"Sinä päivänä, jolloin jokainen sielu löytää edestään sen, mitä hyvää on tehnyt, ja samoin sen, mitä pahaa on tehnyt, hän on toivova, että hänen ja hänen pahojen tekojensa välissä olisi syvä kuilu. Allaah varoittaa teitä, että Häntä on pelättävä. Ja Allaah on lempeä palvelijoitansa kohtaan." [Suurat Aali-'Imraan 3:30]

Ibn Katheer selittää edellä mainittua aayah'aa: "Tuomionpäivänä kaikki hänen hyvät tekonsa ja pahat tekonsa ovat hänen edessään, kuten Allaah, Korkein, sanoo, 'Tuona Päivänä ihmiselle kerrotaan, mitä hän lähetti eteenpäin (pahoista tai hyvistä teoistaan), ja mitä hän jätti taakseen (hyvistä tai pahoista tavoistaan)'" [Tafseer ibn Katheer, 1/338]

Tehtyään jonkun teon ihmisestä voi tuntua, että hän ei näe sitä enää koskaan. Etenkin, jos se on sisäinen tai peitetty teko, kuten ar-riyaa, mustasukkaisuus, viha uskovaisia kohtaan, pahan haluaminen, jne.

"Eikö hän tiedä, että tulee hetki, jolloin kaikki herätetään haudoista, jolloin päivänvaloon tulee kaikki, mitä oli heidän rintansa kätkössä." [Suurat al-'Adiyaat 100:9,10]

"Se, mikä oli piilossa heissä, tehdään näkyväksi" [Tafseer Ibn Katheer 4/545] siten, että, "joka on tehnyt hyvää hiukkasenkin verran, on sen näkevä, ja se, joka on tehnyt pahaa hiukkasenkin verran, saa sen havaita." [Suurat az-Zalzalah 99:7,8]

Henkilön päivä on täynnä tapahtumia. Tekoja tehdään ja unohdetaan. Voimme unohtaa ne, mutta meidän täytyy vastata niistä tuona Päivänä. Allaah sanoo, "jotta Allaah voi kysyä totuudenmukaisilta heidän totuudestaan." [Suurat al-Ahzaab 33:8] Jos Allaah, Korkein Kaikista, kysyy ja laittaa vastuuseen totuudenmukaiset, kuinka loput ihmiskunnasta voitaisiin sivuuttaa?

Oikeamieliset teot ovat äärimmäisen arvokkaita, sillä kenellä on hyviä tekoja enemmän kuin pahoja tekoja, ja ne painavat vaa'assa atomin painon verran, pääsee Jannah'aan Allaahin armosta.

Siksi, uskovan täytyy keskittyä tekoihinsa, ja tekoihinsa keskittyminen sisältää seuraavaa:

VALMISTAUTUMINEN

Allaahin orjan täytyy valmistaa ja tehdä sielunsa valmiiksi edessä olevaa päivää varten. Salaatul-Fajrin jälkeen hänen pitäisi saada itsensä tajuamaan, että päivässä on monta tuntia. Hänen tulisi toivoa täyttävänsä jokainen tunti tavalla, joka hyödyttää hänen sieluaan. Hänen tulisi tarttua kiinni oikeamielisyyden aarteisiin, joita se päivä pitää sisällään häntä varten.

Hänen tulisi toivoa pitävänsä jokainen tunti puhtaana kaikesta siitä, mikä vahingoittaa hänen sieluaan. Hänen tulisi yrittää välttää pahaa, jota päivä pitää sisällään häntä varten.

Joten, hänen tulisi neuvoa sieluaan olemaan sielu, joka pyrkii tottelemaan Allaahia, pysyy poissa laiskuudesta, ei tuhlaa aikaa, ja ottaa maksimaalisen hyödyn päivästä. Neuvottuaan sieluaan, hänen tulisi keskittyä seuraavaan:

ITSETUTKISKELU

Sielun tutkiskelu tapahtuu kolmena hetkenä: ennen tekoa, teon aikana ja teon jälkeen.

Ennen tekoa

Allaahin orjan täytyy tarkistaa aikeensa ennen tekoa; onko se vain Allaahille vai onko se jotain tai jotakuta muuta varten? Jos se on muulle kuin Allaahille, sitten hänen täytyy tietää, että se on jotain pahaa. Sitten on välttämätöntä puhdistaa aikeensa ja tehdä se vain Allaahille, Al-Waahidille.

Hänen täytyy myös varmistaa, että palvonnan teko tehdään Allaahin Lähettilään tekemällä tavalla, kuten Sahaaba (hänen, , seuralaisensa) sen ymmärsi ja toteutti.

Teon aikana

Allaahin orjan täytyy olla tietoinen Shaytaanista ja hänen kuiskailuistaan teon aikana. Hänen täytyy tarkistaa varmistuakseen siitä, että hänen aikomuksensa on edelleen vain yksin Allaahille. Hänen täytyy pyrkiä tekemään tekonsa mahdollisimman täydellisesti.

Teon jälkeen

"Oi te, jotka uskotte! Pelätkää Allaahia. Ja katsokoon kukin sielu, mitä panee itselleen tallelle Tulevaksi Päiväksi. Pelätkää Allaahia! Sillä totisesti Allaah tietää mitä teette." [Suurat al-Hashr 59:18]

"Ja katsokoon kukin sielu, mitä panee itselleen tallelle Tulevaksi Päiväksi," Ibn Katheer sanoi sen tarkoittavan, "Laittakaa itsenne vastuuseen ennen kuin teidät laitetaan vastuuseen" [Tafseer ibn Katheer 4/342] Siksi meidän täytyy "huomioida, mitä tekoja olemme panneet tallelle Tuomionpäivää varten." [Nafhatul-'Abeer min Zubadatut-Tafseer, s.1349]

Kuten Salaatul-Fajrin jälkeen Allaahin orja valmistaa itsensä päivää varten, sitten samoin orjan täytyy laittaa itsensä vastuuseen päivän lopussa. Kuten liikemies, joka laskee tilinsä päivän päätteeksi ja tarkistaa, oliko päivä tuottoisa vai ei. Allaahin orjan täytyy kysellä sielultaan ja vastata. Täytinkö velvollisuuteni? Varmistinko, että minulla oli Ikhlaas (vilpitön ja puhdas aikomus yksinomaan Allaahille) kaikissa teoissani, vai teinkö tekoja vain näyttääkseni ihmisille? Hyödyinkö tästä päivästä vai en? Ja jos hän arvioi olevansa tappiolla, sitten hänen tulisi tehdä seuraavaa:

KURI

Laitettuaan itsensä vastuuseen, ja tajuttuaan olevansa tappiolla, tulisi kurittaa itseään tekemällä hyviä tekoja toivoen hyvien tekojen pyyhkivän pahat teot pois.

Tämä oli Sahaaban tapa, kuten 'Umar ibn al-Khattaab on kertonut, että hän jätti puutarhansa rukoillakseen Salaatul-'Asrin. Saavuttuaan sinne, hän huomasi ihmisten jo rukoilleen, joten hän oli menettänyt Jama'ah-rukouksen. Sen seurauksena, hän palasi puutarhaansa, ja antoi sen pois hyväntekeväisyytenä tarvitseville. [Mukhtasir Minhaaj-Al-Qaasideen s.379]

Ne, jotka hyötyvät, ovat niitä, jotka laittavat itsensä vastuuseen ennen kuin heidät laitetaan vastuuseen. Sillä vastuuseen laittaminen Tuonpuoleisessa ei ole pikkuasia, Allaahin Lähettiläs, on sanonut, "Kenen tilistä (ts. teoista) kysellään, häntä rangaistaan." [Sahih Al-Bukhaari 8/#543]

Joten laittakoon jokainen sielu itsensä vastuuseen ja ponnistelkoon parantaakseen heikkouksiaan ja puutteitaan, sillä asia on kuten 'Ali ibn Abi Taalib on sanonut, "sillä tänään on tekoja mutta ei tilintekoa, ja huomenna on tilinteko, mutta ei tekoja tehtävänä." [Sahih Al-Bukhaari 8/kappale 4]

Hasan al-Basaree (eräs Ibn Mas'oodin oppilas) on sanonut, "Oi Aadamin poika! Varmasti, et saavuta Imaanin todellisuutta, kunnes et osoittele ihmisten puutteita, jotka sinulla on itsessäsi, ja kunnes aloitat parantamaan sitä puutetta itsestäsi, joten oikaiset sen. Kun olet tehnyt sen, et ole korjannut puutetta ilman löytämättä toista puutetta, jota et ole korjannut. Kun teet sen, olet erityisen kiireinen itsesi kanssa. Ja kaikista rakastetuin Allaahin orjista on hän, joka on tuollainen." [Sifaatus-Safwah 3/234

Ahmad bin Hanbal on kertonut Allaahin Lähettilään sanoneen, "Jos orja pysyy maahan painuneena (ts. sujuudissa - suom. huom) siitä päivästä lähtien kun hän on syntynyt, kuolemaansa saakka, ja pysyy tottelevaisena Allaahille, vieläkin hän pitää palvontaansa riittämättömänä Tuomionpäivänä, ja tahtoo palata maailmaan tekemään enemmän hyviä tekoja." (Tafseer ibn Katheer)