HADITH #1:

”Totisesti, kaikki teot ovat vain aikomuksiensa mukaan…”

Uskollisten Komentajan Abu Hafs Umar ibn al-Khattabin valtuuttamana, joka sanoi: Kuulin Allahin Sanansaattajan sanovan:

”Totisesti, teot ovat vain aikomuksiensa mukaan, ja jokainen saa vain mitä hän aikoi. Näin ollen hän, jonka maastamuutto oli Allahin ja Hänen Sanansaattajansa vuoksi, [sitten] hänen maastamuuttonsa oli Allahille ja Hänen Sanansaattajallensa; ja hän, jonka maastamuutto oli maallisen hyödyn saavuttamiseksi tai mennäkseen naimisiin jonkun naisen kanssa, hänen maastamuuttonsa oli sen mukaan, mikä johti maastamuuttoon.”

Tämän on koonnut kaksi hadith oppineiden Imamia, Abu Abdullah Muhammad ibn Ismail ibn Ibrahim ibn al-Mughirah ibn Bardizbah al-Bukhari ja Muslim ibn al-Hajjaj ibn Muslim al-Qushayri an-Naisaburi todenmukaisten hadithien kokoelmissaan, jotka ovat kootuista hadith töistä kaikkein todenmukaisimmat.

Sanastoa

’an = ’valtuuttamana’

amiirul-mu´miniin = ’Uskollisten Komentaja’ tämä on termi jota käytettiin kalifista, tai Muslimien hallitsijasta

abi hafs = ’Hafsin isä’, tämä on tyypillinen lempinimi arabian kielessä

qaala = ’hän sanoi’ tai se ja se sanoi

sami’tu = ’kuulin’

rasuulullaah = ’Allahin Sanansaattaja’

sallallahu ’alayhi wa sallam = ’olkoon Allahin rauha ja siunaukset hänen yllänsä’

yaquul = ’sanovan’

innamaa = ’Totisesti… vain’ Tämä ilmaisu sisältää sekä painotuksen että valikoivuuden.

al-a’maal = ’teot’, monikko sanasta ’amal

bin-niyyaat = Tämä on yhdistetty sanaparsi. Ba tässä tarkoittaa ’kautta’ ’mukaan’. Jotkut myös sanovat että tämä on sababiyah ba, joka ilmaisee syyperäistä suhdetta lauseessa tekojen ja aikomuksen välillä. Eli ’Aikomukset saavat aikaan teot’ tai että aikomus on teon liikkeellepaneva voima. An-niyaat tarkoittaa aikomuksia, se on monikko sanasta niyah.

likulli = Tämä on myös yhdistetty sana. Laam on prepositio johonkin tai jollekin, ja kulli tarkoittaa jokainen.

imra´un = Mies. Naispuolinen muoto sanasta on imra´atun, joka myös mainitaan myöhemmin tässä hadithissa.

maa = ’mikä, mitä’, yleisesti käytetään elottomista asioista.

nawaa = ’hän aikoi’

faman = Tämä on myös yhdistelmä. Fa tarkoittaa ’näin ollen’ tai ’siksi’. Man tarkoittaa ’joka’ ja melkein aina sitä käytetään elollisista asioista, maa’n vastakohtana.

kaanat = Kolmas persoona, mennyt aika, yksikkö ja naispuolinen muoto sanasta ’kaana’ (oli).

hijratuh = Sana hijrah tarkoittaa jonkun hylkäämistä. Tässä se viittaa maastamuuttoon, jossa hyljätään ei-uskovien maa Islamilaisen maan tähden. Ha lopussa on pronomiiniliite tarkoittaen ’hänen’.

ilaa = Yleisen käyttö tälle sanalla on ’-iin’ tai ’-lle’ päätteet, mutta tässä se olisi hankala kääntää niin kirjaimellisesti.

lid-dunyaa = Tämä on yhdistelmä. Laam tässä tarkoittaa ’tähden’. Dunyaa tarkoittaa tätä maallista elämää.

yusiibuhaa = Tämä viittaa jonkun saavuttamiseen tai saamiseen.

yankihuhaa = ’hän nai tämän’.

Takhrij

Tämä on erittäin laajalti tunnettu hadith. Sen on kerännyt al-Bukhari, Muslim, Abu Dawud, at-Tirmidhi, an-Nasaai, Ibn Maajah, Ahmad, at-Tahaawi, ad-Daaraqutni, Ibn Khuzaimah, Ibn Hibbaan, Ibn Asakir, Ibn al-Jarud, al-Bayhaqi, Abu Awaana, Abu Nuaim ja monet muut. Monet luulevat, että tämä on mutawatir hadith (tarkoittaen erittäin laajalti kerrottua). Se on kuitenkin hadith toisesta ääripäästä, sillä se on gharib. Gharib tarkoittaa, että ainakin yhdessä kohtaa hadithin on kertonut eteenpäin vain yksi luotettava kertoja. Ohessa taulukko, josta ilmenee hadithin kertojaketju. Vain Umar Ibn al-Khattaab välitti tämän hadithin Profeetalta ja vain Alqamah Ibn Waqqas kertoi hadithin Umarilta, ja vain Muhammad Ibn Ibrahim kertoi hadithin Alqamalta, ja vain Yahya Ibn Said kertoi hadithin Muhammadilta. Kuitenkin moni kertoja kuuli hadithin Yahyalta, kuten kuvasta voimme nähdä.

Moni gharib hadith on heikko, mutta se ei päde tähän hadithiin, sillä sen ketju on erittäin vahva, sillä kaikki sen kertojat ovat erittäin luotettavia. Umar ibn al-Khattaab oli Profeetan kuuluisa seuralainen, ja Islamin toinen kalifi. Alqamah ibn Waqqas al-Laithi syntyi Profeetan elinaikana, mutta hän ei tavannut Profeettaa. Hän oli kuitenkin Seuralaisten oppilas. Muhammad ibn Ibrahim ibn Harith al-Qurayshi oli laajalti tunnettu Imaami ja luotettava kertoja, myös hän oli Seuralaisten oppilas. Yahya ibn Said ibn Qais al-Ansari, oli tunnettu, luotettava Seuraaja. Kertojaketjun erikoinen piirre onkin, että se sisältää kolme Seuraajaa. Vaikka tämä ei olekaan poikkeuksellista, se ei kuitenkaan oli hadithien kerronnan yleisin muoto.

Yleisesti tästä hadithista

Tämä hadith on yksi Profeetan tyhjentävimmistä haditheista. Se koskee melkein jokaista tekoa Islamissa. Abu Ubaid sanoi, ”Profeetta sisälsi kaikki tämän maailman asiat yhdessä lauseessa, ’Kuka tuo jotain uutta tähän uskontoomme joka ei siihen kuulu, se tullaan torjumaan.’ Ja hän sisälsi kaikki Tuonpuoleisen asiat yhdessä lauseessa, ’ Totisesti, teot ovat vain aikomuksiensa mukaan.’” Imam Abu Dawud sanoi tämän hadithin olevan puoli Islamia; sillä Islam muodostuu siitä mikä on silminnähtävää, Islamin teot, ja myös siitä mitä ei silmillä voi nähdä, eli aikomus tekojen takana.

Jokaisen hyvän teon perusta on vilpittömyys Allahille, sillä Allah ilmestytti Kirjansa, lähetti Sanansaattajansa, ja loi tämän luomiskunnan Hänen palvontaansa varten. Näin ollen hurskaat edeltäjät tapasivat aloittaa kokoontumisensa tällä hadithilla. Vastaavasti monet oppineet aloittivat työnsä tällä hadithilla, kuten Imam al-Bukhari aloitti Sahih al-Bukharin. Näin muistutetaan oppilasta oikean aikomuksen tarpeellisuudesta.

Tilanne tämän hadithin takana

Aivan kuten on tiede asbaab al-nuzul (tilanne, joka ympäröi tietyn Koraanin jakeen ilmestystä), on myös tiede asbaab wurud al-hadith (tilanne, joka ympäröi tiettyä Profeetan sanontaa). Usein Koraanin jakeen ilmestymistä tai tiettyä hadithia ympäröivät tapahtumat auttavat meitä paremmin ymmärtämään niiden tarkoituksen. Tämän hadithin tapahtumat viittaavat mieheen, joka halusi naida naisen nimeltään Umm al-Qais, mutta tämä kieltäytyi naimasta häntä jollei hän muuttaisi Medinaan. Näin ollen mies muutti naidakseen Umm al-Qaisin.

”Totisesti, teot ovat vain aikomuksiensa mukaan, ja jokainen saa vain mitä hän aikoi…”

Jokainen tarkoituksenmukainen teko, jonka ihminen tekee, on alun perin syntynyt hänen aikomuksestaan. Ilman tuota aikomusta sen takana, tekoa ei olisi suoritettu. Tämä aikomus kuuluu yhteen kolmesta luokasta: hurskas aikomus, uskonnollisesti neutraali aikomus tai paha aikomus. (Paha aikomus sisältää, yleisesti, minkä tahansa aikomuksen suorittaa syntinen teko huolimatta hyvän motiivin väitteistä.)

Kaikissa tapauksissa ihminen saa sen mukaan mitä hän aikoi. Jos hänen aikeensa oli hyvä ja hurskas, se tarkoittaa että hänen tekonsa tehtiin Allahin tähden. Hänen aikeensa oli hyvä, ja sen tulos on hyvä. Kuten Allah sanoo:

”Onko muuta palkkiota hyvästä kuin hyvä?” (ar-Rahman 55:60)

Joten teko tuo hänelle hyvän tässä elämässä ja Tuonpuoleisessa – jollei hän tee mitään joka kumoaisi hänen tekonsa. Ja tärkeintä on Tuonpuoleinen.

Jos ihminen aikoo jotain luvallista, tai uskonnollisesti neutraalia, niin hän tulee saamaan aikomuksensa mukaan – se on, jotain luvallista, ilman rangaistusta tai palkkiota Tuonpuoleisessa. Hän ei välttämättä saa tarkalleen mitä hän aikoi, kuten joku, joka muuttaa naidakseen naisen, vain huomatakseen että tämä silti torjuu hänet. Mutta Allah ei tee vääryyttä kenellekään ja Hän antaa niille jotka ponnistelevat, vaikka jos he ponnistelevat tämän maailman eteen. Heille, jotka ponnistelevat vain tämän maailman eteen, hän antaa heille siitä, vaikka Tuonpuoleisessa he eivät ehkä saa mitään. Allah sanoo:

”Joka tavoittelee vain tämän maailman elämää ja sen aarteita, sille me annamme palkan täytenä hänen tekojensa mukaan tässä elämässä. Ei häneltä vähennetä mitään, mutta Tuonpuoleisessa hänellä ei ole muuta osaa kuin tuli. Silloin hänen tekonsa raukeavat tyhjiin, ja kaikki hänen työnsä ovat turhia.” (Hud 11:15-16)

Jos taas ihminen aikoo pahaa, niin tulos tulee olemaan sen mukaan mitä hän aikoi. Joko häntä rankaistaan aikomuksestaan tässä maailmassa tai Tuonpuoleisessa (jos hän ei kadu tekoaan myöhemmin). Allah ei tee väärin yhdellekään sielulle. Hänellä on paha aikomus, mutta se tulee olemaan pahaksi vain hänelle itselleen.

Muita tärkeitä seikkoja koskien hadithin tätä osaa

Aikomukset menevät kauemmaksi kuin teot

Sydämen teot (eli niyah) voivat viedä ihmisen pidemmälle kuin mitä hän pystyisi saavuttamaan teoillaan. Profeetan aikana eräs mies valmistautui lähtemään jihaadiin, mutta kuoli ennen kuin pystyi tekemään niin. Hänen tyttärensä sanoi hänelle, ”Toivoin että olisit kuollut marttyyrinä, sillä olit valmistautunut siihen.” Profeetta sanoi, ”fa´inna-Llaaha ’azza wa jalla qad awqa’a ajrahu ’alayhi ’alaa qadri niyyatih.” ”Allah on antanut palkkion hänelle hänen aikomuksensa pituudelta.” (Malik, an-Nasaai, al-Ashqar sanoo hadithin olevan sahih. Katso al-Ashqar, Muqaasid s. 58.)

Mitkä teot lasketaan mukaan

Tämä hadith sisältää kaikki teot: sanonnat ja fyysiset teot, pakolliset, suositeltavat ja luvalliset teot. Myös kiellettyjen asioiden välttäminen lasketaan mukaan, sillä jos vältät tekemästä jotain kiellettyä Allahin tähden, saat siitä palkkion Tuonpuoleisessa.

Allah hyväksyy vain teot jotka tehdään vilpittömästi Hänen vuoksensa ja Hänen Shariansa mukaan

Meidän tulisi myös huomata, että Allah ei tule hyväksymään tekoja, joita ei tehdä Hänen vuoksensa. Jos teemme teon vilpittömästi miellyttääksemme Allahia ja seurataksemme Hänen käskyjään, niin Allah tulee palkitsemaan teon riippumatta siitä mihin elämän osa-alueeseen se kuuluu.

On myös tärkeää painottaa, että jos meillä on aikomus, niin teon tulee myös seurata. On paljon ihmisiä, jotka väittävät että heillä on hyvä aikomus, vaikka samaan aikaan he eivät noudata Koraania ja Sunnaa. Tämä romuttaa heidän väitteensä hyvästä aikomuksesta. Heidän aikomuksensa tulisi saada heidät toimimaan. Jos aie todella on olemassa, niin teot seuraavat sitä.

On mahdollista tehdä tekoja, ja vaikka ne ulkoisesti näyttäisivätkin hyviltä, niiden takana ei ole oikeaa aietta. Näin tekevät tekopyhät. Päin vastainen ei kuitenkaan ole mahdollista. Teot seuraavat aietta, ja jos sydämessämme on aikomus eikä tiellämme ole mitään esteitä estämässä tekoa, niin teon tulisi seurata aietta.

Meidän tulee myös muistaa, että jokaisen teon, jonka teemme miellyttääksemme Allahia, tulisi olla yhdenmukainen Hänen shariansa kanssa. Ja on tekoja, joissa tulee olla mukana aikomus, ennen kuin Allah hyväksyy ne palvontana. Esimerkiksi rukouspesu, ghusl, tayammum, rukoukset, zakat, paasto, Hajj, ja muut palvonnan teot.

Jos esimerkiksi olisimme ilman syötävää ja juotavaa koko päivän terveyssyistä tai ruuanpuutteesta johtuen, tämä ei olisi sama asia kuin paastoaminen palvontana. Näin ollen kun haluamme suorittaa palvonnan teon, meidän tulee ensin tehdä aikomus suorittaa tämä palvonnan teko. On tärkeä muistaa aie sydämessämme erottamaan palvonta muuten suorittamistamme päivittäisistä teoista. Jos vain meillä on oikea aie jokaiselle teolle, voimme muuttaa kaikki päivittäin tekemämme asiat Allahin palvonnaksi!

Sama teko, eri aie

Allah voi palkita saman teon eri tavalla, riippuen henkilön aikeesta. Kuten myöhemmin tässä hadithissa Profeetta vertasi maastamuuttoa Allahin tähden, ja maastamuuttoa maallisen hyödyn saavuttamiseksi. Jos esimerkiksi opiskelemme maallisia asioita, mutta teemme sen Islamin vuoksi, jotta voisimme auttaa Muslimiyhteisöä ja nostaa sen kaafireiden yläpuolelle, niin meidät palkitaan sen mukaan. Jos taas opiskelemme, jotta meitä kutsuttaisiin viisaiksi tai vain päästäksemme eteenpäin tässä elämässä, niin meidän palkkiomme tai rangaistuksemme tulee vastaavasti. Samanlaisia esimerkkejä on jokaiselle teolle.

Oman aikomuksen hallinta

Muslimin tulisi tehdä parhaansa ollakseen vilpitön Allahille ja etsiäkseen Hänen mielihyväänsä seuraamalla niitä asioita jotka tuovat hänet lähemmäksi Allahia – kuten yrittämällä tuntea Allah paremmin, ihmettelemällä Hänen luomistyötänsä ja siunauksiansa, tunnistamalla Hänen Ominaisuuksiansa ja niin edelleen. Tekemällä näin, ihminen ajaa itsensä tottelemaan Allahia enemmän ja enemmän ja olemaan vilpittömämpi Häntä kohtaan. Jos tämä vilpitön aikomus ottaa hänet valtaansa, hänen sydämensä täyttyy rakkaudesta Allahia kohtaan, pelosta Häntä kohtaan ja toivosta Hänen Armostaan; näin ollen on yksinkertaista hänelle haluta tehdä mitä Allah häneltä pyytää ja työskennellä yksin Hänen vuoksensa. Tässä tapauksessa hänen aikomuksensa on vilpittömästi palvella Allahia ja hänen sielunsa automaattisesti ajaa häntä tekemään tekoja jotka miellyttävät Allahia.

Saavuttaaksemme tämän tilan, meidän tulee ymmärtää mitkä asiat vaikuttavat sydämeemme. Ymmärtämällä tämän, tiedämme mistä etsiä apua, ja ymmärrämme ongelmiemme lähteet ja miksi harhaudumme polulta. Kolme voimaa työskentelee jokaisen sydämen kimpussa.

Ensimmäinen niistä on opastuksen ja innoituksen lähde on Allahilta, jonka Hän on asettanut uskovien sydämiin. Hadithissa sanotaan: ”Allah on asettanut vertauskuvan suorasta tiestä, jonka sivuilla ovat muurit avonaisten ovien kanssa, ja verhot roikkuvat oviaukkojen yllä. Tien yllä on kutsuja, joka sanoo, ’Menkää suoraan tiellä, kaikki teistä, älkääkä harhaantuko.’ Sen yllä on toinen kutsuja, joka sanoo, kun joku yrittää aukaista yhtä niistä ovista, ’Paha sinut periköön! Älä aukaise sitä, sillä jos aukaiset sen tulet menemään siitä läpi.’ Tämä tie on Islam, aukinaiset ovet ovat asiat jotka Allah on kieltänyt, alhaalla roikkuvat verhot ovat rajat jotka Allah on asettanut, kutsuja tien yllä on Koraani, ja kutsuja hänen yllänsä on [hän joka] nuhtelee Allahin tähden ja joka on jokaisen Muslimin sydämessä.” (Kerännyt Ahmad. Al-Albani sanoo sen olevan sahih. Katso al-Albani, Sahih al-Jami’ vol. 2 sivut 721-722.)

Kuitenkin, kaksi muuta voimaa jotka työskentelevät sydämen parissa ovat Saatana, hänen kuiskauksiensa ja houkutuksiensa kautta, ja sielu itse. Joskus se, että emme ole vilpittömiä Allahille johtuu Saatanan kuiskauksista, kun taas joskus se johtuu enemmänkin haluista ja tahdoista joita itse olemme kehittäneet omassa sielussamme.

Jos käännymme Allahin puoleen, niin Hän poistaa Saatanan vaikutuksen sydämestämme. Allah on sanonut:

”Jos paha kuiskaus tulee sinulle Saatanalta, etsi turvaa Allahista, sillä Hän on Kuuleva, Tietävä.” (al-Araaf 7:200)

Mitä taas tulee sieluun, joka johtaa meidät pahaan, Allah on kuvannut sitä seuraavalla tavalla:

”[Yusuf sanoi:] Totisesti sielu on taipuvainen pahaan, paitsi kun Herrani sitä armahtaa. Totisesti, Herrani on Anteeksiantavainen, Armelias.” (Yusuf 12:53)

Joten meidän tulisi aina olla tietoisia näistä voimista jotka vaikuttavat sydämiimme. Meidän tulisi olla hereillä, eikä antaa itsemme olla huolimattomia. Jos meistä tulee huolimattomia, niin eksymme elämämme tarkoituksesta: vilpittömästä ja todellisesta Allahin palvonnasta. Meidän tulee aina yrittää seurata niitä askelmia jotka johtavat uskomme kasvuun ja pitävät meidät pois harhateiltä. Meidän tulee aina kääntyä Allahin puoleen ja pyytää Allahilta opastusta vilpittömyyteen ja puhtauteen Hänen vuoksensa.

”Näin ollen hän, jonka maastamuutto oli Allahin ja Hänen Sanansaattajansa vuoksi, [sitten] hänen maastamuuttonsa oli Allahille ja Hänen Sanansaattajallensa;”

Tässä Profeetta antaa esimerkin siitä tärkeästä periaatteesta, jonka hän juuri on sanonut. Tiedämme, ettei hadith koske vain maastamuuttoa, vaan kaikkia tekoja. Koraanista löydämme toisen esimerkin kahdesta ihmisestä, jotka tekevät saman teon, mutta tulokset ovat hyvin erilaiset. Tämä teko oli hyväntekeväisyyden antaminen ’Allahin tähden’. Allah kuvaa kahta tapausta hyvin kauniilla tavalla. Hän osoittaa kuinka turhia, pitkällä tähtäimellä, ovat ne teot, joita ei tehdä yksin miellyttämään Allahia. Allah sanoo:

”Oi te, jotka uskotte! Älkää tehkö tyhjäksi hyväntekeväisyyttänne vaatimalla vastapalveluksia ja aiheuttamalla vahinkoa, niin kuin se, joka antaa omaisuuttaan ihmisten nähden, mutta ei usko Allahiin eikä Viimeiseen Päivään. Hän on kuin kallio, jonka päällä on hieman multaa: kun rankkasade osuu siihen, multa huuhtoutuu pois ja kallio jää paljaaksi. He eivät saa mitään hyötyä siitä mitä ovat tehneet. Ja Allah ei johdata uskottomia ihmisiä. Ne, jotka kuluttavat omaisuuttaan tavoitellen Allahin suosiota, samalla kun he ovat varmoja, että Allah palkitsee heidät, ovat kuin kukkulalla kasvava puutarha: kun rankkasade osuu siihen, se tuottaa kaksin verroin hedelmiä, ja vaikka se ei saisikaan rankkasadetta, kevytkin sade välttää sille. Allah on Kaikki-Näkevä, siitä mitä te teette.” (al-Baqarah 264-265)

Tässä hadithin osassa, jossa Profeetta sanoi, ”Näin ollen hän, jonka maastamuutto oli Allahin ja Hänen Sanansaattajansa vuoksi, [sitten] hänen maastamuuttonsa oli Allahille ja Hänen Sanansaattajallensa;” meidän tulisi huomata, että yleisesti shart (ehto-osa) lauseessa on erilainen kuin sen jaza (tulos tai seuraus). Kuitenkin tässä tapauksessa ne molemmat ovat samat. Tämä saa lauseen kuulostamaan hieman tautologiselta. Oppineet ovat keskustelleet tämän lauseen tarkasta tarkoituksesta ja merkityksestä. Ibn Rajab on antanut hyvän selityksen, sanoen, että Allah ja Hänen Sanansaattajansa on toistettu, sillä Allah ja Hänen Sanansaattajansa ovat lopullinen asia, jota jokaisen tulisi etsiä tässä maailmassa ja Tuonpuoleisessa. Hän myös sanoo, että se on yksi päämäärä, jota ei voida sekoittaa mihinkään toiseen. Näin ollen se mainittiin kahdesti aivan samalla tavalla. Ibn Rajab myös kuvasi maastamuuttoa Allahin tähden: ’Kuka hyvänsä pakenee Islamin maahan rakkaudesta Allahiin ja Hänen Sanansaattajaansa, toiveenaan oppia Islamia ja avoimesti harjoittaa sitä, mitä hän ei voinut tehdä uskottomien maassa, on hän, joka todella maastamuutti Allahin ja Hänen Sanansaattajansa luokse. Kunnia ja jalous jonka hän saavuttaa hänen aikomuksestaan paeta Allahin ja Hänen Sanansaattajansa luokse on tarpeeksi. Tässä mielessä, täsmälleen samat sanat on toistettu lauseessa. Tämä sen vuoksi, sillä hän saavutti hänen maastamuutostaan lopullisen ja etäisimmän päämäärän tässä elämässä ja Tuonpuoleisessa.’ Ja lisäksi Ibn Rajab sanoi, ’ Maastamuutto Allahin ja Hänen Sanansaattajansa tähden on vain yhdestä tarkoituksesta. Tästä syystä, täsmälleen samat sanat toistettiin lauseessa. Mutta maastamuutto tämän maailman tähden sisältää paljon eri päämääriä joita ei voi luetella. Henkilö voi muuttaa maasta jonkun luvallisen päämäärän vuoksi tässä elämässä, tai toisessa tapauksessa hän voi muuttaa jonkun kielletyn asian perässä. Yksilökohtaiset syyt, joiden vuoksi henkilö voi muuttaa ovat lukemattomat. Siksi Profeetta sanoi, ’hänen maastamuuttonsa oli sen mukaan, mikä johti maastamuuttoon.’ tämä tarkoittaa, mikä hyvänsä se syy oli.’ (Ibn Rajab, Jaami, vol. 1, s. 73.)

On myös toinen selitys, miksi Profeetta toisti sanat ’Allahin ja Hänen Sanansaattajansa vuoksi’, sen sijaan että olisi yksinkertaisesti sanonut ’heidän vuokseen’. Kuten yllä mainittu, tämä on voitu tehdä vain kunnianosoituksena ja osoituksena heidän suuruudestaan ja tärkeydestään, tai sitten Profeetta sanoi niin välttääkseen käyttämästä samaa pronominia molemmista Allahista ja Hänen Sanansaattajastaan. Kerran, eräs henkilö sanoi, ”Kuka hyvänsä tottelee Allahia ja Hänen Sanansaattajaansa on totisesti opastettu. Ja kuka on heille tottelematon on kulkenut harhaan.” Profeetta sanoi, että hän oli puhunut sopimattomasti ja sanoi, että hänen olisi tullut sanoa, ”Kuka on tottelematon Allahille ja Hänen Sanansaattajallensa.” (Kerännyt Muslim) Tämä osoittaa, että pieninkin teko tai lause, joka voi johtaa toisen palvomiseen Allahin rinnalla, on kielletty.

Sanan ’Hijrah’ (maastamuutto) tarkoitus

Hijrah tarkoittaa ’jättää tai välttää jotakin ja muuttaa yhdestä paikasta jonnekin muualle.’ Sen selvin shariah-tarkoitus on uskottomien maan jättäminen ja muutto Islamilaiseen maahan Islamin toteuttamiseksi ja harjoittamiseksi. Tämä on selvä merkitys tässä hadithissa. Profeetan elinaikana oli kaksi kuuluista hijraa. Ensimmäinen oli hijrah Mekkasta Abessiniaan. Tämä tapahtui viidennen vuoden tienoilla siitä, kun Profeetta oli aloittanut kutsunsa.

Toinen hijrah on merkkinä Islamilaisen kalenterin alusta. Se on hijrah Mekkasta Medinaan. Tätä hijraa ei einää vaadittu Mekkan valloituksen jälkeen, sillä Mekkasta oli tullut osa Islamilaista valtiota, ja näin ollen ei ollut enää tarvetta muuttaa sieltä pois. Tämä on usein väärinymmärretyn hadithin, ”Ei ole hijraa Mekkan valloituksen jälkeen, mutta jäljelle jää jihad ja aikomus.” (Kerännyt al-Bukhari ja Muslim) tarkoitus. Seuraava hadith osoittaa, että hijrah tulee aina olemaan tarpeellinen niin kauan kuin ei-Islamilaiset maat ovat olemassa. Niin kauan kuin nuo maat ovat olemassa, tulee aina olemaan syy jihadiin ja syy jonka vuoksi Muslimien tulisi muuttaa näistä maista Islamilaisiin maihin. Ahmad on kerännyt hadithin, jossa mies tuli Profeetan luokse ja sanoi, että ihmiset sanovat ettei hijraa enää ole. Profeetta kertoi hänelle, ”Totisesti Hijrah ei tule päättymään niin kauan kun on jihaadiä.” (Kerännyt Ahmad, al-Albanin mukan hadith on sahih. Silsilat al-ahadith as-sahihah, vol. 4, s. 239) Toinen hadith sanoo, ”Hijrah ei tule päättymään niin kauan kuin katumus ei tule päättymään. Ja katumus ei tule loppumaan kunnes aurinko nousee lännestä.” (Kerännyt Abu Dawud. Al-Albanin mukaan se on sahih, Sahih Sunan Abu Dawud, vol. 2, s. 470)

Oppineet ovat maininneet kuusi erityyppistä hijraa.

1. Hijran tekeminen kufrin (epäuskon) maasta Islamilaiseen maahan. Tämä hijran muoto on yleisesti tunnetuin ja keskustelluin. Se on tärkeä kysymys länsimaissa asuville Muslimeille.
2. Hijran tekeminen bidan (harhaoppi ja uudistus) maasta. Imam Malik kerran sanoi, ”Ei ole luvallista kenellekään asua maassa, jossa he herjaavat Hurskaita Edeltäjiä.” Jos maassa asuvilla ei ole kykyä muuttaa tapahtunutta, heidän tulisi lähteä. Tämä perustuu Koraanissa mainittuun periaatteeseen: ”Kun näet niitä, jotka puhuvat väärin Jakeistamme, pysy heistä poissa kunnes he vaihtavat puheenaihetta. Jos Saatana saa sinut unohtamaan [tämän opetuksen], niin älä jää enää istumaan väärintekijöiden kanssa kun muistat.” (al-Anaam 6:68)
3. Hijran tekeminen maasta, jota hallitsevat haraam (kielletyt asiat), maahan, joissa ne eivät ole niin vahvasti esillä. On pakollista Muslimille etsiä sitä mikä on luvallista ja puhdasta kaikissa hänen elämänsä asioissa.

Sitten on muita hijran muotoja, jotka näyttävät olevan maallisista syistä, mutta pidemmän päälle ne ovat Allahin palvontaan liittyviä. Sillä jos, kuten kaikki muutkin luvalliset teot, ne tehdään oikealla aikomuksella, niin Allah tulee ne palkitsemaan. Näistä hijran muodoista on seuraavat:

4. Hijran tekeminen maasta jossa joutuu pelkäämään ruumiillista vahinkoa. Allah on tehnyt tämän luvalliseksi. Tämän kaltaisen muuton teki Ibrahim ja Musa (’alayhimas-salaam). Jos henkilö pakenee ruumiillista vahinkoa, jotta hän voisi palvoa Allahia paremmin, tämä on palvonnan teko.
5. Hijran tekeminen maasta jossa joutuu pelkäämään sairautta tai sairastumista. Tämä tapahtui Profeetan aikana kun hän salli niiden ihmisten muuttaa pois Medinasta, jotka sairastuivat.
6. Hijran tekeminen, koska pelkää omaisuutensa vahingoittumista. Omaisuus on koskematonta. On luvallista jättää yksi maa ja muuttaa toiseen peläten että hänen omaisuutensa voidaan takavarikoida tai muuta vastaavaa. Luonnollisesti tämä ei tarkoita uskottomien maahan muuttamista vain taloudellisen hyödyn toivossa, vaan se tarkoittaa toiseen Islamilaiseen maahan muuttamista. Muuten vahinko tulisi kestää kärsivällisesti.

”… ja hän, jonka maastamuutto oli maallisen hyödyn saavuttamiseksi tai mennäkseen naimisiin jonkun naisen kanssa, hänen maastamuuttonsa oli sen mukaan, mikä johti maastamuuttoon.”

Profeetta vähätteli henkilön tavoitteita, joka muutti vain maallisen hyödyn tähden, ja myöskin tämä lause viittaa siihen, että on monia maallisia asioita, jotka voivat johtaa mastamuuttoon, eikä tässä yhteydessä ollut tarvetta mainita niitä.

Sanan dunya tarkoitus

Sana dunya (tämä maallinen elämä) voi tarkoittaa al-adna tai ’läheisintä. Sille on annettu tämä nimi, sillä se on lähimpänä elämää, sillä se tulee ennen Tuonpuoleista. Tai sitten tälle maalliselle elämälle on annettu nimi dunya, sillä se on lähellä tuhoutua. Näin ollen ihmiset, jotka etsivät vain tätä elämää, ovat itse asiassa lyhytnäköisiä, sillä he etsivät vain lähintä ja helpointa elämää saatavilla. He kuitenkin eivät pysty ymmärtämään, että tärkein elämä on se, jonka eteen täytyy tehdä paljon töitä saavuttaakseen sen.

Menneellä vuosisadalla olemme todistaneet hijraa, joka on ollut erittäin vahingollinen Muslimeille ja se on tehty dunyan tähden. Lukuisat Muslimirivit muuttivat Muslimimaista uskottomien hallitsemiin länsimaihin. Yleisesti, pääsyy, tai ainut syy, tähän muuttoon oli taloudellinen hyöty, tai tämän hadithin sanoin, dunya. Usein tämä tapahtui heidän uskontonsa kustannuksella, kun he muuttivat länteen ja menettivät melkein kaiken Islamistaan. Ja vaikka he olisivat vain menettäneet osan Islamistaan, niin lukuisissa tapauksissa, heidän lapsensa menettivät kaiken Islamistaan ja heistä tuli täysin sulautuneita ei-Muslimi-yhteisöön.

Kuten aiemmin mainitsimme, on luvallista Islamilaisessa Laissa muuttaa paikasta toiseen taloudellisen hyödyn toivossa, kuitenkin tämä maastamuutto voidaan tehdä vain toiseen Islamilaiseen maahan. Maastamuutto dunyan tähden ei-Muslimimaahan, asettaen oman Islamin vaakalaudalle, on kiellettyä. Totisesti tätä saavutusta ei voida verrata menetykseen Tuonpuoleisessa.

Jos tämä dunya voi vaikuttaa ihmisiin niin paljon, että he jättävät perheensä ja kotimaansa sen tähden, me voimme vain kuvitella miten monia muita tekoja tehdään vain tämän dunyan vuoksi. Todellisen uskovan tulisi asettaa pyrkimyksensä Tuonpuoleiseen. Hänen tulisi käyttää tätä maailmaa työkaluna ansaitakseen Allahin mielihyvä ja rikkaudet Tuonpuoleisessa. Kun hän työskentelee, hänen tulisi tehdä työtä katsoen Tuonpuoleiseen. Jos hän työskentelee tämän maailman tähden, hän saa palkkiokseen vain jotain katoavaa, ja pidemmän päälle tarkoituksetonta. Tuomion Päivänä hän syyttää itseään kun ei työskennellyt enemmän Tuonpuoleisen tähden, tämän dunyan sijaan.

Naisen maininta dunyan jälkeen

Tässä hadithissa, Profeetta nimenomaan mainitsi hijran tekemisen naisen tähden, sen jälkeen kun hän oli maininnut hijran tekemisen tämän dunyan vuoksi. Selvästikin naisen naiminen on osa dunyaa. Näin ollen Profeetta teki yleisen toteamuksen ja sitten painotti tärkeää yksittäistä osaa tuosta yleisestä toteamuksesta. Tämä on merkkinä siitä, että nainen – tai vastakkainen sukupuoli yleisesti – voi vaikuttaa suuresti yksilön tekoihin. Jopa jalot ja suuret teot, kuten hijrah, voidaan tehdä naisen tähden Allahin sijaan.

Profeetta varoitti Kansaansa tästä maailmasta, ja erityisesti naisista. Hän kerran yhdisti nämä kaksi asiaa yhteen sanoessaan, ”Totisesti tämä maailma on makeaa ja viettelevää. Totisesti Allah tulee tekemään teidät sen perijöiksi. Joten katso miten käyttäydyt. Varo tätä maailmaa ja varo naisia. Totisesti ensimmäinen koettelemus joka vaivasi Israelin heimoja oli koskien naisia.” (Kerännyt Muslimi) Ja hän sanoi koskien naisia, ”En ole jättänyt mitään jälkeeni, joka olisi vahingollisempi koettelemus miehille kuin naiset.” (Kerännyt al-Bukhari ja Muslim)

Muita puolia tästä hadithista

• Allah tietää mitä on sydämissämme, vaikka voisimmekin salata sen muilta ihmisiltä. Sydämemme ovat osana ihmisten tekoja, ja ne tullaan paljastamaan Tuomion Päivänä.
• Ensimmäiseen asiaan perustuen, jotka liittyvät tähän maailmaan, teot perustuvat siihen, miltä ne näyttävät ulkoa päin. Sillä kukaan ihminen ei tiedä mitä on toisen sydämessä, ihmiset ja teot tulee ottaa vastaan sellaisina kuin me ne näemme. Näin ollen, jos henkilö sanoo ja näyttää olevan Muslimi, häntä kohdellaan sellaisena ja hänen tuomionsa tulee olemaan Allahin luona – jollei hän avoimesti pidä kiinni uskomuksesta tai suorita tekoa, joka romuttaa hänen Islaminsa. Kuitenkin, Tuonpuoleisessa arviointiperusteet tulevat olemaan aivan erilaiset ja kukaan ei pysty pettämään Allahia.
• Muslimin tulisi tehdä parhaansa ollakseen tietoinen jokaisesta teosta, jonka hän suorittaa. Hänen ei tulisi luoda tapoja niin, ettei hän edes ajattele ennen kuin toimii. Hänen tulisi selvästi ajatella mitä ja miksi hän tekee kaiken minkä hän tekee. Tällä tavoin hänen elämästään tulee täydellistä Allahin palvontaa, sillä ennen jokaista tekoa hän varmistaa että se on oikea ja luvallinen ja että hän tekee teon oikeasta syystä.
• On kaksi osaa jokaiseen tekoon: teko itse ja motiivi, tai tarkoitus sen takana. Molempien niistä tulee olla kunnolliset ja oikeat. Ei ole tarpeeksi että aikomus on puhdas ja teko itse ei oikein sharian mukaan.

Yhteenveto hadithista

• Jokaisen tietoisen, ’vapaaehtoisen’ teon takana on aikomus, joka ajaa sen eteenpäin ja saa sen tapahtumaan.
• Henkilö saa aikomuksensa mukaan. Jos hän aikoi hyvää, hän saa hyvää. Jos hän aikoi pahaa, paha tulee – ja tulos tulee olemaan paha hänelle itselleen.
• Jos henkilö tekee oikean teon (sharian mukaan) yksin Allahin tähden, niin Allah tulee hyväksymään hänen tekonsa.
• Jopa sellaiset jalot teot, kuten maastamuutto, jotka tulisi suorittaa yksin Allahin tähden, voidaan tehdä vähemmän jalolla tarkoituksella. Tässä tapauksessa henkilö saa vain sen mukaan mitä hän on aikonut.
• Tämä maailma ja vastakkainen sukupuoli erityisesti ovat kaksi asiaa jotka ajavat henkilön tekemään tiettyjä tekoja. Niillä voi olla suuri vaikutus ihmisen yli, siihen pisteeseen saakka, että joku voi tehdä jaloja tekoja niiden vuoksi, sen sijaan että tekisi tekonsa Allahin tähden.