Rabi´an tarina: “Olin vasta nuori poika, kun islamin usko löysi paikkansa sydämessäni täyttäen sen hengellisyydellä. Kun ensimmäisen kerran näin Profeetta Muhammedin , pysyvä rakkaus sai minut valtoihinsa. Tämä kiintymys Profeettaa kohtaan kehittyi niin intensiiviseksi, että suljin kaiken muun ulkopuolelleni. Lopulta ajattelin: “Miksi et tee asioita helpommaksi itsellesi ja aseta itseäsi Profeetan palvelukseen? Mene ja tarjoa palveluasi hänelle ja jos hän suostuu, koeta aina olla hänen kanssaan ja saavuttaa siunauksia niin tässä elämässä kuin Tuonpuoleisessakin.”

Hyvin pian tämän jälkeen menin Profeetan luokse ja tarjouduin hänen palvelukseensa. Hän ei tuottanut minulle pettymystä, vaan suostui ja niin minusta tuli hänen palvelijansa ja siitä päivästä lähtien oli yhtä lähellä häntä kuin hänen varjonsa. Minne tahansa hän meni, minä seurasin häntä häärien hänen ympärillään kuin planeetta auringon ympärillä. Jos hän edes katsahti minuun, minä nousin ja menin hänen luokseen. Jos hän etsi jotain tai kierteli ympäriinsä, minä kiiruhdin auttamaan häntä. Minulla oli tapana viettää kaikki päiväni näin, koettaen etsiä tapaa palvella häntä. Kun päivä oli ohi ja Profeetta oli rukoillut viimeisen iltarukouksensa, ajattelin ensin, että minun tulisi poistua. Mutta sitten mietin uudestaan ja sanoin itselleni: “Rabi´ah, miksi lähtisit? Ehkäpä Profeetta tarvitsee jotakin yön aikana.” Ja niin minä istuin hänen ovensa eteen ja istuin siinä aina aamuun asti.

Profeetta vietti yönsä seisoen rukouksessa. Kuulin hänen resitoivan Al-Fatihaa, hän toisti sitä useaan kertaan kunnes ajatukseni harhaantuivat muualle, nukahdin tai poistuin. Tai sitten kuulin hänen sanovat: “Allaah kuulee sitä, joka ylistää Häntä”. ja sitä hän sanoin pidempään kuin al-Fatihaa. Profeetalla oli tapana tehdä suurempi palvelus sille, joka oli tehnyt hänelle palveluksen, kiitollisuuden osoituksena. Hän toivoi voivansa antaa minulle palkkion tekemistäni töistä, joten yhtenä päivänä hän kutsui minua: “Rabi´ah ibn Ka´b!”
“Olen palveluksessasi ja valmis tottelemaan sinua, Allaahin Lähettiläs! Antakoon Allaah sinulle ikuisen onnen”, minä vastasin.
“Pyydä minulta jotain, minkä voisin antaa sinulle,” hän sanoi.
Pohdiskelin jonkin aikaa ja sanoin sitten: “Anna minulle jonkin aikaa, oi Allaahin Lähettiläs, että voin miettiä mitä voisin pyytää ja sitten ilmoitan siitä sinulle.”
“Se sopii”, hän vastasi.

Niihin aikoihin oli köyhä nuori mies vaikka vaimoa, taloa tai rahaa. Elin moskeijan pihalla muiden köyhien muslimien kanssa. Ihmisillä oli tapana kutsua meitä “islamin vieraiksi”. Jos joku muslimeista toi Profeetalla rahaa hyväntekeväisyyteen, hän antoi kaiken rahan meille. Jos joku antoi hänelle lahjan, hän otti siitä pienen osan itselleen ja toi lopun siitä meille. Minun mieleeni tuli pyytää jotain maallista Profeetalta , jotta voisin vapauttaa itseni köyhyydestä ja elää kuin kuka tahansa muu vaimon ja lasten kanssa. Sitten mietin uudestaan ja selitin itselleni: “Saatat itsesi kadotukseen, Rabi´ah bin Ka´b! Maallinen maailma kiitää vain ohi ja jos sinun kohtalosi on saada osuutta sen rikkauksista, Allaah tulee antamaan sen sinulle pyysitpä sitä tai et. Ja Profeetta on Allaahille niin rakas, ettei Hän kieltäydy mistään hänen pyynnöistään. Sinun täytyy pyytää häntä pyytämään Allaahilta sinulle palkkiota Tuonpuoleisessa.” Tämä oli minua eniten miellyttävä päätös.

Menin Profeetan luokse ja hän kysyi: “Mitä asiaa sinulla on, Rabi´ah?”
“Allaahin Lähettiläs! Minä haluan pyytää sinua rukoilemaan Allaahia, että hän tekisi minusta sinun seuralaisesi Tuonpuoleisessa.” Profeetta oli hiljaa hetken aikaa ja kysyi:
“Etkö haluaisi jotain muuta, Rabi´ah?”
“Ei, Allaahin Lähettiläs! Minä en vaihda pyyntöäni”, sanoin.
“Sitten sinun täytyy auttaa minua pääsemään tähän päämäärään tekemällä paljon ylimääräisiä rukouksia ja kumarruksia”, oli hänen viimeinen vastauksensa.

Siitä lähtien otin tavakseni olla huolellinen palvontatöissäni, jotta tulisin siunatuksi Profeetan seuralla Tuonpuoleisessa samalla tavalla kuin olin tullut siunatuksi saadessani olla hänen palveluksessaan tässä elämässä. Vain joitakin päiviä tämän jälkeen Profeetta kutsui minua ja kysyi:
“Etkö haluaisi mennä naimisiin, Rabi´ah?”
“En haluaisi minkään estävän minua palvelemasta sinua, Allaahin Lähettiläs”, vastasin, “sitä paitsi minulla ei ole rahaa huomenlahjaan tai morsiamen elatukseen.” Profeetta oli hiljaa.

Seuraavan kerran nähdessään minut hän kysyi saman kysymyksen; “Etkö haluaisi mennä naimisiin, Rabi´ah?”
Annoin hänelle saman vastauksen kuin edellisellä kerralla, mutta myöhemmin kun olin yksin, kaduin kun olin vastannut sillä tavalla ja sanoin itselleni:
“Häpeäisit! Profeetta tietää paremmin kuin sinä mikä sinulle on hyväksi maallisissa ja hengellisissä asioissa. Hän tietää yhtä hyvin kuinka vähän rahaa sinulla on. Vannon Allaahin nimeen, jos Profeetta vielä kerran kysyy minulta naimisiin menosta, vastaan tahtovani naimisiin. Eikä kestänyt kauaa kun Profeetta taas kysyi minulta: “Etkö haluaisi mennä naimisiin, Rabi´ah?” Vastasin: “Todellakin haluaisin, mutta kuka antaisi tyttärensä minulle, sillä sinä tiedät millaisessa tilassa minä elän.”
Hän sanoi, “Mene erään perheen luokse ja sano, että Allaahin Lähettiläs käski tietä antamaan tyttärenne minulle vaimoksi.” Menin Profeetan mainitseman perheen luokse hyvin ujona ja sanoin:
“Allaahin Lähettiläs lähetti minut luoksenne, jotta voisitte antaa tyttärenne minulle vaimoksi.” “Allaahin Lähettiläs on tervetullut kotiimme ja niin on myös hänen lähettiläänsä. Vannomme Allaahin nimeen, että lähettiläs ei lähde luotamme pettyneenä.”
He tekivät heti avioliittosopimuksen, joka teki hänestä minun vaimoni. Sitten menin Allaahin Lähettilään luokse ja sanoin, “Olen juuri tullut parhaimman perheen luota. He uskoivat minua, toivottivat tervetulleeksi ja kirjasivat avioliittosopimuksen, joka tekee hänestä minun vaimoni. Mutta mistä minä nyt saan huomenlahjan heille?”
Profeetta lähetti yhden heimoni johtajista Burayda ibn al-Hasibin Banu Aslamin luokse ja sanoin hänelle:
“Burayda, ole kiltti ja kerää Rabi´alle taatelin verran kultaa.”
Hän keräsi sen minulle ja sitten Profeetta sanoi: “Vie tämä heille ja kerro, että se on heidän tyttärensä huomenlahja.”
Menin heidän luokseen. He hyväksyivät sen, olivat hyvin iloisia ja sanoivat:
“Se on paljon ja hyvälaatuista.”
Niin menin takaisin Profeetan luokse ja sanoin:
“Ei ole koskaan tavannut yhtä avokätistä perhettä kuin tämä. He ottivat sen vastaan ja sanoivat, että se on paljon ja hyvälaatuista. Mutta kuinka minä saan maksettua häämenot, oi Allaahin Lähettiläs?” Jälleen kerran Profeetta kääntyi Buraydan puoleen ja pyysi häntä keräämään pässin arvosta rahaa ja ostamaan lihava pässi. Sitten hän sanoi:
“Mene Aishan luokse ja pyydä häntä antamaan sinulle mitä tahansa ohraa hänellä sattuu olemaan.”
Niin menin hänen luokseen ja hän sanoi,:
“Ota olkikori. Siinä on noin seitsemänsataa ohjaa. Vannon, että meillä ei ole muuta ruokaa sinulle annettavaksi.”
Niin minä vein pässin ja ohran morsiameni perheelle. He sanoivat valmistavansa leivän, mutta minun täytyi pyytää ystäviäni valmistamaan pässi. Minä teurastin ja valmistin pässin joidenkin heimolaisteni kanssa ja niin minulla oli ruokaa tarjottavana vierailleni, kun hetki sitten minulla ei ollut mitään. Niin minä pidin kutsut ja kutsuin Allaahin Lähettilään ja hän otti kutsuni vastaan. Sitten Profeetta antoi minulle palan maata Abu Bakrin omaisuuden lähettyviltä ja niin minusta oli tullut varakas, kun kerran olin ollut köyhä.

Kerran minulla oli mielipide-eroavaisuuksia Abu Bakrin kanssa palmupuusta. Minä väitin, että se on minun puolellani ja hän väitti, että se on hänen. Kun vastustin häntä, hän kutsui minua nimellä, joka loukkasi minua. Heti sanan sanottuaan hän katui ja sanoi:
“Rabi´ah, sinun täytyy myös kutsua minua jollakin nimellä, että olemme tasoissa.”
Kun sanoin, etten tekisi niin, hän sanoi menevänsä Profeetan luokse valittamaan, että en suostunut vapauttamaan häntä syyllisyydestä antamalla takaisin. Hän todella teki niin ja minä menin hänen perässään heimolaiseni kannoillani, jotka olivat vihoissaan ja sanoivat:
“Hän on se, joka aloitti loukkaamalla sinua ja nyt hän menee edessäsi Profeetan luokse valittamaan sinusta.”
“Olkaa hiljaa! Tiedättekö kenestä te puhutte? Hän on As-Siddiq, yksi arvostetuimmista muslimeista. Menkää pois ennen kuin hän katsoo taakseen ja näkee teidät. Hän saattaa luulla, että olette tulossa antamaan apuanne häntä vastaan ja hän saattaa suuttua. Jos hän on vihainen, Profeetta saattaa myös tulla vihaiseksi ja sitten Allaahin viha lankeaa pääni päälle, koska olen vastustellut Profeettaa.”

Niin he jättivät minut ja Abu Bakr meni Profeetan luokse ja alkoi selittää mitä oli tapahtunut. Kun tulin paikalle Profeetta kysyi minulta:
“Rabi´ah, mikä on ongelma sinun ja As-Siddiqin välillä?”
“Allaahin Lähettiläs, hän tahtoi minun puhuvan hänelle samalla tavalla kuin hän oli ensin puhunut minulle, mutta minä kieltäydyin.”
“Olit oikeassa. Älä sano pahaa sanaa takaisin. Paremminkin sano: “Antakoon Allah anteeksi Abu Bakrille.”
Joten sanoi: “Oi Allaah, anna anteeksi Abu Bakrille.” Abu Bakr poistui kyyneleet silmissä paikalta sanoen, “Palkitkoon Allah sinut ruhtinaallisesti, Rabi´ah! Palkitkoon Hän (Swt) sinut ruhtinaallisesti.”