suom. Ummu Ahmed

Useissa Qur'aanin kohdissa, Allaah ylistää Profeetan seuralaisia ja osoittaa mielihyvänsä heitä kohtaan, ja myös heitä kohtaan, jotka kulkevat heidän jalanjäljissään. Esimerkiksi, Allaah sanoo,

"Niihin, jotka ensimmäisinä ja etummaisina jättivät kotinsa (Muhaajirun), sekä avustajiin (Ansaar) ja niihin, jotka seurasivat heitä hyvän teossa, heihin kaikkiin Jumala on tyytyväinen ja he ovat tyytyväiset Häneen. Hän on valmistanut heille puutarhat, joissa purot solisevat ja joissa he saavat alati asua. Tämä on ylin onni." [suura at-tawbah:100]

Lisäksi, seuraava jae Quraan´ssa oli etupäässä suunnattu Profeetan seuralaisille;

"Te olette paras kansa, joka on muodostunut ihmisten keskuuteen. Te määräätte ihmisille oikeat elämäntavat, estätte heitä pahuudesta ja uskotte Allaahiin." [suura aal-'Imraan]

Lisäksi on lukuisia haditheja, joissa Profeetta kertoi meille Seuralaistensa erityisestä asemasta ja erinomaisuudesta, ja myös heistä, jotka tulevat heidän jälkeensä. Imraan ibn Hussain kertoi Profeetan sanoneen,

"Parhaat ihmiset ovat minun sukupolveni, sitten jotka tulevat heidän jälkeensä, sitten jotka tulevat heidän jälkeensä." [al-Bukhaari ja Muslim]

Toisessa erittäin tärkeässä hadithissa, Profeetta sanoi,

"Israelin heimot jakautuivat seitsemäänkymmeneenkahteen lahkoon. Minun ummah tulee jakautumaan seitsemäänkymmeneenkolmeen lahkoon. Kaikki ne ovat Tulessa, paitsi yksi: [se ryhmä] joka seuraa mitä minä ja seuralaiseni seuraavat." [at-Tirmidhi]

Profeetta todisti itse Seuralaisten käytöstä ja tekoja ja hän hyväksyi ne. Tämä tarkoittaa sitä, että heidän käytöksensä on myös Allaahin hyväksymää, koska on hyväksytty periaate, että Profeetan ei anneta hyväksyä sellaista, joka on ehdottomasti väärin.

Nämä jakeet ja nämä hadithit - kuten myös monet muut - kertovat meille, että Seuralaiset olivat Suoralla Polulla. Itse asiassa, tämä on ainut oikea polku, kuten lahkoihin jakautumisesta kertova hadith osoittaa. Todella, Allaah tekee selväksi, että Hänen luokseen on vain yksi polku:

"Tämä on Minun oikea tieni; sitä siis vaeltakaa! Älkää käykö muita teitä, sillä ne eksyttävät teidät Hänen tieltään! Tämän on Hän teille määrännyt, jotta pelkäisitte Allaahia." [suura al-An'aam:154]

Ibn Mas'ud kertoi Profeetan piirtäneen suoran viivan ja muita viivoja sen oikealle ja vasemmalle puolelle. Hän sanoi, että suora viiva oli Suora Polku ja kaikilla muilla viivoilla Saatanat kutsuivat ihmisiä niille poluille. Sitten hän resitoi yllä mainitun jakeen suura al-An'aamista.

Sen takia, meidän tulee katsoa Seuralaisia ja muita kolmesta ensimmäisestä sukupolvesta - heitä, jotka kulkivat Seuralaisten jalanjäljissä ja oppivat suoraan heiltä - ja meidän tulisi jäljitellä heitä, koska tiedämme heidän elämiensä miellyttäneen Allaahia.

Kuitenkin, missä asioissa meidän sitten tulee jäljitellä heitä? Deenin (uskon) asioissa, asioissa, jotka liittyvät Suoran Polun seuraamiseen. Ja mitä on deen? Se on asia uskosta, asia laista, asia käytöksestä ja etiikasta - kaikki nämä muodostavat osan deeniä ja kaikki ovat tärkeitä kohtia deenistä.

Meidän tulee kääntää katseemme Seuralaisiin ja pyrkiä oppimaan heiltä ja olemaan heidän kaltaisiaan. Mutta ei vain koskien 'aqeedah'n / uskon asioita - kuten jotkut ihmiset nykyään tuntuvat luulevan. On totta, että 'aqeedah tai usko on elämän perusta - mutta ei ole olemassa 'aqeedaa itsestään, ilman tekoja ja käytöstä.

Nykyään on monia ihmisiä, jotka korostavat sitä, että meidän tulee seurata salafien tapoja Islaamissa. He puhuvat erityisesti 'aqeedan asioista. Kuitenkaan seuralaisten jalanjäljissä kulkeminen ei ole vain sitä, että uskotaan joihinkin uskon artikloihin ja voidaan toistaa ne kuin papukaijat! Niin monet ihmiset pystyvät puhumaan Allaahin nimistä ja attribuuteista, mutta se ei välttämättä tee heistä hurskaiden esi-isiemme todellisia seuraajia.

Monesti kun kyseessä on käytös ja etiikka, samat ihmiset, jotka "kutsuvat Salafien tielle", näyttävät unohtaneen sen, että meidän tulee näilläkin alueilla seurata heidän esimerkkiään. Siinä ei ole mitään järkeä - itse asiassa, se ei ole mahdollista - että meillä on sama usko kuin Salafeilla mutta tekomme ovat aivan päinvastaisia. Tämä tarkoittaa sitä, ettei meillä ole heidän uskoaan alkuunkaan. Jos meillä olisi heidän uskonsa, se näyttäytyisi teoissamme. On käsittämätöntä, että kutsumme itseämme näiden hurskaiden ihmisten seuraajiksi, kun käytöksemme ei ole lähelläkään heidän käytöstään. Kuinka me voimme sanoa olevamme heidän seuraajiaan, kun valehtelemme, huijaamme, emme välitä vaikka elämme muiden kustannuksella, levitämme juoruja toisistamme, emme ole valmiita uhraamaan Allaahin tähden, ja niin edelleen. Todella, jotkut jotka väittävät seuraavansa niitä hurskaita yksilöitä, ovat itse asiassa kauimpana siitä käytösmallista ja esimerkistä, jonka ne hurskaat sielut asettivat.

Tässä khutbassa - edellisen selvityksen sekä kehotuksen seurata Profeetan ja hänen Seuralaistensa tietä ollakseen pelastetun lahkon joukossa, jälkeen - haluaisin muistuttaa meitä muutamista käytöstavoista ja luonteenpiirteistä, joita aikaisemmilla sukupolvilla oli. Tällä tavalla me voimme tarkastella heidän elämäänsä, ja samalla tarkastella omaa elämäämme ja käytöstämme, ja kysyä itseltämme, jos todellakin seuraamme heidän esimerkkiään ja deeniään, joka miellytti Allaahia niin paljon.

Yksi luonteenpiirre, jonka voimme huomata heidän puheistaan ja teoistaan, on se, että he punnitsivat jokaisen tekonsa Shariah'n vaa'alla (ts. Shariah'n mukaan). Voimme nähdä selvän esimerkin, miten Abu Bakr ja Umar eivät tehneet mitään, ellei heillä ollut varmuutta siitä, että kyseinen teko oli oikein Shariah'n mukaan. Meidän täytyy olla varovaisia eikä sotkeutua epäilyttäviin asioihin - joka taas oli toinen kauniista ja jaloista luonteenpiirteistä. Usein teemme asioita kysymättä tai etsimättä ensin, saadaksemme varmuuden siitä, että kyseiset asiat ovat laillisia ja Allaahia miellyttäviä. Vasta aloitettuamme teon, saatamme kysyä, "Onko tämä teko halaal vai haraam?" Yksi Salafien luonteenpiirteistä oli, että he kysyivät ennen toimimista.

Toiseksi, heillä oli tapana muistella usein ja paljon kuolemaa. Tällä kuoleman muistelulla oli voimakas vaikutus heidän tekoihinsa ja kiintymykseensä tähän maailmaan. Profeetta neuvoi heitä muistamaan kuolemaa usein - asia, joka tuo lopun tämän elämän nautinnoille. He toimivat tämän Profeetan antaman ohjeen mukaan.

Thabit sanoi kerran, "Aina kun osallistuimme hautajaisiin, aloimme itkeä". Voimme nähdä muista vastaavista raporteista, etteivät he itkeneet kuolleen takia. Sen sijaan, he itkivät itsensä takia. He ymmärsivät, että myös heitä kohtaa se päivä, jolloin heidän tekonsa loppuvat. He ajattelivat itsekseen: Olemmeko valmistautuneet sitä päivää varten, kun kaksi enkeliä tulee kuulustelemaan meitä? Olemmeko valmistautuneet sitä päivää varten kun tekomme loppuvat ja ei ole enää mahdollisuutta katua syntejään?

Kuinka usein me, jotka väitämme seuraavamme heitä, muistamme kuolemaa. Itkemmekö edes kun ajattelemme sitä päivää kun tekomme sinetöidään ja enkelit tulevat kuulustelemaan meitä? Jos todella seuraamme heidän tietään, meidän tulee muistaa kuolemaa usein ja tällä muistamisella tulisi olla meihin syvä vaikutus. Tämä kaikki on osa Seuralaisten tien seuraamista.

Kolmas luonteenpiirre, jonka voimme huomata heissä, on, että he olivat erittäin anteeksiantavaisia heitä kohtaan, jotka tekivät heille vääryyttä. He toimivat Allaahin kuvauksen mukaan,

"...jotka hillitsevät vihansa ja antavat anteeksi ihmisille; niin, Allaah rakastaa niitä, jotka tekevät hyvää." [suura aal-'Imraan: 133]

He antoivat ihmisille anteeksi toivoen Allaahin antavan heille anteeksi. Palkkio tulee samanlaisena, kuin se teko, josta palkkio saadaan.. Joten, ne, jotka antavat anteeksi Allaahin tähden, jos Allaah suo, voivat odottaa Allaahin kohtelevan heitä samalla tavalla. Kuinka monella meistä nykyään on tämä luonteenpiirre? Toisaalta, kuinka moni meistä pitää vihaa yllä ikuisesti eikä ole ikinä valmis antamaan anteeksi jotain vääryyttä, joka meille on tehty vuosia sitten?

Eräs toinen tärkeä luonteenpiirre oli suuri kunnioitus, joka heillä oli muiden muslimien kunniaa kohtaan, ja kuinka he aina halusivat hyvää kanssamuslimeilleen. Profeetta sanoi heille,

"Jokainen muslimi on turvassa toiselta muslimilta - hänen verensä, omaisuutensa ja kunniansa."

Abu Bakr sanoi kerran, "Älkää väheksykö yhtäkään muslimia, sillä vähäpätöisin muslimi on suuri Allaahin silmissä". 'Umar ibn al-Khattaab julisti muslimin elämän pelastamisen olevan tärkeämpää kuin kaikki Irakin maat. Itse asiassa, Profeetta on sanonut,

"Uskovan tappaminen on suurempaa Allaahin silmissä kuin tämän maailman katoaminen." [an-Nasai, sahih, al-Albaani Sahih al-Jaami' as-Sagheerissa, vol.2, s.804, hadith no. 4361]

Mitä on tapahtunut tälle Salafien kauniille luonteenpiirteelle? Kohtelemmeko me toisiamme samalla kunnioituksella, kuin he kohtelivat toisiaan? Nykyään ei ole ollenkaan harvinaista nähdä muslimin huijaavan toista muslimia. Ei ole harvinaista nähdä muslimien rikkovan lupauksia, jotka he antoivat toiselle muslimille. Todella, voimme jopa nähdä muslimien tappavan toisiaan.

Itse asiassa, nykyään, ei ole harvinaista nähdä muslimien kohtelevan ja kunnioittavan ei-muslimeja paremmalla tavalla kuin omia kanssamuslimejaan. Niin pitkään kun käyttäydymme tällä tavalla, emme todellakaan voi väittää kulkevamme hurskaiden esi-isiemme jalanjäljissä.

Eräs erittäin tärkeä asia heidän elämässään oli suorittaa rukouksia myöhään yöllä, tahajjud-rukoukset. Tiedämme näiden rukousten aseman Qur'aanissa. Esimerkiksi, Allaah sanoo:

"Totisesti ovat ne, jotka pahaa karttavat, kerran puutarhoissa ja lähteiden äärellä, ottaen vastaan, mitä heidän Herransa heille antaa. Totisesti tekivät he sitä ennen hyviä tekoja. Vähän nukkuivat he yleensä yöllä, ja aamulla he anoivat anteeksiantoa.." [suura adh-Dhaariyat: 15-18]

Myös Profeetta puhui myöhäisen yön rukouksista,

"Pitäkää kiinni myöhäisen yön rukouksista, sillä se (niiden suorittaminen) oli hurskaiden ihmisten tapa ennen sinua; se on myös keino päästä lähemmäksi Herraasi; se pyyhkii pois pahoja tekojasi; ja se pitää poissa synneistä". [Ahmad, at-Tirmidhi, al-Haakim ja muut, sahih, katso Sahih al-Jaami' as-Sagheer, vol.2, s. 752, hadith no.4079]

Tämän rukouksen suorittaminen oli jotain erityisen rakasta meidän hurskaille edeltäjillemme. He eivät olleet iloisia, jos he eivät suorittaneet sitä. Lisäksi, he ymmärsivät syyn, miksi kyseinen rukous jäi suorittamatta. Al-Hasan al-Basri sanoi, "Kukaan ei jätä yörukousta, paitsi tekemänsä synnin takia". Hän sanoi myös, "Myöhäisen yön rukous on painava vain ihmiselle, jotta synnit painavat alas".

Halutessamme olla heidän todellisia seuraajiaan, meidän täytyy palauttaa tämä sunnah ja tärkeä käytäntö. Nykyään löydämme monia tekosyitä, jotta emme suorita tätä erittäin tärkeää tekoa. Kuitenkin meidän on ponnisteltava ja voitettava nuo tekosyyt ja tehtävä parhaamme saadaksemme tämä piirre, joka oli niin tavallinen ja niin tärkeä heille, joita tahdomme pyrkiä jäljittelemään.

Yksi asia, joka tulee erittäin selvästi esille aikaisten sukupolvien muslimien sanoista, on heidän asenteensa tätä maailmaa kohtaan. He asettivat Tuonpuoleisen aina etusijalle. He suosivat tekoja, jotka hyödyttäisivät heitä Tuonpuoleisessa, ennemmin kuin tekoja, jotka hyödyttäisivät heitä vain tässä maailmassa. Itse asiassa, tämä maailma merkitsi heille hyvin vähän, paitsi keinona saavuttaa pelastus Tuonpuoleisessa.

Allaah tekee hyvin selväksi Qur'aanissa, että jos joku himoitsee tätä maailmaa, Allaah antaa sen hänelle. Tämä on erittäin helppoa Allaahille ja tämän maailman asiat eivät ole niin tärkeitä Allaahille, joten hän jopa antaa sen nautinnon uskottomille. Allaah sanoo Qur'aanissa:

"Kun joku havittelee katoavaisia, Me joudutamme niitä hänelle niin kuin tahdomme ja kenelle tahdomme. Sen jälkeen Me määräämme hänet Helvettiin, jonne hän on joutuva häpeän peittämänä ja karkoitettuna. Mutta ken toivoo tulevaa elämää ja ponnistelee sen saavuttamiseksi, kuten tuleekin, ollen samalla oikeauskoinen, hän kuuluu niihin, joiden ponnistelut saavat palkkansa." [suura al-Israa 18-19]

Tosiuskovan tulisi olla tämän maailman "yläpuolella". Hänen toiveensa ja päämääränsä eivät ole tässä maailmassa. Hänen ei tulisi käyttää kaikkea aikaansa vain tämän dunyan tähden. Kuten sanoin, tämä piirre oli erittäin selvä niissä ihmisissä, joihin Allaah on sanonut olevansa tyytyväinen

Yksi noista aikaisista hurskaista sieluista, Malik ibn Dinar, sanoi kerran, "Kuka kosii tätä maailmaa, se vaatii häneltä huomenlahjana hänen koko uskontonsa, eikä ole tyytyväinen mihinkään muuhun kuin siihen".

Ei ole epäilystäkään, etteikö tämän maailman perässä juokseminen olisi yksi suurimpia koettelemuksia, jotka kohtaavat muslimeita tänäpäivänä. Monet, joilla on koulutusta tai omaisuutta, jahtaavat vielä enempää omaisuutta. Monet nuoristamme eivät tiedä eivätkä ymmärrä mistään muusta, kuin viimeisimmän huudon mukaisista vaatteista, parhaimmasta lenkkariparista ja niin edelleen. Olemme hukanneet sen oikean tasapainon tämän elämän ja Tuonpuoleisen välillä. Oikea tasapaino on, jossa Tuonpuoleinen tulee elämässämme ensin, ja tämä maailma on vain ovimatto Allaahin Anteeksiantoon Tuonpuoleisessa. Näin asian ymmärsivät Salafimme ja näin meidän täytyy asia ymmärtää, jos todella kuljemme heidän jalanjäljissään.

Toinen asia, jonka voimme nähdä heidän sanoissaan, on, että he ymmärsivät, etteivät he olleet ikinä antaneet Allaahille pienintäkään määrää kiitosta. Itse asiassa, heille, Allaahin kiittäminen oli yksi Allaahin siunauksista, joihin Allaah oli heidät johdattanut; Allaah ansaitsi jälleen kerran kiitosta siitä, että hän oli johdattanut heidät antamaan Hänelle kiitosta. Ainoa tulos tästä on, että ymmärrät kaikki Allaahin sinulle antamat siunaukset ja että ymmärrät, ettei sinun Allaahin ylistämisesi, uhrisi Allaahin tähden, ole mitään siihen verrattuna, mitä Allaah on niin armollisesti sinulle antanut.

Yksi luonteenpiirre, jonka voimme huomata heissä, on, että he kiinnittivät enemmän huomiota omiin kuin muiden puutteisiin. 'Umarin on kerrottu sanoneen, "Olkoon Allaah armollinen sille, joka osoittaa minun puutteeni". Itse asiassa, muiden puutteiden löytäminen ei hyödytä sinua paljoakaan Tuonpuoleisessa. Sen sijaan, omien virheidesi huomaamisesta ja niiden korjaamisesta on sinulle suurta hyötyä, sekä tässä elämässä että Tuonpuoleisessa. Meidän tulisi olla erittäin kiinnostuneita korjaamaan omat virheemme. Itse asiassa, meidän tulisi olla onnellisia, kun muut osoittavat meidän puutteemme, jotta voimme huomata ne ja korjata ne. Tämä oli hurskaiden esi-isiemme tapa ja tämän täytyy olla myös meidän tapamme. Salafit pysyivät myös kaukana syntisistä ihmisistä ja heidän tapaamisistaan. Todella, voimme huomata tämän 'Abdullaah ibn Mas'udin esimerkistä, jos heidät kutsuttiin hääjuhlaan, he poistuivat juhlasta, jos he huomasivat siellä jotain kiellettyä. He pysyttelivät kaukana synnin ja innovaation ihmisten luota. Tällä tavalla heidän sydämensä pysyisi puhtaana. Sellaisten ihmisten halut ja epäilykset eivät vaikuttaisi tai suodattuisi heihin. Olemalla vain hyvien ihmisten seurassa ja ottamalla osaa vain tapahtumiin, joista kielletyt elementit ovat poissa, he pystyivät kasvattamaan uskoaan ja pitämään sen vahvana.

Nykyään voimme huomata tilanteemme olevan melko erilainen. Saatamme ottaa ystäviksemme ei-hurskaita, paljon syntejä tekeviä ihmisiä. Otamme heidät ystäviksemme mitättömistä syistä, kuten: pidämme heidän huumorintajustaan tai he ovat samasta maasta kuin me ja niin edelleen. Emme huomaa kuinka paljon he voivat aiheuttaa harmia omalle uskonnollemme. Emme huomaa, että olemalla heidän kanssaan, olemalla paikoissa, joissa Allaahin lakia rikotaan, vahingoitamme itseämme, ja selvästi poikkeamme ensimmäisten sukupolvien, joiden Profeetta kuvaili olevan parhaita, tieltä ja tavoista.

On vielä yksi jalojen esi-isiemme luonteenpiirre, jonka haluaisin mainita. Tämä on yksi tärkeimmistä piirteistä, osallistuminen päivittäisiin rukouksiin moskeijassa. Profeetan aikana tämä oli yksi niistä merkeistä, jotka erottivat todellisen muslimin tekopyhästä. 'Abdullaah ibn Mas'ud on sanonut, "Joka tahtoo tavata Allaahin huomenna, kuten muslimin täytyy, pitäkää huoli rukouksestanne, kun kuulette kutsun siihen. Allaahin Lähettiläs opetti meille johdatuksen Sunnah'n. Osa tätä sunnaa on rukoilla moskeijassa, josta rukouskutsu kuuluu. Jos rukoilette kotonanne, kuten ne ihmiset jotka jäivät jälkeen ja rukoilivat taloissaan, olette hylänneet Profeetan sunnan. Jos hylkäätte Profeettanne sunnan, teidät johdetaan harhaan.. meidän mielestämme, kukaan ei jättänyt saapumatta rukoukseen, ellei hän ollut tunnettu tekopyhyydestään ." [Muslim]

Yhteiskunnassamme on joskus hankalaa ehtiä rukouksin. Kuitenkin, meidän täytyy tehdä parhaamme. Meidän täytyy uhrata rukouksiemme tähden. Meidän täytyy järjestää aikamme sellaisella tavalla, että pääsemme rukouksiin. Jos teemme niin, seuraamme Profeetan Seuralaisia, jotka olivat ihmiskunnan parhaasta sukupolvesta.

Nämä ovat vain muutamia hurskaiden esi-isiemme luonteenpiirteitä. Kun ymmärrämme, että heidän polkunsa on oikea polku - Pelastetun Lahkon polku - meidän täytyy ymmärtää, että emme puhu vain joistakin opeista, joista voimme pulista kielillämme. Sen sijaan, puhumme heidän deenistä - ja deen ohjaa kaikkia elämänalueita. Jos todella olemme heidän seuraajiaan, tämän täytyy tulla esiin käytöksessämme, teoissamme, etiikassamme, palvonnassamme ja mitä ilmeisemmin, uskossamme. Jos kuitenkin pudotamme jotain noista, silloin emme todella seuraa heidän polkuaan, vaikka kuinka niin väittäisimme kielillämme.