kääntänyt Ummu Ahmed

Salafit ovat ymmärtäneet Allaahin Deenin yhtä hyvin kuin tämän elämän olemuksen ja sen estämättömän johtamisen Tuonpuoleiseen, joten he tunsivat vastenmielisyyttä maailman ajanvietteitä ja koettelemuksia kohtaan. He eivät löytäneet unta ja heidän sydämensä pysyi poissa haluista. He pysyttelivät tämän elämän merkityksettömien huolenaiheiden yläpuolella. Heidän elämänkerroissaan vilisee tarinoita, jotka osoittavat heidän pyrkimyksensä hurskauteen, katumukseen ja heidän vahvan tahtonsa palvonnassa ja nöyryydessä.

Al-Hasan al-Basri on sanonut, "Kuka kilpailee kanssanne Deenissä, pyrkikää ohittamaan hänet, ja kuka kilpailee kanssanne tämän maailman asioissa, heittäkää se takaisin hänelle." Aina menettäessään mahdollisuuden rukoilla seurakunnassa, Ibn Umarilla, , oli tapana paastota yksi päivä, rukoilla koko yö ja vapauttaa orja.

Abu Musa al-Ash'arilla oli tapana suorittaa niin paljon palvontaa elämänsä loppupuolella, että hänelle sanottiin, "Miksi et hidasta ja ole lempeä itsellesi?" Hän vastasi, "Kun hevoset lasketaan irti kilpajuoksua varten ja ne ovat lähellä maaliviivaa, he antavat kaiken voimansa mitä niillä on. Mitä on jäljellä elämästäni on vähemmän kuin se." Hän säilytti saman tason omistautuneisuutta ja palvontaa kunnes kuoli.

Mawriq al-'Ajli on sanonut, "En löytänyt esimerkkiä, sillä uskova tässä elämässä, parempi kuin ihminen lankulla merellä, rukoillen hartaasti, 'Oi Herra, oi Herra' toivoen Allaahin pelastavan hänet."

Usamah on sanonut, "Kun näette Sufyan ath-Thawrin, on kuin näkisitte jonkun 'laivassa, jonka pelätään uppoavan,' hänen kuulee usein sanovan, 'Oi Herra, pelasta minut, pelasta minut!'." Fatimah bint Abdil Malik, Khalifah ibn Abdil-Azizin vaimo sanoi, "En ole koskaan nähnyt kenenkään rukoilevan tai paastoavan enemmän kuin hän, tai kenenkään pelkäävän Herraa enemmän kuin hän. Suoritettuaan Salat-ul-Ishaan, hänellä oli tapana istua alas ja itkeä, kunnes häntä alkoi väsyttää, sitten hän heräsi taas ja jatkoi itkemistä kunnes uni vei voiton hänestä."

Amir ibn Abdullah'lta kysyttiin kerran, "Kuinka voit sietää valvomista yöllä, ja janoa päivän intensiivisessä kuumuudessa?" Hän vastasi, "Onko se enempää kuin päivän ruoan lykkäämistä ilta-aikaan, ja nukkumista päiväsaikaan? Tämä ei ole iso asia." Kun yö tuli, hänellä oli tapana sanoa, "Helvetin Tulen kuumuuden muistaminen on vienyt uneliaisuuden minusta." Ja hän ei nukkunut ennen aamunkoittoa.

Ahmad ibn Harb on sanonut, "Ihmettelen, kuinka hän, joka tietää, että hänen yläpuolella, Paratiisia koristellaan, ja hänen alapuolellaan Helvettiä sytytetään, silti nukkuu niiden välissä!" Waqi' sanoi, "Al Amash oli lähes 70-vuotias eikä hän koskaan menettänyt ensimmäistä takbiraa (salaah'sta masjidissa). Minulla oli tapana käydä hänen luonaan säännöllisesti enemmän kuin kahden vuoden ajan, enkä nähnyt hänen korvaavan edes yhtä rak'aa."

Abu Hayan kertoi isänsä sanoneen, "Ar-Rabi' ibn Khuthaym oli rampautunut ja hänet kannettiin seurakuntarukoukseen. Joten ihmiset sanoivat hänelle, 'Sinulla on syy (olla tulematta)', hän sanoi, 'Kuulen 'hayyaa 'alas-salaah', kutsun rukoukseen; joten jos voit tulla vaikka ryömien, tee niin," lainaten hadithia.

Abul-Mawahib ibn Sarsari sanoi koskien Imaam Abul-Qaasim ibn Asakiria, "En ole koskaan nähnyt hänen kaltaistaan, eikä kenelläkään ollut yhtä monta hyvää ominaisuutta kuin hänellä, koskien hänen sitoutumista yhteen suuntaan neljäksikymmeneksi vuodeksi, tehden salah ensimmäisessä rivissä ellei hänellä ollut syytä, i'tikaf Ramadhanin aikana ja kymmenen päivää Dhul-Hijjah'sta, ja omaisuuden keräämisen ja talojen rakentamisen halun puuttuminen, hän kielsi nämä itseltään. Hän kieltäytyi kaikista Imaamin tai puhujan asemista vaikka niitä hänelle tarjottiin, ja hän omistautui kehottamaan hyvään ja kieltämään pahasta, eikä hän pelännyt ketään siinä."