Al-Husayn Ibn Salman (tätä nimeä ei pitäisi sotkea Profeetan tyttärenpoikaan Husayn ibn Aliin . Kun Husaynin eteen lisätään “al” se tarkoittaa pientä kettua.) oli yksi Yathribin (ts.Medinan) juutalaisista oppineista. Kaikki kaupungin ihmiset kunnioittivat häntä suuresti. Kaikki, riippumatta heidän omasta uskonnostaan, kohtelivat häntä kunnioittavasti. Hänellä oli jalon, rehellisen ja oikeudenmukaisen miehen maine.

Al-Husaynin elämä oli tasapainoista ja rauhallista, mutta samalla tärkeää ja hyvin sisältörikasta. Hän jakoi aikansa aikansa kolmen asian välillä; palvomiseen ja saarnaamiseen synagogissa, työn palmunsa kasvattamisessa huolehtien kasviensa kunnosta sekä opiskelemalla Tooraa tullakseen paremmaksi oppineeksi. Milloin tahansa Al-Husayn luki Tooraa, hän luki moneen kertaan tutkiskellen niitä kohtia, joissa puhuttiin uuden profeetan tulemisesta Mekan alueella, joka tulisi saattamaan loppuun kaikkien edellisten profeettojen viestin ja joka olisi profeettojen sinetti.

Al-Husayn tarkkaili merkkejä siitä kuinka uuden profeetan voisi tunnistaa; miltä hän näyttäisi, kuinka hänet tunnistaisi ja muuta sellaista. Hän oli ilosta huojentunut kun hän luki, että profeetta muuttaisi paikasta, jossa hän saisi ilmestyksensä, Yathribiin ja asettuisi sinne asumaan. Joka kerta kun al-Husayn luki tämän, tai muisteli sitä, hän rukoili Allaahia, että hän eläisi tarpeeksi kauan saadakseen kunnian tavata tämän odotetun profeetan ja olla ensimmäisiä niistä, jotka uskoisivat häneen.

Allaah vastasi hänen rukouksiinsa ja antoi hänen elää hyvin huomattavan pitkän elämän, vielä Profeetan kuoleman jälkeenkin. Hän oli onnekas tavatessaan Profeetan ja saadessaan tältä oppia ja pian hän uskoi siihen mitä tälle oli lähetetty.

Al-Husayn tarina

Kun minä ensin kuulin tarinoita profeetan “ilmestymisestä”, aloin etsiä tietoa hänen nimestään, sukupuustaan ja tuntomerkeistään ja siitä, missä ja miten hän oli alkanut kutsua ihmisiä uskomaan. Vertasin niitä asioita, joita olin hänestä kuullut niihin, joita oli kirjoitettu kirjoihimme kunnes olin varma siitä, että hän todella oli profeetta. Pidin kaiken omana tietonani enkä jakanut sitä muiden rabbien tai oppineiden kanssa. Tuli se päivä kun Profeetta jätti Mekan suunnatakseen al-Medinaan. Kun hän saavutti kaupungin ja päätti matkansa Qubaan (kylä, kaksi mailia al-Medinasta), mies juoksi pitkin katuja ilmoittaen Profeetan saapumisesta. Olin juuri silloin palmupuuni latvassa hoivaamassa sitä ja tätini, Khalida bint al-Harith istui puun juurella. Kun kuulin uutiset, huudin: “Allaah on suurin! Allaah on suurin!” Kuultuaan tämän tätini sanoi: “Mikä pettymys sinä olet! Allaahin nimeen, jos se olisi itse profeetta Mooses (as) tulossa luoksemme, et olisi noin innostunut!”
“Kuule tätiseni, vannon Allaahin nimeen, että hän on Mooseksen veli, koska hän tuo meille saman uskonnon ja opettaa samat uskonasiat”, vastasin.
Hän oli hetken hiljaa ennen kuin sanoi: “Onko hän se, josta puhuit meille, joka tulisi täyttämään sen mitä aikaisemmin on opetettu saadakseen Herransa viestin päätökseen?”
“Kyllä”, sanoin.
“Olkoon niin”, hän nöyrtyi.

Minä menin heti ulos ja suuntasin kohti Profeetan olinpaikkaa ja näin ihmisten kilpailevan hänen ovelleen pääsystä. Joten minä sulattauduin heidän joukkoonsa, kunnes tulin lähelle häntä. Esimmäiseki kuulin hänen sanovan: “Oi ihmiset! Tervehtikää toisianne sanoin “rauha” ja ruokkikaa nälkäisiä. Rukoilkaa yöllä, kun toiset nukkuvat niin pääsette varmasti Paratiisiin.”

Tarkkailin häntä kunnes olin vakuuttunut, että hänen kasvonsa eivät olleet epärehellisen miehen kasvot. Menin vielä lähemmäksi häntä ja ilmaisin uskontunnustukseni, että ei ole muuta jumala kuin Allaah ja että profeetta Muhammed on Hänen lähettiläänsä. Hän kääntyi puoleeni ja kysyi nimeäni. Sanoin että ole Al-Husayn ibn Salman. Hän sanoi: “Tästä lähtien sinä olet Abdullah ibn Salman”.
“Kyllä, Abdullah ibn Salman”, minä sanoin, “vannon kautta Hänen joka lähetti sinut, etten halua käyttää mitään muuta nimeä tästä päivästä lähtien.”

Sitten jätin Profeetan ja menin kotiin. Kutsuin vaimoani, lapsiani ja sukulaisiani islamiin ja he kaikki ottivat islamin vastaan, jopa vanha tätini Khalida, joka oli silloin jo aika vanha. Sitten pyysin heitä pitämään islamii palamisemme salaisuutena muilta juutalaisilta siihen asti kun olisi oikea aika kertoa. He suostuivat.

Sitten palasin Profeetan luokse ja sanoi: “Allaahin lähettiläs, monet ihmiset pitävät valheita totuutta arvokkaampana. Haluaisin sinun jututtuvan heidän johtajiaan ja piilottavan minut heiltä huoneisiisi. Kysy heiltä minun luonteenpiirteistäni kertomatta heille, että ole palannut islamiin. Sitten pyydä heitä hyväksymään islamin usko. Jos he tietäisivät että olen palannut islamin, he kritisoisivat minua, sanoisivat kaikki minun huonot puoleni ja loukkaisivat minua.”

Joten Profeetta kutsui heidät, piilotti minut yhteen huoneistaan ja kutsui heitä islamiin tehden uskonnon selväksi heille ja muistuttaen että heidän kirjoituksensa kertoivat hänen tulostaan. He alkoivat käyttää tyhjänpäiväisiä vastaväitteitä tehdäkseen totuudesta valheen ja jatkoivat näin kunnes hän luovutti. Sitten hän kysyi heidän mielipidettään minusta.
“Hän on meidän johtajamme. Ja johtajan poika. Loistava oppinut ja loistavan oppineen poika”, he vastasivat.
“Luuletteko, että jos hän hyväksyisi islamin, tekin hyväksyisitte?” Profeetta kysyi.
“Jumala varjelkoon”, he kiljailivat, “hän ei koskaan tekisi niin. Allaah varjelkoon häntä siitä!”
Joten minä tuli heidän näkyviinsä ja sanoin: “Oi ihmiset, pelätkää Allaahia ja hyväksykää se mitä profeetta Muhammed on teille tuonut. Vannon Allaahin nimeen, että te tiedättte hänen olevan Allahin Lähettiläs ja että teidän asemassanne voitte hyvin löytää kuvauksen hänestä Tooran jäljennöksistä. Minä todistan, että hän on Allaahin Lähettiläs ja minä uskon häneen ja siihen mitä hän sanoo. Minä tunnistan hänet.”
“Sinä olet valehtelija!” he sanoivat. “Olet todella alhainen ihminen, syntynyt alhaiseen perheeseen. Olet yksi tietämättömistämme, syntynyt tietämättömien perheeseen...” Ja he jatkoivat halveksumistani kunnes sanoin Profeetalle : “Monet heistä ovat pettureita. He ovat häpeällisiä. Etkö näe?”

Abdullah ibn Salman otti uuden uskontonsa vastaan janoisen miehen innolla, joka saavuttelee viileää lähdevettä. Hän rakasti Koraania niin, että hän alinomana luki sen jakeita. Hän tuli niin läheiseksi Profeetalle , että hän seurasi tätä kuin varjo. Hän omistautui saavuttaakseen Paratiisin kunnes Profeetta sanoi hänen saavuttaneen sen. Uutiset kiirivät seuralaisten seassa kunnes ne olivat saavuttaneet kaikki heistä.Qays ibn Ubada muistaa tarinan, kuinka Profeetta antoi nämä ilouutiset Abdullahille.

Eräänä päivänä Qays istui opiskeluryhmässä Profeetan moskeijassa Medinassa. Opiskelijoiden joukossa oli vanha mies, joka oli hyvin miellyttävä ja jonka kaikki tunsivat läheiseksi. Hän puhui viehättävästi, kauniisti joukkiolle ja kun hän oli lähtenyt, kaikki sanoivat: “Jos joku haluaa katsella yhtä Paratiisin ihmisistä, anna hänen katsella tuota miestä.”
“Kuka hän on”, Qays ibn Ubadah kysyin.
“Abdullah ibn Salman”, hänelle kerrottiin.
Qays vannoi itsellee, että hän seuraisi Abdullahia ja niin hän tekikin. Hän seurasi Abdullahia koko matkan hänen kotitalolleen, joka sijaitsi Medinan ulkorajoilla. Sitten hän kiipesi hänen ovelleen, pyysi lupaa tulla sisään ja hänet kutsuttiin sisään.
“Mitä sinä haluat, poikaseni?” Abdullah kysyi häneltä.
“Kun lähdit moskeijasta ihmiset sanoivat, että jos joku haluaa katsella yhtä Paratiisin ihmisistä, anna hänen katsella tuota miestä.” Joten minä seurasin sinua saadakseni selville kuinka ihmiset tietävät, että olet menossa Paratiisiin.” Qays vastasi: “ “Poikaseni, vain Allaah tietää sen kuka menee Paratiisiin, “ Abdullah vastasi.
“Tiedän, mutta siihen on oltava syy, miksi he puhuvat noin.” Qays jatkoi.
“Kerron sinulle sen tarinan, “ Abdullah sanoi.
“Ole niin kiltti ja antakoon Allaah sinulle runsaan palkkion.”

“Eräänä päivänä näin unen miehestä, joka tuli luokseni ja käski minua nousemaan ylös. Kun nousin, hän johti minua kädestä pitäen. Vasemmalla oli polku, jotka pitkin halusin kulkea, mutta mies käski minua kulkemaan osoittamaansa polkua. Kuljin polkkua joka johti minut vihreään, laajaan puutarhaan. Se oli viileä, virkistävä ja täynnä kasveja. Sen keskellä oli rautainen pylväs, joka kurkotteli ylös taivaaseen. Sen päässä oli kultainen silmukka. Mies käski minua kiipeämään pylvääseen. Vastasin, etten voi ja istten tyhjästä ilmestyi orja, joka auttoi minua kiipeämään ja kiipesin aina pylvään päähän asit. Minä tarrasin silmukkaan kaksin käsin, roikuin siinä ehkä laskenut irti ennen kuin heräsin unesta.

Heti aamulla menin Profeetan luokse ja kerroin hänelle unestani. Hän sanoi:
“Polku, jonka näit vasemmalla oli Vasemman seuraajien polku ja he tulevat olemaan Tulen asukkaita. Polku, jonka näit oikealla oli Oikean seuraajien polku, he tulevat olemaan Paratiisin asukkaita. Puutarha, joka valloitti sinut vihreydellään ja raikkaudellaan oli islaminuskonto. Pylväs, jonka näit keskellä oli rukous ja silmukka sen päässä kestävä usko. Sinä tulet olemaan yksi niistä ihmisistä jotka pitävät (näistä asioista kiinni, noudattavat niitä) kuolemaan asti.”