Untitled Document


Profeetan (saws) vaimot

Ahmed Thomson
Suom. Khadija

Umm Salama Hind bint Abi Umayya

Umm Salama Hind bint Abi Umayya (olkoon Allaah häneen tyytyväinen) avioitui Profeetan kanssa 4 AH 29 vuoden iässä, sen jälkeen kun hänen ensimmäinen aviomiehensä Abdullah ibn Abdu´l-Asad oli kuollut haavoihin, joita hän sai taistellessaan Uhudin taistelussa.
Umm Salama ja Abdal-Asad olivat ensimmäisten ihmisten joukossa jotka hyväksyivät islamin muslimiyhteyskunnan ensimmäisinä päivinä Mekassa. He olivat kärsineet Quraishilaisten käsissä, jotka olivat yrittäneet pakottaa heidät luopumaan uudesta uskostaan ja olivat olleet niiden ensimmäisten ryhmän joukossa, jotka etsivät suojelusta Abyssiinian Negukselta.
Kun he olivat palanneet Mekkaan, uskoen että muslimien tilanne oli parantunut, he huomasivat sen sijaan, että tilanne oli pahempi. Sen sijaan, että he olisivat palanneet Abyssiiniaan, he saivat Profeetan luvan muuttaa Medinaan, mutta se näytettiin toteen, ettei se ollutkaan niin helppoa kuin he olisivat voineet kuvitella. Umm Salaman sanoin:
"Kun Abu Salama (minun aviomieheni) päätti lähteä Medinaan, hän valmisti kamelin minua varten, nosti minut sen selkään ja laittoi poikani Salaman syliini. Mieheni otti ohjakset ja meni suoraan eteenpäin pysähtymättä tai odottamatta mitään. Ennen kuin me olimme Mekan ulkopuolella, kuitenkin, jotkut minun heimoni miehistä, Banu Makhzumin, pysäyttivät meidät ja sanoivat aviomiehelleni.
" Vaikka sinä olet vapaa tekemään mitä haluat itsellesi, sinulla ei ole valtaa vaimoosi. Hän on meidän tyttäremme. Luuletko, että me sallimme sinun vievän hänet pois luotamme?"
"He tarttuivat häneen kiinni ja tempaisivat minut pois hänen luotaan. Jotkut miehet minun aviomieheni heimosta, Banu Abdul´l-Asadista, näkivät heidän ottavan niin minut kuten lapsenikin ja tulivat sokeaksi vihasta:
"Ei, kautta Allaahin!" he huusivat. "Me emme hylkää poikaa. Hän on meidän poikamme ja meillä on parempi oikeus häneen." Joten he ottivat hänet syliinsä ja työnsivät hänet kauaksi minusta."
Yhtäkkiä, parin minuutin sisällä, huomasin olevani yksin. Aviomieheni suuntasi kohti Medinaa yksin; hänen heimonsa oli ottanut minun poikani minulta; ja minun oma heimoni oli ryöstänyt minut ja pakottanut pysymään heidän kanssaan.
Siitä päivästä alkaen kun minun aviomieheni ja minun poikani olivat erotettu minusta, minä menin joka päivä keskipäivällä ulos ja istuin paikassa, missä tämä tragedia oli tapahtunut. Muistelin noita pelottavia hetkiä ja itkin kunnes ilta saapui.
"Minä jatkoin tätä noin vuoden ajan, kunnes eräänä päivänä eräs mies Banu Umayya heimosta kulki ohitseni ja näki tilani. Hän meni heimoni luo ja sanoi, "Miksi ette vapauta tätä naista? Olette aiheuttaneet sen, että sekä hänen aviomiehensä että hänen poikansa on otettu häneltä pois." Hän jatkoi tätä, yrittäen pehmentää heidän sydämensä ja vedoten heidän tunteisiinsa, kunnes lopulta he sanoivat minulle, "Mene ja liity miehesi seuraan, jos haluat." Mutta kuinka voisin mennä mieheni luokse Medinaan ja jättää poikani, osan omaa lihaani ja vertani Mekkaan, Banu Abdul Asadin heimon luo? Kuinka voisin olla vapaa ahdistuksesta ja silmäni kyyneleistä, jos saavuttaisin hijran paikan tietämättä mitään pienestä pojastani, jonka jätin jälkeeni Mekkaan?
"Jotkut ihmiset ymmärsivät mitä kävin läpi ja heidän sydämensä olivat puolellani. He lähestyivät Banu Abdul Asad -heimoa puolestani ja taivuttelivat heidät palauttamaan poikani. Minulla ei ollut mitään halua jäädä Mekkaan siihen asti että löytäisin jonkun matkustamaan kanssa, sillä olin peloissani, että jotain voisi tapahtua, mikä viivästyttäisi minua tai estäisi minua saapumasta mieheni luo. Joten valmistin kamelini heti matkaan, nostin poikani syliini ja lähdin kohti Medinaa. Olin juuri saavuttanut Tan´im (3 mailia Mekasta) kun tapasin Uthman ibn Talhan (hän oli vastuussa Kaaban vartioimisesta, mutta ei hyväksynyt islamia ennen Mekan valloitusta). "Minne olet menossa bint Zad ar Rakib?" hän kysyi. "Olen menossa aviomieheni luokse Medinaan." "Eikö kukaan ole menossa kanssasi?" "Ei, kautta Allaahin, paitsi Allaah ja minun pieni poikani tässä." "Kautta Allaahin", hän vannoi, "Minä en jätä sinua, ennen kuin sinä saavut Medinaan." Sitten hän otti kamelini ohjakset ja johti meitä tiellämme. Kautta Allaahin, minä en ole koskaan tavannut niin auttavaista ja jaloa arabia kuin hän. Milloin tahansa me saavutimme lepopaikan, hän laittoi kamelini polvistumaan, odotti että olin laskeutunut maahan ja sitten hän johti kamelin puun luokse ja kiinnitti sen. Sitten hän meni ja lepäsi eri puun varjossa kuin minä. Kun olimme levänneet, hän laittoi kamelin valmiiksi uudestaan ja johti meidät tiellemme. Tämän hän teki joka päivä kunnes saavuimme Medinaan. Kun saavuimme kylään lähellä Qubaa (noin 2 mailia Medinasta), joka kuului Banu Amr ibn Awf´lle, hän sanoi, "Sinun aviomiehesi on tässä kylässä. Mene sinne Allaahin siunattuna." Sitten hän kääntyi ja suuntasi kohti Mekkaa."
Joten monien vaikeiden eron kuukausien jälkeen Umm Salama ja hänen poikansa yhdistyivät jälleen Abu Salaman kanssa ja seuraavina parina vuotena jotka seurasivat, he olivat aina lähellä kasvavan muslimiyhteisön sydäntä Medina al Munawarrassa. He olivat läsnä kun Profeetta ja Abu Bakr saapuivat turvallisesti Mekasta ja Badrin taistelussa Abu Salama taisteli rohkeasti. Uhudin taistelussa, kuitenkin, hän haavoittui pahasti. Aluksi hänen haavansa näyttivät paranevan hyvin hoidossa, mutta sitten hänen haavansa avautuivat uudelleen ja hän jäi vuoteenomaksi. Kerran kun Umm Salama oli hoitamassa häntä, hän sanoi hänelle, "Kerran kuulin Allaahin Lähettiläältä , että milloin tahansa koettelemus kohtaa ketä tahansa hänen tulisi sanoa, että Allaah on määrännyt hänet sanomaan "Inna lillahi wa inna ilayhi raji´un!" "Todellakin me tulemme Allaahilta ja todellakin Hänen luokseen me palaamme!" ja sitten hänen tulisi sanoa, "Oi Herra, palkitse minut kärsimyksistäni ja anna minulle jotain parempaa sen tilalle, jonka vain Sinä, Korkea, Mahtava voit antaa."
Abu Salama oli sairaana sängyssä useita päiviä. Eräänä aamuna Profeetta tuli katsomaan häntä. Vierailu oli pidempi kuin tavallisesti ja kun Profeetta oli vielä hänen sänkynsä vierellä, Abu Salama kuoli. Siunatuilla käsillään Profeetta sulki hänen kuolleen seuralaisensa silmät ja sitten nosti ne rukoukseen. "Oi Allaah, suo anteeksianto Abu Salamalle; korota hänen niiden joukkoon jotka ovat lähellä Sinua; huolehdi hänen perheestään kaikkina aikoina; anna meille anteeksi ja hänelle, Oi maailmojen Herra; tee hänen hautansa tilavaksi hänelle ja täytä se valolla. Amin."

Jälleen kerran Umm Salam oli yksin, mutta nyt hänellä ei olut yhtä lasta, vaan useita. Ei ollut ketään huolehtimassa hänestä ja heistä. Muistaen mitä hänen aviomiehensä oli sanonut hänelle, kun hän oli hoitanut häntä, hän toisti du´aa jonka hän oli opetellut: "Inna lillahi wa inna ilayhi raji´un!" "Todellakin me tulemme Allaahilta ja todellakin Hänen luokseen me palaamme!" hän toisti. "Oi Herra, palkitse minut kärsimyksistäni ja anna minulle jotain parempaa sen tilalle, jonka vain Sinä, Korkea, Mahtava voit antaa." Sitten hän ajatteli itsekseen, "Kuka muslimi olisi parempi kuin Abu Salama, jonka perhe oli ensimmäinen joka muutti Allaahin Lähettilään luokse?" Kaikki muslimit Medinassa olivat tietoisia Umm Salaman tilanteesta, ja kun hänen idda-vaiheensa 4 kuukautta ja 10 päivää oli päättynyt, Abu Bakr pyysi hänen kättään, mutta hän kieltäytyi. Sitten Umar pyysi hänen kättään, mutta uudelleen hän kieltäytyi. Sitten Profeetta pyysi hänen kättään. "Oi Allaahin Lähettiläs," Umm Salama vastasi, "Minulla on 3 ominaisuutta: minä olen nainen joka on todella mustasukkainen ja minä pelkään, että sinä näet minussa jotain mikä tekee sinut vihaiseksi ja saa Allaahin vihaamaan minua; minä olen nainen, joka on ikääntynyt; ja minä olen nainen jolla on monia lapsia."
"Mitä tulee mustasukkaisuuteen, " vastasi Profeetta , "Minä rukoilen Allaahia Kaikkivaltiasta, ottamaan se sinusta pois. Mitä tulee ikään, minä olen sinua vanhempi. Ja mitä tulee moniin lapsiisi, he kuuluvat Allaahille ja Hänen lähettiläälleen."
Profeetan vastaus rauhoitti hänen sydämensä ja heidät vihittiin Shawwal kuussa 4 AH, ja niin Allaah vastasi Umm Salaman rukouksen ja antoi hänelle Abu Salamia paremman aviomiehen. Siitä päivästä lähtien Umm Salama ei ollut vain Salaman äiti, vaan hänestä tuli myös "Uskovien äiti", "Umm al Muminin".
Umm Salama ei ollut ainoa vaimo joka oli tullut leskeksi Uhudin taistelun seurauksena ja kiitokset tästä avioliitosta, monet seuralaiset seurasivat Profeetan esimerkkiä avioituen leskien kanssa ja näin tuoden heidät ja heidän lapsensa heidän perheensä piiriin, sen sijaan että olisivat jättäneet heidät ponnistelemaan yksin.
Aisha sanoi, "Kun Allaahin Lähettiläs avioitui Umm Salaman kanssa, minä olin hyvin onneton kun hän mainitsi hänen kauneutensa meille. Minä odotin kunnes näin hänet ja hän oli jopa enemmän kauniimpi mitä hänen kuvauksensa." Hän oli myös hyvin jalosta perheestä ja tunnettu hänen älykkyydestään. Useammin kuin kerran Profeetta kysyi hänen neuvoaan hankalissa tilanteissa.
Kuten Aisha ja Hafsa, Umm Salama oppi koko Koraanin ulkoa ja merkkinä hänen korkeasta asemastaan Allaahin edessä löytyy tieto, että hän sai nähdä enkeli Jibrilin ihmisen muodossa: Salman on kertonut, että Jibril tuli Allaahin Lähettilään luokse kun Umm Salama oli hänen kanssaan ja kävi keskustelua hänen kanssaan. Kun Jibril oli lähtenyt, Profeetta sanoi Umm Salamalle, "Tiedätkö kuka tuo oli?" ja Umm Salama vastasi, että se oli mies, jota kutsutaan Dihya al Khalbiksi." "Kautta Allaahin," sanoi Umm Salama, "En uskonut, että se oli kukaan muu, ennen kuin Allaahin Lähettiläs kertoi minulle kuka hän oikeasti oli."
Hänellä oli myös koti hänen neljälle lapselleen: Salama, Umar, Zaynab ja Durra, jotka olivat Profeetan lapsipuolia. Kerran hän oli Profeetan ja hänen tyttärensä Zaynabin kanssa, kun Fatima tuli al Hasanin ja al Husayn kanssa. Hän halasi kahta tyttärenpoikaansa ja sanoi "olkoon Allaahin armo ja siunaukset teidän päällänne Talon ihmiset. Hän on Ylistetty, Kunniakas." Umm Salama rupesi itkemään ja Allaahin Lähettiläs katsoi häntä ja kysyi hellästi, "Miksi sinä itket?" Hän vastasi, "Oi Allaahin lähettiläs sinä osoitit heille, mutta jätit minut tyttäreni!" Hän sanoi, "Sinä ja sinun tyttäresi olette Talon ihmisten joukossa." Hänen tyttärensä Zaynab kasvoi Allaahin Lähettilään hoidossa ja tuli yhdeksi älykkäimmistä naisista hänen aikanaan. Kerran Zaynab tuli sisään kun Profeetta oli kylpemässä ja hän roiskutti vettä hänen kasvoilleen. Jälkeenpäin kasvot säilyttivät nuoruuden jopa hänen vanhuudessaan.
Hänen poikansa Salama avioitui myöhemmin Umaman, Hamzan (Profeetan marttyyri sedän) tyttären kanssa.
Umm Salama oli naimisissa Profeetan kanssa 7 vuotta kunnes hän kuoli 10 AH ja oli hänen seurassaan monilla matkoilla: Hudaybiyyassa, Khaybarissa, Mekan valloituksessa, Ta´ifin piirityksessä, matkat Hawazinia ja Thaqifia vastaan ja jäähyväispyhiinvaelluksella. Hän eli pitkän aikaa, pidemmän aikaa kuin muut Profeetan vaimot, kunnes hän kuoli 61 AH, 84-vuoden ikäisenä, olkoon Allaah tyytyväinen häneen, ja Abu Hurairah sanoi hautajaisrukouksen hänen ylleen.