Untitled Document

Suhayb Ibn Sinaan

Abdurrahman al-Basha
Suom. Tahaani

Suhayb Bysanttilainen: onko elossa yhtäkään muslimia joka ei ole kuullut hänestä? (suom.huom. valitettavasti on varmaan montakin). Hänen elämänsä oli niin täynnä tapahtumia että jokainen varmaan on kuullut edes hiukan hänestä.
Mitä useimmat meistä eivät tiedä Suhaybista on että hän ei ollut bysanttilainen, tai roomalainen vaan arabi jonka isä oli Numayrin heimosta ja äiti Tamimin heimosta. Se kuinka hänet tunnettiin bysanttilaisena on jo oma tarinansa. Se tarina on monissa klassisissa historian kirjoituksissa mutta kuinka moni meistä on kuullut sen yksityiskohtaisesti? Noin kaksi vuosikymmentä ennen kuin Profeetta Muhammed SAAS sai tiedon profetiudestaan, mies nimeltään Sinan ibn Malik Numayrin heimosta oli Ubullaah nimisen kaupungin kuvernööri. Tämä muinainen kaupunki kuului Sasanian hallitsijalle ja nykyaikana se on osa Al-Basran kaupunkia.
Tällä kuvernöörillä, Sinaalla,oli monta lasta joista Suhayb oli lempilapsi. Vaikka Suhayb oli vain viisivuotias hänellä oli rajoittamattomasti energiaa ja hän oli tavattoman älykäs, ja kaikki tämä oli höystetty hänen ruusunpunaisilla poskilla ja kuparinvärisillä hiuksillaan. Hän oli suloinen luonnoltaan ja täynnä huumoria ja tiesi kuinka saada isänsä Sinanin nauramaan jopa silloinkin kun kaupungin hallitseminen näytti kuormittaneen hänet.
Kesä kaupungissa oli epäterveellistä aikaa. Kuumuus ja ilmankosteus tulivat niin painostavaksi että kaikki ne jotka pystyivät etsivät parempaa ilmastoa maaseudulta kesäkuukausina. Sinanin vaimo pakkasi tavaransa ja suuntasi Tahniy’ in kylään palvelijoiden, piikojen ja tietenkin hänen poikansa, Suhaybin ,kanssa. He eivät ehtineet olla siellä kauaa kun bysanttilaisten armeijan divisioona oli miehittänyt kylän. He teurastivat kylän vartijat ja veivät mukanaan ihmisten omaisuuden. He jopa kidnappasivat ihmisiä ja Suhayb oli yksi niiden joukossa jotka kannettiin pois. Suhayb myytiin Bysantin pääkaupungin torilla orjaksi ja sitten hänet myytiin taas ihmiseltä ihmiselle. Niiden määränpäänä joita myytiin yhden isännän palveluksesta toiselle oli usein bysanttilaisten rikkaimpien jäsenten palatsit. Orjat tiesivät kaikki isäntiensä salaisuudet ja he tiesivät mitä palatsien seinien takana liikkui. Suhayb tunsi vain vihaa ja katkeruutta bysanttilaisia kohtaan ja hänen on kuultu sanovan että vain kaiken hukuttava tulva voisi puhdistaa semmoisen yhteisön. Vuosien vieriessä Suhayb alkoi menettämään hänen taitonsa äidinkielessään, arabiassa. Mutta vaikka hän vietti monta vuotta bysanttilaisten seurassa ,hän tiesi olevansa arabi ja uskollisena beduiiniperinnölleen hän toivoi arabian vapauttamista. Kaikki hänen unensa kertoivat hänen paostaan ja palaamisestaan takaisin kansansa luokse.
Eräänä päivänä hän kuuli puhelun hänen isäntänsä ja papin välillä. Pappi sanoi että kaikki uskonnonoppineet tiesivät että pian Mekassa, Arabiassa, ilmaantuisi Profeetta. Tämä Lähettiläs tulisi vahvistamaan Jeesuksen, Marian pojan, tuoman opetuksen ja johtamaan ihmiset tietämättömyyden pimeydestä totuuden valoon. Tämän kuultuaan Suhayb innostui vain yhä enemmän vapauttamisestaan ja paosta. Hän käytti hyväkseen ensimmäisen mahdollisen tilaisuuden ja karkasi Bysanttilaisten valtakunnasta.
Hän päätti suunnata Mekkaan kahdesta syystä; ensiksi, se oli kaikkien matkaajien tapaamispaikka koko Arabiassa ja toiseksi se oli se paikka jossa pappi oli sanonut seuraavan Profeetan ilmestyvän.
Mekassa Suhaybin otti vastaan mies nimeltään Abdullaah ibn Jadan joka antoi Suhaybille töitä kauppiaana. Suhayb menestyi kaupanteossa ja hän alkoi ansaita kohtuullisesti. Mekan ihmiset tutustuivat häneen ja hänen punaisten hiuksiensa ja vahvan aksentin, jolla hän puhui arabiaa, takia häntä alettiin kutsua Ar-Rumiksi (roomalainen). Kuinka tahansa, Suhayb muisti ennustuksen ja hän mietti miksi kului niin kauan aikaa ennen kuin se tapahtuisi.
Totuus oli että Suhaybin ei tarvinnut odottaa kauaa. Aina kun hän palasi kauppamatkoiltaan hän kulki kauppapaikkojen läpi ja kuuli toisilta nuorilta miehiltä tapahtumista hänen poissa ollessaan. Eräänä päivänä hän palasi kuullakseen ihmisten sanovan että Muhammed ibn Abdullaah (SAAS) oli alkanut saarnaamaan ihmisille ja kutsumaan heitä uskomaan yhteen Jumalaan, olemaan reiluja heidän kaupanteossaan ja kilttejä ja avokätisiä heidän sosiaalisissa suhteissaan. Hän määräsi heitä myös jättämään siveettömyyden ja synnin. Innostuneena Suhayb kysyi kavereiltaan oliko hän sama Muhammed jota kaikki kutsuivat Al-Aminiksi ( luotettava). Kun he myönsivät, Suhayb vaati heitä kertomaan mistä hän löytäisi tämän miehen. He kertoivat Suhaybille että Profeetta Muhammed SAAS tapasi ihmisiä Al-Arqam ibn Al-Arqamin talossa ,lähellä Safan kukkulaa mutta he koittivat estää Suhaybia menemästä sinne. Kun nuoret miehet huomasit Suhaybin päättäneen mennä, he antoivat hänelle seuraavanlaisen ohjeen; "Pidä huolta ettei kukaan näe tai tiedä minne olet menossa. Jos joku quraishilaisista huomaa sinut, he tekevät todella pahoja asioita sinulle sillä sinulla ei ole yhtäkään heimoa suojelijanasi. He ovat säälimättömiä kun he tietävät ettei ole ketään kostamassa henkilön kuolemaa."
Valppaana Suhayb suuntasi Al-Arqamin kotiin. Kun hän oli varma ettei kukaan seurannut tai ollut nähnyt häntä ,hän meni ovelle mistä hän löysi Ammaar Ibn Yaasirin. Hän oli tavannut hänet ennen mutta empi hieman ennen kuin kysyi; "Mitä sinä teet täällä, Ammaar?"
"Mitä sinä täällä teet?", oli vastaus.
"Haluan tavata jonkun ja kuulla mitä sanottavaa hänellä on", Suhayb vastasi. "Niin minäkin", sanoi Ammaar.
"Mennään sisään yhdessä ja rukoilkaamme että Allaah siunaa vierailun", Suhayb sanoi. Se oli päivä jonka muistaisivat kaikki muslimit läpi aikojen kun Suhayb ibn Sinaan ja Ammaar ibn Yaasir (olkoon Allaah heihin tyytyväinen) esittelivät itsensä Profeetta Muhammedille SAAS ja kuuntelivat hänen puhettaan. Innoissaan he hyväksyivät uskon, ja todistivat ettei ole ketään palvomisen arvoista paitsi Allaah ja että Profeetta Muhammed on Hänen palvelijansa ja Sanansaattajansa. He jäivät iltaan asti, kuunnellakseen ja oppiakseen uudesta uskonnostaan. Kun he lopulta lähtivät palatakseen koteihinsa jokainen heistä kantoi sydämessään uskoa joka olisi ollut tarpeeksi valaisemaan koko maailman.
Suhayb kärsi kidutuksesta quraishilaisten käsissä hänen uskontunnustuksensa takia. Ammaarin, Bilaalin, Sumayyan, Khabbaabin ja usean tusinan verran muita uskovia, kanssa Suhaybia vainuttiin ja kidutettiin hänen uskonsa takia. Vuori olisi tärissyt jos se olisi joutunut kokemaan saman verran tuskaa mutta Suhayb pysyi vahvana ja tyynenä sillä hän tiesi ettei tie Paratiisiin ole koskaan helppo.
Kun Profeetta Muhammed SAAS kertoi muslimeille hijrasta (=maastamuutto) al-Medinaan, Suhayb halusi lähteä Mekasta Profeetan SAAS ja Abu Bakrin kanssa mutta quraishien heimo epäili että hän aikoi lähteä. He laittoivat vakoojia vahtimaan häntä yötä päivää jotta hän ei pääsisi livahtamaan heiltä mukanaan kaikki se omaisuus jonka hän oli ansainnut kauppiaana.
Suhayb jäi Mekkaan, odotellen tilaisuutta paeta ja liittyä Profeetan SAAS ja hänen Seuralaistensa RAA seuraan Medinassa. Lopulta, kun hän oli jo melkein luopunut toivosta päästä pois hänen valppaiden vihollistensa kynsistä hänen mieleensä tuli yksi suunnitelma.
Hän odotti erääseen kirpeän kylmään yöhön. Kun oli hyvin myöhä hän meni ulos yön pimeyteen ja esitti että hän halusi vain vastata luonnollisiin tarpeisiinsa. Vakoojat seurasivat häntä ja katsoivat että hän palasi kotiinsa. Hän toisti tämän kunnes hänen vartijansa kääntyivät toistensa puoleen ja sanoivat; "jumalat ovat vihaisia hänen suolilleen, hän ei ole menossa minnekään tänä yönä." Ja palasivat asemiinsa ja antoivat itsensä nukahtaa hetkeksi. Heti kun Suhayb oli varma että he olivat syvässä unessa, hän livahti karkuun ja suuntasi Al-Medinaan.
Suhayb ei ollut päässyt kauaksi kun ne jotka olivat olleet hänestä vastuussa heräsivät ja huomasivat hänen paenneen. He satuloivat nopeimmat hevosensa ja lähtivät taka-ajoon. Kun Suhayb kuuli heidän saapuvan ja huomasi ettei ole mitään paikkaa, mihin piiloutua, hän kiipesi kallionjyrkänteelle ja asetti nuolen jouseensa ja huusi;" Quraishin miehet! Minä vannon Allaahn nimeen että te tiedätte minun olevan paras nuolen käyttäjä ja että minä aina osun maaliin. Te ette saa minua ennen kuin olen saanut yhden teistä nuolellani ja minä mieluummin taistelen miekallani kuolemaani asti kuin annan teidän napata minut."
"Sinä et koskaan pääse meitä karkuun ja viemään kaikkea sitä omaisuutta muslimeille", yksi heistä vastasi, "kun sinä ensin tulit meidän luoksemme olit koditon ja pennitön. Nyt kun otimme sinut huostaamme ja autoimme sinua tulemaan rikkaaksi, sinä haluat lähteä."
"Onko raha tässä se ongelma?", Suhayb kysyi. "Entäpä jos jätän rahani teille, annatteko minun sitten mennä?", hän jatkoi.
He suostuivat ja hän kertoi heille minne rahat oli piilotettu. Rahat olivat yhä Mekassa ja kun hän näytti heille missä ne olivat, he laskivat hänet vapaaksi. Suhayb suuntasi Medinaan kantaen mukanaan hänen kalleinta aarretta; uskoa. Hän ei tuntenut mitään tuskaa rahan takia jota hän oli säästänyt koko nuoruutensa. Joka kerta kun hänen askeleensa kävivät raskaiksi ja kun hän tunsi ettei enää voisi jatkaa, hän oli piristyi hänen halustaan olla Profeetan SAAS kanssa ja hän vain jatkoi kävelemistä. Kun hän saapui Qubaan, hän huomasi että Siunattu Profeetta SAAS oli siellä ja hän sai lämpimän vastaanoton. Profeetta SAAS säteili ja toisti kolme kertaa ; "Olet tehnyt voittoisan kaupan, Oi Abuu Yahya."
Suhayb sanoi hämmästyneenä; "Vannon Allaahin nimeen ettei kukaan kulkenut ohitseni matkallani Medinaan. Kukaan ei olisi voinut kertoa sinulle mitä minulle tapahtui paitsi itse Enkeli Gabriel." Se oli totta. Suhayb oli saanut kaupassa paremman osan ja se oli vahvistettu Jumalallisella ilmestyksellä. Enkeli Gabriel oli kertonut Profeetta Muhammedille SAAS mitä Suhaybille oli tapahtunut ja ilmoittanut hänelle Koraanin seuraavat jakeet koskien häntä; "On niitä jotka ovat valmiita myymään itsensä miellyttääkseen Allaahia ja Allaah on Hyväntahtoinen Hänen palvelijoilleen." ( Suurat Al-Baqarah :207)