aqidaa tai tawhidia, huomaat etteivät he ole täysin ymmärtäneet näitä asioita, ja he olivat tiedon oppilaita! Miksi näin on? Tämä johtuu siitä, että he olivat huolimattomia ja he hylkäsivät sen. Tieto on kunnia, jos hylkäät sen, se tulee hylkäämään sinut. Jos otat tämän tehtävän tosissasi, sinulle annetaan osa siitä minkä Allah on sinulle määrännyt. VIITTEET: Käännös luennolta "Min ma’inil-Imaam Ahmad", Shaykh Saalih Aalish-Shaykh