Hän oli yksi kahdeksasta ensimmäisestä jotka hyväksyivät islamin ja hän oli yksi niistä kymmenestä joille Profeetta oli luvannut paikan Paratiisissa. Hän oli myös yksi kuudesta Shura neuvoston jäsenestä kun uutta Khalifaa valittiin Umar ibn Al-Khattaabin salamurhan jälkeen.
Hänen luotettavuutensa ja uskonnollisen tiedon, jonka hän oli oppinut Profeetalta, vuoksi hän oli yksi muutamista jota kuultiin uskonnollisissa asioissa Medinassa kun Profeetta Muhammed oli vielä elossa.

Jahiliyan aikoihin hänen nimensä oli Abd Amr( kirjaimellisesti Amrin palvelija. Tämmöinen nimi ei ole islamilainen. Abdia tulee seurata joku Allaahin nimistä.) ja kun hän hyväksyi islamin Profeetta nimesi hänet AbdurRahmaaniksi. Sellainen oli AbdurRahmaan ibn Awf, olkoon Allaah häneen tyytyväinen ja suokoon hänelle onnea.
AbdurRahmaan ibn Awf hyväksyi islamin kaksi päivää Abu Bakrin jälkeen, ennen kuin Profeetta Muhammed oli alkanut kutsumaan ihmisiä islamiin Al-Arqamin talossa.
Hän jakoi ensimmäisten muslimien kanssa kidutukset jotka he kärsivät Allaahin tähden. Heidän kanssaan hän oli kärsivällinen ja vakaa. Hän oli uskollinen uskonnolleen, kuten he kaikki, ja hän oli yksi niistä jotka joutuivat pakenemaan Abyssiniaan että voisivat harjoittaa uskontoaan vapaasti.
Kun Allaah SWT ilmoitti Lähettiläälleen että muslimien tulisi muuttaa Medinaan, AbdurRahmaan oli niiden joukossa jotka jättivät kaiken Allaahin ja Hänen Lähettiläänsä tähden. Kun Profeetta käski jokaisen Ansarin ottaa yhden Mujahirunin veljekseen, AbdurRahmaanista tuli Sad ibn Abi Rabiah Al-Ansarin veli. Ensimmäinen asia jonka Sad sanoi uudelle veljelleen oli; “Veli, olen Medinan varakkain mies ja minulla on kaksi puutarhaa ja kaksi vaimoa. Katso kumpi puutarha miellyttää sinua enemmän että voin antaa sen sinulle ja päätä kumpi vaimoistani miellyttää sinua enemmän jotta voisimme erota ja sinä voisit naida hänet.”
AbdurRahmaan sanoi hänen veljelleen Al-Ansareista; “Siunatkoon Allaah sinun omaisuuttasi ja perhettäsi. Haluaisin vain että näyttäisit minulle missä markkinapaikka on.” Sad näytti missä se sijaitsi ja AbdurRahmaan meni heti töihin tekemään kauppaa, myymään ja ostamaan . Vähä vähältä hän alkoi ansaita rahaa ja säästämään sitä. Ei kulunut kauaakaan kun hän oli säästänyt tarpeeksi antaakseen huomenlahjan ja mennäkseen naimisiin. Hän sattui menemään luokse Allaahin Lähettilään yllään parfyymiä jota hän käytti avioliittonsa juhlimiseen ja jonka kaikki haistoivat. Profeetta kysyi; “mitä on tämä tyylikkyys, AbdurRahmaan?”
“Olen juuri mennyt naimisiin.”
“Millaisen huomenlahjan annoit vaimollesi?”
“Taatelin kiven painon verran kultaa.”
“Sinun pitäisi järjestää juhla-ateria, jos sinulla vain on varaa. Siunatkoon Allaah omaisuutesi,” sanoi Siunattu Profeetta .
AbdurRahmaan sanoi myöhemmin; ”Siitä hetkestä maallinen maailma avasi ovensa minulle ja minä olin niin onnekas että melkein odotin löytäväni kultaa tai hopeaa aina kun käänsin kiven ympäri.”
Badrin taistelussa AbdurRahmaan taisteli arvokkaasti hänen uskonsa tähden. Taistelussa hän peittosi Allaahin vihollisen, Umayr ibn Uthman al-Kab al-Taymin.
Uhudin taistelussa hän seisoi vakaana silloin kun melkein kaikki muut olivat heikkoina ja menettivät lujuutensa ja hän ei perääntynyt kun melkein koko armeija pakeni häviötä. Hän lähti taistelusta saatuaan yli 20 haavaa, joista jotkut olivat niin syviä että miehen käsi olisi mahtunut niihin.
Mutta se jihaad jota hän harjoitti taistelussa ei ollut verrattavissakaan siihen millaista jihaadia hän harjoitti omaisuutensa kanssa.
Kerran Allaahin Lähettiläs SAWS halusi varustusta pataljoonalle että he voisivat suorittaa tehtävän. Hän seisoi Seuralaistensa joukossa ja sanoi; “ minä tarvitsisin teidän rahojanne hyväntekeväisyyteen jotta voisin lähettää tutkimusretkikunnan.”
AbdurRahmaan ibn Awf meni kotiinsa ja palasi kiiruhtaen sanoen; “ Allaahin Lähettiläs! Minulla on 4000 dinaaria, joista 2000 annan lainaksi Herralleni ja 2000 dinaaria jätän perheelleni.”
Allaahin Lähettiläs vastasi; “ Siunatkoon Allaah sen mitä olet antanut hyväntekeväisyyteen ja sen minkä olet jättänyt itsellesi.”
Kun Allaahin Lähettiläs valmisti Tabukin tutkimusretken, joka oli hänen viimeisensä, rahan ja miehistön tarve oli yhtä suuri sillä Byzantilaisten armeija oli hyvin suuri ja raskaasti aseistettu. Kulunut vuosi Al-Medinassa oli ollut köyhä. Pitkälle matkalle muslimeilla oli mukanaan vähän varusteita ja vielä vähemmän ratsuja. Kun jotkut muslimit olivat tulleet Allaahin lähettilään luokse, ottaakseen osaa retkeen, hän SAWS lähetti heidät pois koska hänellä ei ollut heille ratsuja. He poistuivat kyyneleet silmissään koska heillä ei ollut varaa ostaa mitä he tarvitsivat. Nämä ihmiset nimettiin “Itkijöiksi” ja armeija sai nimen “Hankalien olosuhteiden armeija.”
Niinpä Profeetta SAWS pyysi Seuralaisiaan kuluttamaan kaiken minkä pystyivät Allaahin tähden, jotta Hän palkitsisi heidät. Muslimit vastasivat Profeetan pyyntöön. Yksi ensimmäisistä joka antoi hyväntekeväisyyteen oli AbdurRahmaan ibn Awf. Hän antoi kaksisataa mitallista kultaa. Umar ibn Al-Khattab sanoi Profeetalle; “Minusta tuntuu että AbdurRahmaan tekee syntiä, sillä hän ei ole jättänyt mitään perheelleen.” “Oletko jättänyt mitään perheellesi?” , kysyi Profeetta SAWS.
“Kyllä”, AbdurRahmaan vastasi, “olen jättänyt heille enemmän kuin kulutin, ja parempaa laatua.”
“Kuinka paljon?”, Profeetta SAWS kysyi.
“Provision jonka Allaah ja Hänen Lähettiläänsä ovat luvanneet ; hyvyyden ja palkinnon.”
Armeija meni Tabukiin ja siellä Allaah soi AbdurRahmaanille jotakin jota Hän ei ollut suonut kenellekään toiselle aikaisemmin. Tuli rukousaika ja koska Allaahin Lähettiläs SAWS ei ollut paikalla, hän johti muslimeja rukouksessa. He olivat juri rukoilleet yhden rakan kun Profeetta SAWS liittyi palvojien seuraan, seisoen AbdurRahmaanin takana ja seuraten kun AbdurRahmaan johti rukousta. Olisiko suurempaa kunniaa kuin johtaa rukousta johon otti osaa Muhammed ibn Abdullaah, ihmiskunnan jaloin joka johti kaikkia profeettoja rukouksessa ( tässä viitataan Profeetan ihmeelliseen yölliseen matkaan, Al-Miraj, jolloin hän johti kaikkia Profeettoja rukouksessa.)?
Kun Allaahin Lähettiläs jätti tämän maailman ollakseen Korkeimman Seuralaisensa kanssa, hänen Herransa, AbdurRahmaan ibn Awf otti työkseen pitää huolta Profeetan SAWS leskiksi jääneistä vaimoista, Uskovien Äideistä. Hän hoiti heidän asioitaan, saattoi heitä kun heidän täytyi matkustaa ja oli heidän mukanaan kun he tekivät pyhiinvaelluksen. Hän koristeli heidän ratsastuspaarit vihreillä verhoilla, jotta jokainen tunnistaisi heidät ja valitsi heille parhaat lepopaikat heidän matkatessa. Tämä oli yksi erityispiirteistä jonka Allaah soi AbdurRahmaanille ja hän ansaitsi olla ylpeä Uskovien Äitien luottamuksesta.
AbdurRahmaan ibn Awf anteliaisuus muslimeja ja muslimien Äitejä kohtaan oli niin suurta että hän möi osan omaisuudestaan 40 000 dinaarilla ja jakoi sen Uskovien Äitien ( Allaah kielsi Koraanissa Uskovien Äitejä menemästä uudelleen naimisiin Profeetan kuoleman jälkeen joten kukaan ei voinut odottaa maallista hyötyä pitäessään heistä huolta), Banu Zuhran ( Amina bint Wahbin, Profeetan SAWS äidin, heimo), köyhien muslimien ja mujahirunien kesken.
Kun AbdurRahmaan lähetti Aishalle RAA hänen osuutensa, tämä kysyi; “kuka lähetti tämän rahan?” Kun hänelle vastattiin sen olevan AbdurRahmaan ibn Awf, hän RAA kertoi Profeetan SAWS sanoneen; “ Kukaan ei tule huolehtimaan teistä kuolemani jälkeen paitsi he jotka ovat hyvin kärsivällisiä.”
Profeetan pyyntö Allaahille, että Hän siunaisi AbdurRahmaanin omaisuuden, vaikutti niin pitkään kuin AbdurRahmaan eli. Hänestä tuli varakkain Seuralaisista. Hänen kaupantekonsa kasvoi. Hänen karavaaninsa lähti ja palasi Medinaan tuoden sen asukkaille vehnää, öljyä, jauhoja, vesiastioita, vaatteita, parfyymiä ja kaikkea mitä he tarvitsivat. Sitten se lähti taas, kantaen mitä he toivoivat myyvänsä heidän maataloustuotteistaan ja teollisuudesta.
Kerran AbdurRahmaan ibn Awfin karavaani, jossa oli mukana 700 kamelia, oli palaamassa Medinaan. Tämä mahtava määrä eläimiä kuormitettuna ruoalla ja tavaroilla aiheutti niin kovaa jylinää kun se saapui kaupunkiin että maa tärisi ja sen kuulivat kaikki. Aisha RAA kysyi; “mikä aiheuttaa kaiken tämän metelin? ”Hänelle vastattiin että se oli AbdurRahmaan ibn Awfin karavaani; 700 eläintä kantaen vehnää, jauhoja ja muuta ruokaa ja hän sanoi; “ Siunatkoon Allaah sen minkä Hän on antanut hänelle tässä maailmassa. Tuonpuoleisen palkinto tulee olemaan suurempi sillä kuulin Allaahin Lähettilään sanoneen; “ AbdurRahmaan tulee kontaten Paratiisiin (ts. Hän tulee astumaan Paratiisiin huolimatta hänen mahtavasta omaisuudestaan tässä maailmassa.)”” Ennen kuin karavaani oli ehtinyt pysähtyä ja kamelit ehtineet polvistua, joku oli mennyt kertomaan AbdurRahmaanille uutisista jotka Ummul-muumineen, Aisha, oli kertonut hänen astumisestaan Paratiisiin.
Heti kun hän oli kuullut tämän, hän kiiruhti Aishan luokse ja sanoi; “ Äiti! Onko se totta että kuulit tämän Allaahin Lähettiläältä?”
“Kyllä”, hän vastasi ja AbdurRahmaan oli ikionnellinen. –“ Jos voisin, menisin sinne kävellen. Pyydän sinua todistamaan, Uskovien Äiti, että tämä koko karavaani, mukaan lukien sen sisällön, satulat ja peitot ovat nyt muslimien omaisuutta, Allaahin tähden.”
Siitä kirkkaasta, siunatusta päivästä alkaen kun AbdurRahmaan oli kuullut uutiset hänen astumisestaan Paratiisiin hän huolehti eniten omaisuutensa antamisesta hyväntekeväisyyteen. Hän antoi siitä pois kaikille joille pystyi, salassa ja näkyvästi, antaen ensin pois 40 000 hopea dinaaria ja sitten 40 000 kultadinaaria. Sitten hän antoi pois kaksisataa mitallista kultaa. Sitten hän varusti 500 mujahidunia (= muslimit jotka menevät jihadiin Allaahin tähden) hevosilla ja toisella kertaa hän varusti 1500 mujahidunia hevosilla. Kun AbdurRahmaan ibn Awf oli kuolemaisillaan hän vapautti monta orjaa jotka olivat hänen omistuksessa ja jätti neljänsadan dinaarin perinnön jokaiselle Badrin taistelusta selvinneelle. He kaikki keräsivät sen ja heitä oli sata ihmistä. Hän myös lahjoitti jokaiselle Uskovien Äideistä mahtavan summan rahaa ja Ummul-muumineenilla, Aishalla, oli tapana sanoa; “ Antakoon Allaah hänen juoda Salsabilista (lähde Paratiisissa varattu profeetoille, marttyyreille ja kaikista hyveellisimmille uskovista.)” Kaiken tämän jälkeen hän jätti jälkeläisilleen omaisuuden joka oli liian valtava laskettavaksi. Hän jätti tuhat kamelia, sata hevosta ja kolmetuhatta lammasta. Hänellä oli neljä vaimoa ja jokaisen osa kahdeksannes hänen omaisuudestaan (mikä oli heidän osansa hänen kuolinpesästään) oli 80 000 dinaaria. Kulta ja hopeatangot jotka hän jakoi sukulaistensa kesken jouduttiin hakkaamaan kahtia kirveillä ja se vei niin paljon voimia että hakkaajien kädet olivat kipeät työn jälkeen. Kaikki tämä oli sen rukouksen ansiota minkä Allaahin Lähettiläs oli tehnyt Allaahille, että Hän siunaisi AbdurRahmaanin omaisuuden. Kuinka tahansa, tämä omaisuus ei johtanut AbdurRahmaania harhaan eikä vaikuttanut häneen. Kun hän seisoi orjiensa keskuudessa hän ei erottunut heistä vaatetuksen tai olemuksen perusteella. Eräänä päivänä ruokaa tuotiin hänelle jotta hän voisi rikkoa paastonsa. Hän katsoi ruokaansa ja sanoi; “ Musaab ibn Umayr , joka oli parempi kuin minä, joutui surmatuksi eikä hän omistanut mitään. Löysimme vain niin pienen käärinliinan että kun laitoimme sen hänen päänsä päälle , se ei peittänyt hänen jalkojaan ja toisinpäin. Sitten tapahtui että Allaah antoi meidän saatavaksemme sen mitä Hän halusi tässä maailmassa. Minä vain pelkään että saamme palkintomme tässä maailmassa, emmekä Tuonpuoleisessa.” Ja sitten hän alkoi nyyhkyttämään, kunnes jätti ruokansa syömättä. Siunatkoon Allaah AbdurRahmaan ibn Awfia ja antakoon hänelle onnen. Kaikkein totuudenmukaisin ihmisistä, Muhammed ibn Abdullaah, lupasi hänelle Paratiisin. Profeetan SAWS setä Sad ibn Abi Waqqas kantoi ruumispaarit hänen viimeiseen lepopaikkaansa. Hautajaisrukouksen johti kunnianarvoinen Uthman ibn Affan ja kulkuetta johti tuleva Uskovien Johtaja Ali ibn Abi Talib, joka sanoi; “ sinä olet saavuttanut oikean elämän ja jättänyt taaksesi elämän mikä on vain harhautus.” ---Allaahu Akbar!