suom. Ummu Ahmed

Kun katsomme da'wah'n puuta, sen vahvoine juurineen ja pitkine oksineen, näemme kuinka kauas sen varjo levittyy päivä päivältä, ja kuinka se kantaa kypsiä hedelmiä koko ajan, mutta myrskyjä tulee yksi toisensa jälkeen repimään sitä juuriltaan, ja on tauteja, jotka uhkaavat sen kasvua ja kehitystä. Mutta Allaah vaatii, että Hänen Valonsa tulisi paistaa täydellisenä, siitäkin huolimatta että uskottomat vihaavat sitä. Näiden tautien ja myrskyjen joukossa on daa'iyoiden (islaamiin kutsujien) kiivaiden kiistojen mukanaan tuomat ongelmat.

Nämä tuhoisat erot johtavat kahteen vaaralliseen asiaan:

1 - Vahingonilo daa'iyoita ja heidän da'waansa kohtaan. Toisten vihaaminen ja toisten loukkaaminen johtaa heidän halveksimiseen. He, jotka juonivat da'waa vastaan, etsivät mahdollisuuksia aiheuttaa harmia daa'iyoille ja he iloitsevat vahingoniloisesti heidän epäonnistuessaan. Musa sanoi Harunille, kun hän tarttui häneen (hänen hiuksiinsa):

"Älä anna vihollisten iloita onnettomuudestani..."
[Al-A'raaf 7:150, käännös merkityksestä]

2 - Ihmisten mielenkiinnon karkoittaminen sanomasta ja daa'iyoista, koska he eivät ole yhtenäisiä ja koska he eivät kiinnitä huomiota erimielisyyksiä koskevaan etikettiin. Tästä syystä Allaahin Lähettiläs sanoi Abu Moosa al-Ash'arille ja Mu'aadhille kun hän lähetti heidät daa'iyoina Jemeniin: "Olkaa yhtä mieltä älkääkä kiistelkö." (Al-Silsilah al-Saheeha, 3/142). Kun Ibn Mas'oodille sanottiin, "Kritisoit 'Uthmaania, sitten sinä rukoilit neljä rak'aa," hän sanoi, "Erimielisyys on pahaa." (Al-Silsilah al-Saheehah, 1/394)

Erimielisyyksiin ja riitoihin daa'iyoiden välillä on lukuisia syitä, tärkeimpiin niistä kuuluvat:

1 - Kutsutaan ihmisiä seuraamaan itseään tai jotain ryhmää. Da'wan tulisi olla puhtaasti kutsu Qur'aaniin ja Sunnaan. Jos daa'iyah kutsuu ihmisiä seuraamaan itseään, sen tulisi olla (kuten Ibraaheemin kutsu)

"Oi isäni! Totisesti minulle on suotu tietoa, jota sinä et ole saanut, sen tähden seuraa minua, minä olen johdattava sinut Oikealle Tielle." [Maryam 19:43 - käännös merkityksestä]

Sen tarkoitus tulisi olla kutsua ihmisiä totuuteen:

"Sen tähden seuraa minua, minä olen johdattava sinut Oikealle Tielle" [Maryam 19:43 - käännös merkityksestä]

"Seuratkaa minua, minä johdan teidät Oikealle Tielle" [Ghaafir 40:38]

Daa'iyan tulisi välttää kutsumasta ihmisiä seuraamaan itseään (persoonana) tai hänen tietään tai ryhmäänsä. Tähän al-Qaasimi viittasi sanoessaan: "Yksikään ryhmä ei ole saanut ihmisiä seuraamaan itseään muulla keinolla kuin liioittelemalla itsestään, aliarvioiden toisia tai aiheuttaen heille haittaa tilaisuuden tai olosuhteiden sen salliessa, olipa se sitten miekalla tai kielellä." (Kitaab al-Jarh wa'l-Ta'deel, Jamaal al-Deen al-Qaasimi).

2 - Muiden aliarvioiminen ja heidän kaltoin kohteleminen. Yksi pääsyistä erimielisyyksiin ja jakautumiseen on epäreiluus muita daa'iyoita kohtaan. Shaykh al-Islaam ibn Taymiyah sanoi koskien tätä aihetta: "Koska toinen ryhmistä ei myönnä sitä, mitä toisella on totuudesta, eikä puhu heistä rehellisesti. Sen sijaan, se liioittelee sitä, mitä sillä (itsellään) on totuudesta ja liittää valheita toiseen, ja toinen ryhmä tekee samalla tavalla. Tästä syystä Allaah kuvasi epäoikeudenmukaisuutta erimielisyyksien juurena." (Iqtidaa' al-Siraat al-Mustaqeem, s.40)

Daa'iyan tulisi katsoa kuinka paljon häntä kauempana hänen veljensä ovat hyvyydessä ja hyveissä, ja siitä syystä hänen tulisi kohdella heitä hyvin ja olla heille kohtelias, jos hän huomaa virheitä ja vajaavaisuuksia heidän puolellaan. Shaykh al-Islaam Ibn Taymiyah sanoi koskien Musaa (rauha hänelle), kun hän paiskasi Taulut maahan ja veti veljeään parrasta ja paljasti Kuoleman Enkelin silmän: "Hänen Herransa ei moittinut häntä, sillä hän oli saavuttanut mahtavia asioita ja hän nousi Allaahin suurinta vihollista vastaan, ja hänen täytyi toimia Israelin Lasten kanssa. Mutta Dhu'l-Noon (Yunus) ei saavuttanut sitä minkä Musa saavutti, joten Allaah vangitsi hänet kalan vatsaan kun hän suuttui kansalleen. Ja todellakin Allaah on pistänyt asiat järjestykseen [ks. Al-Talaaq 65:3]." (Madaarij al-Saalikiin, Ibn al-Qayyim, 2/456)

3 - Nurkkakuntaisuus. Vaara ei yleensä piile siinä tosi asiassa, että on eri ryhmiä, vaan partisaaniasenteissa sitä tai tätä kohtaan, jolloin siitä tulee uskollisuuden ja vihollisuuden, rakkauden ja vihan asia. Shaykh al-Islaam Ibn Taymiyyah on sanonut: "Jos ihminen tutkii joidenkin uskovien tapoja, kuten imaamien ja shaykhien seuraajien, hänellä ei ole oikeutta tehdä johtajastaan ja seuralaisistaan mittatikkua (johon hän vertaa muita), jolloin hän ottaa ystävikseen niitä, jotka ovat samaa mieltä heidän kanssaan ja vihollisikseen niitä, jotka ovat eri mieltä heidän kanssaan." (Al-Fataawa, 20/8; katso myös 20/124, 3/347)

Hän myös sanoi: "Ihmisen ei tarvitse kiinnittää itseään tiettyyn shaykhiin; kuka tahansa jolta hän voi oppia uskonnostaan on hänen shaykhinsa, mitä tulee tähän asiaan. Kenenkään ei pitäisi kiinnittää itseään johonkin shaykhiin ja ottaa hänen seuraajat ystävikseen ja muut vihollisikseen. Hänen tulisi ottaa ystävikseen kaikki, jotka ovat uskovia ja joilla hän tietää olevan taqwaa, shaykhien ja muiden joukosta." (al-Fataawa, 12/512; katso myös 12/514)

4 - Hasad (kateus). Hasadin sairaus on saanut aikaan paljon vihaa eri ryhmien ja daa'iyoiden välille. Seuraava tarina kuvaa tätä. Imaam al-Dhahabi on sanonut: Imaam al-Barbahaarilla oli suuri joukko seuraajia. Hän kulki läntiseltä puolelta ja aivasti, joten hänen seuralaisensa sanoivat 'Yarhamuk Allaah (olkoon Allaah sinulle armollinen).' He metelöivät niin paljon, että khaleefah kuuli sen ja hänelle kerrottiin mitä oli tapahtunut, ja hänestä se oli liikaa. Sitten bid'an ihmiset jatkoivat vihan yllyttämistä khaleefah'n sydämessä, kunnes Baghdaadissa julistettiin, 'Kaksi al-Barbahaarin seuraajaa ei saa kokoontua yhteen.' Sitten hän katosi. (Katso al-Siyar, 15/92)

al-Bayaan -lehti, nro. 153, s.139.