suom. Ummu Ahmed

Allaah, Korkein, sanoi,

"Sano uskovaisille miehille, että he luovat katseensa maahan ja hillitsevät halujaan. Tämä on heille säädyllisintä, ja Allaah tietää mitä he tekevät." [an-Nur (24):30]

Joten Allaah teki säädyllisyydestä ja henkisestä kasvusta katseen maahan luomisen ja halujen hillitsemisen seurauksen. Tästä syystä katseen maahan luominen, ettei näkisi kiellettyjä asioita, johtaa väistämättä kolmeen hyötyyn, joilla on valtava arvo ja valtava merkitys.

Ensimmäinen: Uskon suloisuuden kokeminen

Tämä mielihyvä ja suloisuus on paljon suurempaa ja paljon haluttavampaa kuin mitä olisi voitu saavuttaa kohteesta, josta katse laskettiin maahan Allaahin tähden. Todella, "kuka tahansa hylkää jotakin Allaahin tähden, sitten Allaah, Mahtava ja Loistava, korvaa sen jollain sitä paremmalla." [1]

Sielu on viettelijätär ja se rakastaa kauniiden muotojen katselemista, ja silmä on sydämen opas. Sydän valtuuttaa oppaansa katsomaan ja kun silmä kertoo kauniista kuvasta, se värisee rakkaudesta ja halusta sitä kohtaan. Usein sellaiset keskinäiset suhteet väsyttävät ja kuluttavat sekä sydäntä että silmää, kuten on sanottu:

Kun lähetit silmäsi oppaana
Sydämellesi eräänä päivänä, näkemisen kohde väsytti sinut
Sillä näit jonkun, jonka yli sinulla ei ollut valtaa
Ei osittain eikä kokonaan, vaan sinun täytyi olla kärsivällinen.

Sen takia, kun katsetta estetään katsomasta ja tutkimasta, sydän löytää helpotuksen, kun sen ei tarvitse kohdata vaivalloista etsimistä ja haluamista.

Hän, joka antaa katseensa vaeltaa vapaasti, huomaa olevansa jatkuvasti katseen menetyksen ja epätoivon tilassa, joka synnyttää rakkautta (mahabbah), lähtökohdan sille, että sydämestä tulee omistautunut ja riippuvainen siitä, mitä se pitää sisällään. Tämä tiivistyy ja muuttuu polttavaksi kaipuuksi (sabuhah), jolloin sydän tulee täysin riippuvaiseksi ja omistautuneeksi (halun kohteelle). Ja tämä taas tiivistyy ja muuttuu hullaantumiseksi (gharamah), joka kiinnittyy sydämeen, niin kuin hän, joka odottaa velan takaisinmaksua velanottajalta. Tämä vielä intensiivistyy ja muuttuu intohimoiseksi rakkaudeksi (ishq) ja tämä rakkaus ylittää kaikki rajat. Tämä vielä muuttuu intensiivisemmäksi ja muuttuu hulluksi haluksi (shaghafa) ja tämä on rakkautta, joka ohjaa sydämen pienintäkin osaa. Tästä edelleen intensiivistyessään, se muuttuu palvovaksi rakkaudeksi (tatayyuma). Tatayyum merkitsee palvontaa ja on sanottu: tayyama Allaah ts. Hän palvoi Allaahia.

Täten sydän alkaa palvoa sitä mitä sen ei ole oikein palvoa ja syy tähän kaikkeen oli kielletty katse. Sydän on nyt kahlehdittu, kun aikaisemmin se oli hallitsija, nyt se on vangittu, kun aikaisemmin se oli vapaa. Silmä on alistanut sen ja se valittaa, johon silmä vastaa: olen oppaasi ja lähettilääsi ja sinä minut alunperin lähetit!

Kaikki mainittu pätee sydämeen, joka on luopunut Allaahin rakkaudesta ja Hänelle vilpittömyydestä olemisesta, sillä todellakin, sydämellä täytyy olla rakkauden kohde, jolle se omistaa itsensä. Koska sydän ei rakasta Allaahia yksin eikä ota Häntä Jumalakseen, sen täytyy palvoa jotakin muuta.

Allaah sanoi koskien Yusuf as-Siddiqia (AS),

"Tämä tapahtui siinä tarkoituksessa, että Me olisimme voineet torjua synnin ja riettauden hänen luotaan. Totisesti, hän oli Meidän uskollisia palvelijoitamme." [Yusuf (12):24]

Intohimoinen rakkaus astui al-Azizin vaimon sydämeen, vaikka hän oli naimisissa, koska hän oli monijumalainen.. Koska Yusuf (AS) oli vilpitön Allaahille, hänet pelastettiin, vaikka hän oli nuori mies, naimaton ja palvelija.

Toinen: Sydämen valaistuminen, selvä näkeminen ja syvä ymmärtäminen

Ibn Shuja al-Kirmani on sanonut, "hän, joka rakentaa ulkoisen olemuksensa seuraten Sunnaa, sisäisen olemuksensa Allaahin jatkuvaan muistamiseen ja tietoisuuteen Hänestä, hän estää sieluaan seuraamasta haluja, hän alentaa katseensa kielletyistä asioista ja hän syö aina laillisia asioita, hänen havaintonsa ja näkemyksensä eivät koskaan ole väärässä."

Allaah mainitsee Lootin kansan ja sen, mikä heitä koetteli, ja Hän jatkoi sanoen,

"Totisesti, tämä on selvä merkki heille, jotka ovat Mutawassimin." [al-Hijr (15):75]

Mutawassimin ovat heitä, joilla on selvät havainnot ja läpitunkevat näkemykset, jotka ovat turvassa katsomasta laittomuuksia ja tekemästä säädyttömiä tekoja.

Allaah sanoi mainittuaan jakeen katseen laskemisesta,

"Allaah on taivaitten ja maan valo." [an-Nur (24):35]

Syy tähän on, että palkkio on samantyyppinen kuin teko. Joten se, joka laskee katseensa kielletystä Allaahin, Mahtavan ja Loistavan, tähden, Hän korvaa sen jollain samantyyppisellä paremmalla. Kuten palvelija esti silmiään laskeutumasta kiellettyyn, Allaah siunaa hänen näkönsä ja sydämensä saaden hänet näkemään sellaista, mitä hän ei olisi nähnyt, jos hän ei olisi laskenut katsettaan.

Tämä on asia, jonka henkilö voi tuntea fyysisesti itsessään, sillä sydän on kuin peili ja halut ovat kuin ruoste sen pinnalla. Kun peili kiillotetaan ja puhdistetaan ruosteesta, sitten se heijastaa todellisuuksia (haqaaiq) niin kuin todella ovat. Jos se kuitenkin pysyy ruosteisena, sitten se ei heijasta kunnolla ja sen takia sen tieto ja puhe nousee arvauksista ja epäilyksistä.

Kolmas: Sydämestä tulee vahva, horjumaton ja rohkea

Allaah antaa sille avun voiman sen vahvuuden takia, kuten Hän antoi sille selvien todisteiden voiman sen valon takia. Täten sydän yhdistää nämä molemmat tekijät ja tuloksena Shaytaan pakenee pois siitä. On kerrottu, että "kuka vastustaa pohjimmaisia halujaan, Shaytaan pakenee pakokauhuisena hänen varjostaan." [2]

Tästä syystä hän, joka seuraa pohjimmaisia halujaan, löytää itsestään sielun häpeän, sen heikkouden, voimattomuuden ja halveksittavuuden. Todella, Allaah antaa kunniaa hänelle, joka tottelee Häntä ja häpeää hänelle, joka on tottelematon Hänelle,

"Älkää väsykö älkääkä murehtiko; te voitatte, jos olette (tosi)uskovaisia!" [Aal Imraan (3):138]

"Kuka haluaa kunniaa, muistakoon, että kaikki kunnia on Allaahin." [Faatir (35):10]

Tämä siis tarkoittaa sitä, että se joka pyrkii tottelemattomuuteen ja syntiin, Allaah, Mahtava ja Korkein, nöyryyttää häntä, joka on tottelematon Hänelle.

Joku salafeista on sanonut, "ihmiset etsivät kunniaa ja voimaa kuninkaiden ovella, eivätkä he löydä sitä muuten, kuin tottelemalla Allaahia."

Tämä siitä syystä, että hän, joka tottelee Allaahia, on ottanut Allaahin ystäväkseen ja suojelijakseen, eikä Allaah koskaan nöyryytä häntä, joka ottaa Herransa ystäväkseen ja herrakseen. Du'a Qunootissa on seuraavat sanat, "hän, jonka Sinä otat ystäväksesi, ei tule nöyryytetyksi, ja hän, jonka Sinä otat viholliseksesi, ei aateloida." [3]

Viitteet:

[1] Kertonut Ahmad [5/363], al-Marwazi "Zawaid az-Zuhdissa" [no.412], an-Nasa'i "al-Kubrassa" kuten on mainittu "Tuhfah al-Ashrassa" [11/199] eräältä seuralaiselta, että Allaahin Lähettiläs (SAWS) sanoi, "todella, ette luovu mistään Allaahin tähden etteikö Allaah korvaisi sitä jollain paremmalla." Isnad on saheeh.

[2] Tämän hadithin ei ole tunnustettu tulleen Profeetalta.

[3] Kertonut Abu Dawood [eng. käännös 1/374 no. 1420], an-Nasa'i [3/248], at-Tirmidhi [no. 464], ibn Majah [no. 1178], ad-Darimi [1/311], Ahmad [1/199], ibn Khuzaymah [2/151] al-Hasanilta, joka välitti Alilta (RA).

Tämä hadith on sahih. Monet ovat kritisoineet sen isnaadia, kuitenkaan mikään kritiikistä ei ole ollut pitävää. Katso "Nasb ar-Rayah" [2/125] ja "Talkhis al-Habi" [1/247].