Al-Hamduli-Llaah

Shariffa Carlo Andalusia
suom. Sakeenah Vuorinen

Mikä on Al-Hamduli-Llaah:n tarkoitus? Se on usein suomennettu ’Kaikki ylistys Allaahille’. Tämä on johtanut monet käyttämään termiä ’Al-Hamduli-Llaah wa Shukr Allaah’. Tämä sanonta kuitenkin on väärin, sillä Al-Hamduli-Llaah on itseasiassa ylistyssanonta joka sisältää suuremman kiitollisuuden tai shukrin siitä mitä Allaah on määrännyt, ja Muslimina meidän tulisi käyttää sitä kun vastassamme on jotain mikä näyttää hyvältä tai pahalta.

Mutta mitä itseasiassa onkaan Al-Hamduli-Llaah meidän elämässämme? Mitä se todella tarkoittaa? Onko se vain sanonta huulillamme? Vai onko se pyyteetön tunne sydämissämme? Joku kerran kertoi minulle, että al-Hamduli-Llaah tarkoittaa sitä, kun sinulla ei ole sitä mitä tarvitsisit tai haluaisit olet silti tyytyväinen kohtaloosi. Tai kun sinulla on rajoitettu määrä jotain asiaa olet siihen tyytyväinen ja yrität jakaa sen. Ja kun sinulla on paljon olet tyytyväinen ja etsit tapoja miten voisit jakaa sitä enemmän. Toisin sanoen ei ole väliä missä tilassa olet, olet kiitollinen Allaahille siitä tilasta. Se on sen tunnistaminen, että kaikki mitä Allaah on antanut meille tai ottanut meiltä on meille parhaaksi.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Haluaisin käyttää erästä esimerkkiä, joka saattaisi auttaa ymmärtämään tarkoitukseni, puhuttaessa Allaahin Tiedosta ja Voimasta meidän ylitsemme. Kun olin uusi Muslimah, minulla oli mitä kaunein valkoinen kissa. Rakastin tätä kissaa todella paljon. Sillä oli tapana herättää minut Fajr-rukoukselle ja minusta se oli eräs suurista elämäni siunauksista. Ongelmana oli kuitenkin, että talonmieheni ei antanut minun pitää eläimiä asunnossani. Tämä tarkoitti sitä, että kissan olemassaolo tuli pysyä salaisuutena. Eräänä päivänä talonmies soitti ja sanoi että hän olisi tulossa tänään suorittamaan jaksoittaisen torjunta-aineiden suihkutuksen torakoita vastaan. Tiesin että minun tulisi piiloittaa kissa niin, että hän ei tulisi takaisin kotiin paikasta johon hänet piilottaisin. Päätin viekä hänet ystäväni taloon siksi päiväksi. Niinpä otin kissani ja vein hänet autooni. Kun olin ajamassa ystäväni luokse kissani sekosi. Hän kynsi minua ja kerran hän takertui takaraivooni. Hän kai ei koskaan aiemmin ollut ollut autossa ja oli todella kauhuissaan. Hänen mielestään tämä oli pahin asia mikä mahdollisesti voisi hänelle tapahtua. Niin, minulla oli tietoa jostain mistä kissa ei tiennyt. Tiesin että tekoni oli itseasiassa hänen pelastuksensa. Jos talonmieheni olisi löytänyt kissan, me molemmat olisimme olleet kodittomia. Mutta eihän tietenkään ollut mitään keinoa että kissa olisi tiennyt tämän. Se oli sen ymmärryksen ulkopuolella.

Mitä siis ajan takaa? No, Allaah usein asettaa meidät tilanteisiin jotka ovat samankaltaisia. Hän pistää meidät tilanteisiin jotka rajallisessa ymmärtämyksemme ja perspektiivissämme koemme katastrofaalisiksi. Joskus reagoimme niihin kuten kissa pelolla ja eläimillisillä vaistoilla, tai sitten voimme tunnistaa Allaahin Viisauden ja Ylivoimaisen Tiedon ja olla tyytyväisiä tilanteeseen koska meillä on uskoa, että jotenkin on meille parempi mennä tämän koettelemuksen läpi. Se, että on tyytyväinen vastaavassa tilanteessa on elämistä al-Hamduli-Llaah:n mukaan. Se näyttäisi meidän hyväksyntäämme Allaahin Voimaan meidän yli, meidän tunnistamiseen Hänen välittämiseensä ja meidän kiitollisuuttamme Hänen Armosta.

Sillä Allaah kertoo Koraanissa Profeetta Sulaymanin (Salomon) (’alayhis-Salaam) esimerkistä:

”…Tämä on osa Herrani Armoa - koetellakseen josko olen kiitollinen vai kiittämätön! Ja ken on kiitollinen totisesti hänen kiitollisuutensa on hänen omaksi parhaakseen ja joku on kiittämätön. Totisesti Herrani on Rikas, Kunnioitettu.” (Suurah an-Naml 27:40)

Allaah on antanut meille niin paljon ja meidän tehtävämme Muslimeina on olla kiitollisia noista monista siunauksista. Ibn Abid-Dunyah mainitsee että Daawuud (’alayhis-Salaam) kysyi Allaahilta ”Mikä on vähin siunauksistasi?” Allaah käski hänen ottaa henkeä. Daawuud teki niin, ja Allaah kertoi hänelle ’Tämä on pienin siunaukseni sinulle.’” (Löysin tämän Hadeethin kirjasta ’Patience and Gratitude’, kirjoittanut Ibn Qayyim al-Jawziyyah, s. 70)

Ajattele sitä, yhtä henkäystä, Allaahin siunauksena. Se on vaistomainen toiminto joka käytännössä pitää meidät hengissä. Niin paljon on tässä mukana, ei vain fyysisestä näkökulmasta vain myös niistä asioista maapallolla jotka luovat tämän täydellisen yhdistelmän erilaisia alkuaineita joita me hengitämme. Yksi ihmishenkäys sisältää kaikkien hänen hengityselintensä toiminnot ja myös sen tosiasian että meillä on kasveja jotka ottavat tuottamamme hiilidioksidin ja tuottavat siitä taas happea joka on meille välttämätöntä. Tämä tapahtuva prosessi on niin monimutkainen ja siihen liittyy niin monia asioita että sen käsittelyyn tarvittaisiin kokonainen luonnontieteiden kurssi, ja sekin pystyisi vain peittämään perusasiat. Allaahu Akbar.

Meidän tulee muistaa että kaikki mitä meillä on on Allaahilta. Mutta emme voi jättää sitä siihen. Meidän täytyy myös tunnistaa että kaikki mitä meillä ei ole on myös siunaus Allaahilta. Meidän tulee tunnistaa Allaahin Voima ja Tietämys olemalla kiitollinen Hänen Siunauksistaan. Asiat eivät aina ole miltä ne näyttävät. Voimme ajatella että joku asia on huono, kamala tai katastrofaalinen, kun itseasiassa se on puhtaasti Allaahin siunaus meille. Muistakaa Musan (Mooses) (’alayhis-Salaam) ja Khidrin tarina:

Musa (’alayhis-Salaam) nousi pitämään puheen Bani Israelin edessä ja häneltä kysyttiin ’Kuka on kaikkein oppinein ihmisten joukossa?’ Musa (’alayhis-Salaam) vastasi ’Minä.’ Allaah sitten nuhteli Musaa sillä hän ei ollut tunnistanut Allaahin tietävän parhaiten. Sitten Musa sai ilmestyksen Allaahilta:- ’Kyllä, yksi Meidän palvelijoistamme kahden meren yhtymäkohdassa on oppineempi kuin sinä.’

Musa (’alayhis-Salaam) sanoi, ’Oi Herrani! Kuinka voin tavata hänet? Allaah sanoi, ’Ota kala koriin ja paikasta jossa kala katoaa löydät hänet. Niin Musa (’alayhis-Salaam) lähti matkaan Yusha ibn Nun mukanaan, ja mukanaan he kantoivat kalaa kunnes he pysähtyivät lepäämään eräällä kivellä. Musa (’alayhis-Salaam) laittoi päänsä alas ja nukkui. (Sufyan eräs kertojaketjun jäsenistä sanoi että joku muu kuin ’Amr sanoi) ’Kivellä oli vesilähde nimeltään al-Hayat ja mikään ei koskenut sen vettä tulematta eläväksi. Ja niin pisaroita tästä vedestä osui kalan päälle ja se liikahti ja puikahti ulos korista sukeltaen mereen. (Saheeh al-Bukhaaree: Osa 6, Kirja 60, Numero 251: Kertonut Said ibn Jubair)

Kunhe olivat kulkeneet eteenpäin (jonkun matkaa), Musa sanoi palvelijalleen: ”Ota esille aamiaisemme, totisesti, me olemme rasittuneet matkallamme.” Palvelija vastasi: ”Huomasitko mitään, kun lepäsimme kalliolla? Minä unohdin sinne kalan, eikä kukaan muu kuin Saatana saanut minua unohtamaan sitä, ja se löysi tiensä mereen perin ihmeellisellä tavalla!” Musa sanoi: ”Se on paikka, jota itsimme.” Sitten he palasivat takaisin seuraten jälkiään. Niin he löysivät erään Meidän palvelijoista, jolle Me olimme osoitttanut armoamme ja jolle olimme opettanut omaa Viisauttamme. Musa sanoi hänelle: ”Saanko minä saurata sinua sillä ehdolla, että opetat minulle sellaista, mitä itsellesi on opetettu Oikeasta Tiestä?” Hän vastasi: ”Totisesti, sinä et kykene pysymään kärsivällisenä minun kanssani. Ja miten voisitkaan olla kärsivällinen asioissa, joita sinun teitämyksesi ei käsitä?” Musa lausui: ”Tulet kyllä huomaamaan, että minä, jos Allaah sallii, pysyn kärsivällisenä enkä ole sinulle tottelematon missään asiassa.” Hän vastasi: ”Jos siis minua seuraat, älä kysele minulta mitään, ennen kuin minä siitä sinulle puhun.” Niinpä he kulkivat tiellään, kunnes astuivat erääseen veneeseen, johon hän teki reiän. Musa kysyi: ”Teetkö siihen reiän hukuttaaksesi sen matkustajat? Totisesti oletpa tehnyt julman teon.” Toinen vastasi: ”Enkö sinulle sanonut, ettet kykenisi tyynesti kestämään rinnallani?” Musa sanoi: ”Älä soimaa minua siitä minkä unohdin, äläkä tee taakkaani minulle liian vaikeaksi.” Niinpä he jatkoivat matkaansa, kunnes kohtasivat pojan, jonka hän surmasi. Musa sanoi: ”Oletko surmannut viattoman henkilön, joka ei ole ketään tappanut? Totisesti olet tehnyt julman teon.” Hän vastasi: ”Enkö sinulle sanonut, ettet kykenisi tyynesti kestämään rinnallani?” Musa sanoi: ”Jos minä tämän jälkeen sinulta vielä jotakin kyselen, älä minua enää opasta. Olet saanut minulta riittävän anteeksipyynnön.” Niinpä he kulkivat edelleen, kunnes saapuivat erään kaupungin asukkaiden kuokse ja pyysivät heiltä ruokaa, mutta nämä kieltäytyivät ottamasta heitä vieraikseen. Silloin he tapasivat kaupungissa muurin, joka oli sortumaisillaan, ja he korjasivat sen tukevaksi. Musa lausui: ”Jos olisit tahtonut, olisit saanut siitä palkan.” Toinen vastasi: ”Tässä tulee meille ero. Annan nyt sinulle selityksen siitä, mitä et kyennyt odottamaan. Vene kuului köyhille ihmisille, ,jotka raatavat merellä. Minä halusin vioittaa sen, koska heitä ahdisti kuningas, joka väkivalloin otti haltuunsa kaikki veneet. Pojalla taas oli uskovaiset vanhemmat, ja me estimme hänet tekemästä heille väkivaltaa kapinallisuudessaan ja uskottomuudessaan. Samalla me toivoimme, että heidän Herransa antaisi heille hänen asemastaa pojan, joka olisi viattomampi ja lähempänä armoa. Muuri kuuluu kahdelle kaupungin orvolle pojalle. Muurin juurella on aarre heitä varten, ja heidän isänsä oli hyvä mies. Herrasi tahtoi, että he ensin tulisivat täysi-ikäisiksi ja sitten ottaisivat aarteen Herrasi armona. Enkä minä tehnyt tätä kaikkea omasta aloitteestani: tämä on selitys siihen, mitä sinä et kyennyt odottamaan.” (Koraani, Suurah 18, Ayaat 62-82)

Musa (’alayhis-Salaam) ei ollut kärsivällinen oppiessaan tarkoitusta sille minkä hän oli nähnyt. Mutta hän oppi todella tärkeän asian, joka myös meidän tulisi ottaa sydämiimme. Allaahin Tieto on niin ylitse meidän tietomme, jopa silloin kun Hän antaa meille sitä hieman enemmän kuin muille, että me emme voi helposti nähdä kaikkien elämäntapahtumien tarkoitusta, ja meidän täytyy luottaa Allaahin harkintakykyyn ja olla kiitollisia niistä asioista joita Hän on meille antanut. Meidän täytyy sanoa ja tuntea Al-Hamduli-Llaah. Meidän täytyy tehdä siitä todellinen osa elämäämme. Yksi uskomme peruskivistä.

Niin yksinkertainen sana, joka kantaa niin paljon mukanaan. Se kertoo meille uskostamme Allaahin. Se näyttää meille miten meidän pitää hyväksyä Allaahin Qadr (Kohtalo) niinä aikoina jotka ovat hyvät ja niinä aikoina jotka ovat huonot, kääntämättä selkiamme Allaahille, kuten veneen ihmiset, kun Allaah antaa meille sitä mitä me haluamme, mutta ollen kiitollinen siitä mitä tapahtuu, oli se hyvää tai pahaa.

Allaah sanoo:

”Juuri Hän antaa teidän matkustaa maitse ja meritse. Mutta kun te olette laivoissa, ja laivat matkustajineen lähtevät purjehtimaan suotuisassa tuulessa ja he siitä iloitsevat, silloin hirmumyrsky yllättää heidät, aallot vyöryvät kaikilta tahoilta heitä kohti ja he luulevat olevansa tuhon omat. Silloin he huutavat Allaahia ehdottomasti uskoen Häneen: ”Jos Sinä pelastat meidät tästä, niin me totisesti olemme kiitollisia.” Mutta kun Hän heidät pelastaa, niin katso, maihin päästyään he hillittömästi rehentelevät. Voi teitä, ihmiset! Teidän pöyhkeilynne on vain tuhoksi itsellenne. Lyhyen aikaa saatte nauttia maallisesta elämästä, sen jälkeen te palaatte Meiden luoksemme, ja Me osoitamme teille, mitä olette tehneet.” (Suurah 10:22-23)

Me emme voi vain sanoa Al-Hamduli-Llaah ja olla kiitollisia palvelijoita silloin kun meille on annettu mitä me haluamme. Meidän pitää myös pysyä kiitollisina silloin kun meitä kohtaavat pahimmat onnettomuudet. Vaatimattoman mielipiteeni mukaan, pahin menetys minkä tämä kansakunta koskaan on kokenut oli rakkaan profeettamme, Muhammedin kuolema. Me tunnistamme hänen ihmisyytensä, mutta kun hän kuoli niin alkoi Ummah:in jakaantuminen. Yhtenäisyyden siunaus, jotain mitä hänelle ei hänen Herransa antanut, on musta merkki Ummah:issa. Silti meidän pitää uskoa siihen jollain tavalla, sillä tämä on meille hyödyllistä. Jollain tavalla siinä on siunaus ja sille meidän pitää sanoa Al-Hamduli-Llaah.

Allaah sanoo:

”Ja Muhammad on vain lähettiläs; lähettiläät ennen häntä ovat jo edesmenneet; jos hän kuolee tai kaatuu, niin peräydyttekö te silloin? Jos joku peräytyy, ei hän voi vahingoittaa Allaahia vähääkään, mutta kiitolliset Allaah tulee palkitsemaan.” (Suuratu Aal Imraan 3:144)

Rakas profeettamme kuolee, ja meidän tulee olla kiitollisia? Ihmismielelle ja sydämelle tämä on käsittämätöntä, mutta juuri tässä meidän uskomme astuu kuvaan. Jos me vain luotamme Allaahin Tuomioon, meidän tulee olla kiitollisia. Al-Hamduli-Llaahi Rabbil-’aalameen (Kaikki ylistys Allaahille, Maailmojen Herralle) kaikesta jonka Hän tuo meille. Meidän täytyy hyväksyä karvas makean kanssa, sillä me uskomme Allaahiin, me luotamme Häneen ja me tiedämme että Hän on paras Tuomareista, Viisain, ja Hänen suunnitelmansa meille on Reiluin, Armollisin ja Parasta meille tässä elämässä ja tuonpuoleisessa.

Allaah sanoo:

”Muistakaa siis Minua, niin Minä olen muistava teitä. Osoittakaa Minulle kiitollisuutta, älääkä olko kiittämättömiä Minulle.” (Suuratul-Baqarah 2:152)

Ja:

”Pitäkää kiinni kaikki Allaahin (pelastus) köydestä älkääkä hajaantuko, vaan muistakaa Allaahin Armoa teitä kohtaan silloin, kun olitte toistenne vihollisia ja Hän lähensi sydämenne, niin että te Hänen armonsa kautta tulitte aivan kuin veljiksi keskenänne. Te olitte Tulikuilun partaalla, mutta Hän pelasti teidät siitä. Siten selittää Allaah tunnusmerkkinsä teille, jotta tulisitte oikealle tielle.” (Suurah Aal-Imraan 3:103)

Ja:

Oi te jotka uskotte, syökää sitä hyvää jota Me teille olemme suoneet, ja kantakaa Allaahille kiitoksenne, jos Häntä te todella palvotte. (Suuratul-Baqarah 2:172)

Meidän tulisi myöskin olla todella kiitollisia, sillä ”Kun jotain tapahtui Profeetalle josta hän sai iloa (tai joka teki hänet iloiseksi), hän lankesi polvilleen kiitollisuudesta Allaahille.” (Sunan Abuu Daawuud, Kirja 14, Numero 2768). Mikä hyvänsä on meille määrätty, tulee meille. Emme voi vältää Qadria. On vain meistä kiinni miten kohtaamme meille määrätyt asiat. ’Alee ibn Abee Taalib näki Adiyy Ibn Haatimin surullisen näköisenä, niinpä hän kysyi tältä, ”Miksi olet niin surullinen, oi Adiyy?” Adiyy vastasi, ”Miksi en olisi, kun molemmat poikani on tapettu ja minun silmäni kaivettu ulos?” Niinpä ’Alee sanoi hänelle, ”Oi Adiyy, kuka on tyytyväinen Allaahin kohtatoon tulee varmasti sen kohtaamaan kohtaamaan sen ja tulee saamaan siitä palkkion; ja ken on tyytymätön Allaahin kohtaloon tulee totisesti kohtaamaan sen, ja Allaah tekee hänen tekonsa turhiksi.” (Kirjasta ’Purification of the Soul, sivu 119)

Me tulemme kohtamaan mitä Allaah on meille määrännyt. Mutta tuoko se meille siunauksia vai vain onnettomuutta? Meidän tulee hyväksyä kohtalo minkä Allaah on osaksemme antanut, olla siihen tyytyväinen ja olla siitä kiitollinen, sillä me tiedämme mitä Allaah on meille antanut on myös meille parhaaksi. Tämä on Al-Hamduli-Llaahin elämistä.

Itse Al-Hamduli-Llaahin siunaukset ovat monet. Alla tulen muistuttamaan muutamista näistä siunauksista:

’Alee kertoi: Fatimah (Radiya-Llaahu ’anhaa) meni Profeetan luokse valittaen rakoista käsissään jotka kivimylly oli niihin jättänyt. Hän kuuli että Profeetta oli saanut muutaman orjatytön. Mutta kun (hän saapui sinne) hän ei löytänyt Profeettaa , joten hän mainitsi ongelmastaan ’Aishalle (Radiya-Llaahu ’anhaa). Kun Profeetta tuli, ’Aisha kertoi hänelle tästä. ’Alee lisäsi, ”Niinpä Profeetta tuli meidän luoksemme kun olimme jo menneet nukkumaan. Me halusimme nousta ylös hänen tullessaan, mutta hän sanoi ’Pysykää siinä missä olette.’ Sitten hän tuli ja istui minun ja Fatiman väliin ja tunsin hänen jalkateränsä kylmyyden. Hän sanoi ’Pitäisikö minun opastaa teidän johonkin parempaan kuin mitä olette pyytäneet? Kun menette sänkyyn sanokaa ’Subhaana Allaah’ kolmekymmentäkolme kertaa, ’Al-Hamduli-Llaah’ kolmekymmentäkolme kertaa, ja ’Allaahu Akbar’ kolmekymmentäkolme kertaa, ja tämä on totisesti teille parempi kuin palvelija.’” (Saheeh al-Bukhaaree, Osa 7, Kirja 64, Numero 254)

Abuu Maalik al-Ash’aari kertoi: Allaahin Sanansaattaja sanoi: ”Puhtaus on puoli uskoa ja Al-Hamduli-Llaah täytää mitan, ja Subhaana Allaah ja Al-Hamduli-Llaah täyttävät kaiken mitä on maan ja taivaiden välissä, ja rukous on valo, ja hyväntekeväisyys on todiste (uskosta) ja kestävyys on kirkkaus ja Koraani on todiste teidän puolesta tai teitä vastaan. Kaikki miehet menevät ulos aamulla ja myyvät itsensä, näin vapauttaen itsensä tai tuhoten itsensä.” (Saheeh Muslim, Kirja 2, Numero 0432)

Abu Dharr kertoi: ”Muutamat Allaahin Sanansaattajan Kumppaneista sanoivat hänelle, ’Allaahin Sanansaattaja, rikkaat ovat vieneet pois kaiken palkkion. He rukoilevat aivan niinkuin mekin, he pitävät paastonsa aivan niinkuin mekin, ja he antavat hyväntekeväisyyteen (sadaqah) heidän suurista rikkauksistaan.’ Tähän Allaahin Sanansaattaja sanoi, ’Eikö Allaah ole näyttänyt teille keinoa jolla myös te voitte antaa hyväntekeväisyyteen? Jokaisessa Allaahin kunnian todistamisessa (sanonnassa Subhaana Allaah) on sadaqah, jokaisessa Takbirissa (sanonnassa Allaahu Akbar) on sadaqah ja jokaisessa Hänen ylistyksessään (Al-Hamduli-Llaah) on sadaqah, jokaisessa Hänen Ykseytensä todistuksessa (Laa ilaaha illa-Llaah) on sadaqah, hyvään kehottaminen on sadaqah, pahan kieltäminen on sadaqah ja miehen seksuaalinen kanssakäyminen hänen vaimonsa kanssa on sadaqah.’ He (Profeetan Kumppanit) sanoivat: ’Oi Allaahin Sanansaattaja, siis palkkio annetaan myös hänelle meistä joka tyydyttää oman seksuaalisen tarpeensa?’ Hän vastasi, ’Kertokaahan, jos hän tekisi sen kielletyllä tavalla, eikö se olisi synti? Niinpä vastaavasti kun hän tekee sen luvallisella tavalla hän tulee saamaan palkkion.’ (Saheeh Muslim, Kirja 5, Numero 2198)

Samurah ibn Jundaab kertoo: Profeetta sanoi, ”Rakkaimpia sanontoja Allaahille on neljä: Subhaana Allaah (Kunnia olkoon Allaahille), Al-Hamduli-Llaah (Ylistys olkoon Allaahille), Laa ilaaha illa-Llaah (Ei ole ketään palvomisen arvoista kuin Allaah), ja Allaahu Akbar (Allaah on Suurin). (Saheeh Muslim, Kirja 24, Numero 5329)

Anas ibn Maalik keroo : Allaahin Apostoli sanoi: ”Allaah on tyytyväinen Hänen palvelijaansa joka sanoo ’Al-Hamduli-Llaah’ kun hän syö palan ruokaa tai kun hän juo.” (Saheeh Muslim Kirja 34, Numero 6592)

Abu Hurayrah kertoo: Jotkut köyhät ihmiset tulivat Profeetan luokse ja sanoivat: ”Rikkaat tulevat saamaan paremmat numerot ja tulevat saamaan pysyvän nautinnon ja he rukoilevat kuten me ja paastoavat kuten me. Heillä on enemmän rahaa millä he voivat tehdä Hajjin ja ’Umran, taistella ja kärsiä Allaahin Vuoksi ja antaa hyväntekeväisyyteen.” Profeetta sanoi, ”Pitäisikö minun kertoa teille jotain, jonka jos teette niin saavutatte heidät jotka ovat teidät ylittäneet? Kukaan ei voi ylittää teitä ja te olisitte parempia kuin ihmiset joiden kanssa asutte, paitsi he jotka tekisivät saman. Sanokaa ’Subhaana Allaah, Al-Hamduli-Llaah ja Allaahu Akbar kolmekymmentäkolme kertaa jokaisen rukouksen jälkeen.” (Saheeh al-Bukhaaree, Osa 1, Kirja 12, Numero 804)

Rukoilen että Allaah antaa meille Uskoa, Kärsivällisyyttä ja Kiitollisuutta toteuttaaksemme Al-Hamduli-Llaah:n elämissämme kuin totiset hartaat Allaahin orjat. Antakoon Hän meille anteeksi, johdattakoon Hän meitä ja antakoon Hän meille parasta tässä elämässä ja Tuonpuoleisessa. Aameen.