Tämä tarina alkaa kun nainen, jonka nimi oli Sudah ibn Thalabah jätti aviomiehensä kodin mennäkseen vierailemaan Man heimon luona. Hän otti mukaansa pienen poikansa, Zayd ibn Harithah al-Kabin. Hän ei ollut viipynyt heidän luona kauaa kun heidän kimppuunsa hyökkäsi ratsastajia Banu al-Qaynista. Hyökkääjät ryöstivät Manin ihmiset, ottivat heidän rahansa ja elatuksensa ja ottivat mukaansa monia ihmisiä vangeiksi. Yksi kidnapatuista oli Sudahin lapsi, Zayd ibn Harithah.

Näihin aikoihin Zayd oli kahdeksan vanha. Hänet vietiin Ukazin messuille, missä hänet myytiin orjaksi 400 dirhamilla yhdelle Quraishien rikkaimmista aatelismiehistä. Tämän miehen nimi oli Hakim ibn Hazam ibn Khuwailid. Hän osti monia myynnistä olevista orjista ja vei ne mukanaan Mekkaan. Kun hän oli saapunut Mekkaan hänen tätinsä, Khadijah bint Khuwailid vieraili hänen luonaan onnitellakseen häntä turvallisesta kotiinpaluusta.
Osoittaakseen kunnioitustaan tädilleen, Hakim vaati että Khadija valitsisi yhden häntä eniten miellyttävän orjan kaikkien Hakimin tuomien orjien joukosta.
Khadijah tarkkaili orjia. Khadija tarkkaili orjien kasvoja enemmän kuin heidän fyysistä kuntoaan. Viimein hän päätti ottaa Zayd Ibn Harithan mukaansa koska tämä näytti olevan kaikista älykkäin.

Ei kulunut kauaakaan aikaa kun Khadijah bint Khuwailid nai Muhammed ibn Abdullahin. Khadijah toivoi antavansa miehelleen ainutlaatuisen lahjan joten hän päätti antaa tälle yhden rakkaimmista orjistaan, Zaydin.
Niinpä tämä onnekas lapsi kasvoi Profeetta Muhammedin hellässä hoivassa, josta hän sai parhaimman mallin ja jolta hän oppi jaloimmat käyttäytymistavat.

Samoihin aikoihin pojan äiti, järkyttyneenä kidnappauksesta, oli viettänyt yöt itkien ja päivät toivoen että hänen poikansa löydettäisiin jollakin keinolla. Hän ei tiennyt oliko hän elossa, vai kuollut että hän voisi lopettaa toivomisensa ja saattaa surun päätökseen. Pojan isä laittoi kaikki kykynsä peliin löytääkseen poikansa. Hän matkusti joka paikkaan mikä vain tuli hänen mieleensä ja hän kysyi jokaiselta vastaantulijalta kadonneesta pojastaan. Hän kirjoitti sydäntä särkeviä runoja kaipuustaan poikaansa kohtaan, kuten;
”Itkin Zaydia, tietämättä hänen kohtaloaan,
Onko hän elossa, että voisimme toivoa vai onko hänen kuolemansa tehnyt meidät tyhjäksi?
Vannon Allaahin nimeen, etten tiedä, mutta kysyn;
Ovatko tasangot varastaneet sinut, vai vuoret?
Aurinko tuo hänet mieleeni, kun se nousee
Ja sen laskiessa hänen muistonsa saa minut taas kiinni,
Näin minä vietän elämäni, ellei aikani tule
Sillä jokainen ihminen on kuolevainen,
mutta toivo kannattelee häntä.”

Sattuipa että jotkut Zaydin heimolaisista matkustivat Mekkaan pyhiinvaelluksen aikaan tehdäkseen pakanoiden pyhiinvaelluksen (siihen aikaan pakanat tekivät myös pyhiinvaelluksia Mekkaan). He kulkivat Kaabaa ympäri kun he äkkiä olivat kasvotusten Zaydin kanssa. He tunnistivat hänet, kysyivät häneltä kuinka hän oli joutunut Mekkaan ja kertoivat hänelle keitä he ovat. Kun he olivat lopettaneet rituaalinsa, he palasivat kotimailleen ja kertoivat Harithalle että olivat löytäneet hänen poikansa. He kertoivat tälle kaiken minkä Zayd oli kertonut heille.

Harithah ei hukannut hetkeäkään, hän valmisteli kantamuksensa ja kerättyään tarpeeksi rahaa vapauttaakseen kallisarvoisen poikansa Zaydin, hän lähti kohti Mekkaa veljensä Kabin kanssa. Kun he saapuivat Mekkaan he menivät suoraan Muhammed ibn Abdullaahin luokse ja sanoivat hänelle; ”Abdul-Mutallibin poika, te Mekan ihmiset olette Allaahin naapureita, te annatte suojaa suojattomille, ruokaa nälkäisille ja apua tarvitseville. Me olemme tulleet pyytämään poikaani ja meillä on tarpeeksi rahaa hänen vapautensa ostamiseksi. Ole ystävällinen ja kerro hänen hintansa.”
”Kuka tämä poika on, kenet te haluatte?” Muhammed kysyi.
”Sinun orjasi, Zayd ibn Harithah,” he vastasivat.
”Haluaisitteko jotakin parempaa kuin hänen ostamisensa vapaaksi?” Muhammed kysyi.
”Mitä se voisi olla?” he ihmettelivät.
”Minä kutsun hänet luoksenne. Antakaa hänelle lupa valita, joko jäädä luokseni tai lähteä teidän mukaanne. Jos hän valitsee teidät, voitte ottaa hänet maksamatta mitään ja jos hän valitsee minut, en työnnä häntä pois.”
”Sinä olet reilumpi kuin kukaan muu”,he totesivat.
Sitten Muhammed kutsuin Zaydin ja kysyi tältä;” tiedätkö keitä he ovat?”
”Tämä on minun isäni, Harithah ibn Shurahil ja hän on minun setäni Kab”,Zayd vastasi.
”Annan sinun valita, ”Muhammed sanoi,” jos haluat,v oit lähteä heidän mukaansa mutta voit myös jäädä minun luokseni”.
”Jäisin mieluummin sinun luoksesi”, Zayd vastasi.
”Voi sinua, Zayd!” Harithah vaikeroi, ”valitsisitko orjuuden isäsi ja äitisi sijaan?”
”Tutustuttuani tähän mieheen, haluasin viettää loppu elämäni hänen kanssa,” Zayd sanoi. Kun Muhammed näki kuinka kiintynyt Zayd häneen oli, hän otti tätä kädestä ja vei hänet Vanhaan Moskeijaan ja seisoi hänen kanssaan quraishien edessä. Hän sanoi; ”Oi Quraishilaiset! Todistakaa että tämä poika on minun adoptoitu poikani ja perijäni.”

Kun Harithah ja Kab näkivät kuinka paljon Muhammed välitti Zaydista he päättelivät että Zaydin olisi paras olla hänen kanssaan. He palasivat kansansa luokse varmoina siitä että Zayd oli hyvissä käsissä ja tuli hyvin toimeen.
Siitä päivästä lähtien Zaydia kutsuttiin Muhammedin pojaksi ja häntä kutsuttiin siten aina siihen asti kunnes Allaahin Lähettiläs sai Jumalallisen ilmestyksen, joka kielsi adoption; ”Ja kutsukaa heitä heidän isiensä mukaan.” (Koraani)
Ja siitä lähtien häntä taas kutsuttiin Zayd ibn Harithaksi.

Laittaessaan Muhammedin perheensä edelle Zayd ei tiennyt millaisen palkinnon hän oli itselleen voittanut. Hän ei tiennyt että hänen isäntänsä, jonka vuoksi hän oli kansansa jättänyt, oli koko ihmiskunnan isäntä ja Allaahin Lähettiläs koko maailmalle. Ja hän ei tiennyt että mahtava valtio, jonka oikeudenmukaisuus yltäisi idästä länteen, pian rakentuisi maanpäälle. Eikä hän tiennyt että hän tulisi olemaan ensimmäinen sen rakentajista. Mikään näistä ei tullut Zaydilta itseltään, vaan se oli Allaahin lahja, Hän antaa kenelle Hän haluaa koska Hänen Armonsa on rajaton.

Pari vuotta sen jälkeen kun Zayd oli tehnyt valintansa, Allaah SWT lähetti Hänen Lähettiläänsä totuuden ja johdatuksen kanssa. Zayd ibn Harithah oli ensimmäinen joka uskoi häneen. Se oli aikamoinen voitto.
Zaydista tuli Allaahin Lähettilään salaisuuksien varjelija, kuten myös hänen armeijansa johtaja sota-aikoina sekä hänen valtuutettunsa Medinassa kun hän matkusti.

Zayd rakasti Profeettaa ja oli suosinut häntä enemmän kuin omia vanhempiaan. Profeetta oli vastannut hänen rakkauden osoituksiinsa tekemällä hänestä perheensä jäsenen ja jakamalla hänen kanssan kaiken minkä hän omisti. Jos Zayd lähti matkalle Profeetta ikävöi häntä kovasti ja kun Zayd palasi hän oli ilahtunut hänen turvallisesta paluustaan.
Uskovien äiti,Aisha, kertoi tapauksen joka osoittaa kuinka iloinen Siunattu Profeetta oli Zaydin palatessa matkoiltaan. Hän kertoi;” Kerran Zayd palasi Medinaan. Profeetta oli minu huoneessani kun Zayd kolkutti ovea. Profeetta kiirehti ovea kohti avatakseen sen yllään vaate joka peitti hänet polviin asti. Kulkiessaan hän puki vaatteita ylleen. Vannon Allaahin nimeen, se oli ainoa kerta kuin näin Profeetan nousevan ja kävelevän ilman vaatetustaan.

Siunatun Profeetan rakkaus Zaydia kohtaan tuli niin tunnetuksi että ihmiset antoivat Zaydille lempinimen Zayd al-Hubb (rakastettu Zayd) ja Hibb (rakastettu).Usamaa, Zaydin poikaa, kutsuttiin ibn Hibbih (rakastetun poika.) Hijhran kahdeksantena vuonna Allaah SWT koetteli Profeettaa erottamalla hänet rakastetusta ystävästään. Profeetta lähetti kirjeen Busran kuninkaalle kutsuakseen häntä islamiin. Kirjeen kantaja oli al-Harithah ibn Umayr al-Azdi joka matkusti niinkin kauas kuin Muatahiin, eteläiseen Jordaniaan. Siellä hänet pysäytti yksi Ghassanidin prinsseistä, Shurhabil ibn Amr, joka vangitsi hänet, sitoi hänet ja julkisesti teloitti hänet katkaisemalla hänen päänsä. Koskaan aikaisemmin ketään Profeetan lähettiläistä ei ollut tapettu, joten Profeeta oli hyvin vihainen. Joten hän valmisteli 3000 henkilön joukon taistelijoita jotka marssivat Muatahiin ja profeetta laittoi hänen rakastetun ystävänsä, Zayd ibn Harithah joukon johtajaksi. Häne neuvoi heitä; ”Jos Zayd haavoittuu, antakaa johtajuus Jafaf ibn Abi Talibille ja jos hän haavoittuu, antakaa johtajuus Abdullah ibn Rawahahille. Ja jos hänkin vielä haavoittuu, muslimit saavat valita johtajansa.” Tämä joukko matkusti Ma´an asti, eteläiseen Jordaniaan. Bysanttilaisten keisari Heraclius lähetti 100,000 henkilön joukon suojelemaan Ghassanidin valtiota ja tähän joukkoon liittyi vielä 100,000 arabialaista pakanaa. Tämä suuri armeija leiriytyi lähelle muslimeja. Muslimit viettivät kaksi yötä Ma´anissa miettien ja keskustellen miten heidän olisi parasta toimia. Joku ehdotti että he lähettäisivät viestin Profeetalle ja kysyisivät mitä heidän tulisi tehdä. Toinen ehdotti että heidän tulisi taistella sanoen;” Vannon Allaahin nimeen, meidän sotiamme ei voiteta miesmäärällä, voimalla tai tarvikkeilla. Meidän sotamme voitetaan uskolla. Meidän tulisi viedä taistelumme päätökseen, sillä Allaah on luvannut voiton kummassakin tapauksessa; joko voitamme taistelun tai kuolemme marttyyreina ja pääsemme Paratiisiin.” Nämä kaksi armeijaa kohtasivat Muatahissa. Muslimit taistelivat raivokkaasti, mikä yllätti Byzanttilaiset ja sai heidät hämmästymään kuinka 3000 muslimin joukko oli haastanut heidän suuren armeijansa. Zayd ibn Harithah pulusti profeetan lippua sankarimaisuudella joka ei ole verrattavissa mihinkään historain tapahtumaan. Viimein Zayd kaatui, saatuaan satoja iskuja vihollisilta. Jafar ibn Abi Talib Zaydin paikan ja nöyrästi piti taistelun tasoa yllä, kunnes hänkin kaatui marttyyrina. Sitten Abdullah ibn Rawahah otti ohjat käsiinsä ja taisteli raivokkaasti kunnes hän liittyi kahden seuralaisensa seuraan. Tämän jälkeen muslimisotilaat antoivat johtajuuden Khalid ibn al-Walidille, joka oli vasta palannut islamiin. Hän keräsi muslimiarmeijan ja käski heidän vetäytyä taistelukentältä ennen kuin he tuhoutuisivat. Siunattu Profeetta kuuli uutiset Muatahin häviöstä ja kolmen johtajan kuolemasta. Hänen ei ole koskaan nähty surevan niin voimakkaasti kuin hänen nähtiin surevan heitä. Hän meni jokaisen heidän koteihin tehdäkseen surunvalittelunsa. Kun hän meni Zaydin kotiin,Zaydin pieni tytär heittäytyi hänen syliinsä nyyhkien. Siunattu Profeetta piti häntä sylissään, nyyhkien niin kovaa että kaikki kuulivat häntä. Saad ibn Ubahah kysyi; ”Miksi itket tuolla tavalla, Allaahin Lähettiläs?” Profeetta vastasi, ”On vain luonnollista että joku itkee rakkaansa kuoltua”.