Suom. Khadija

Hadith on jo maininnut sanoen, että tämä suura on samanarvoinen kuin neljännes Quraanista. Ibn Abbaas kysyi Ubaidullah bin Abdullahilta, “Tiedätkö mikä oli viimeinen ilmoitettu suura?” Hän sanoi, “Kyllä, se on “Idhaa djaa´a”. Ibn Abbaas sanoi, “Sinä olet oikeassa.” Baihaqi ja Bazzar ilmoittivat Ibn `Umarilta , että tämä suura oli ilmoitettu Tashriqin (Hajjia seuraavat) keskimmäisinä päivinä.” Tästä Profeetta ymmärsi, että se oli merkki hänen kuolemastaan. Hän nousi ylös, käski naaras kamelinsa satuloitavaksi, nousi sen selkään ja piti kuuluisan Khutbah´n (saarna).

Baihaqi ilmoitti, että kun tämä suura ilmoitettiin, Profeetta kutsui Fatimaa ja kertoi hänelle, että hänen kuoleman hetki oli lähestymässä. Hän (Fatima) purskahti itkuun. Sitten Profeetta sanoi jotain ja hän (Fatima) alkoi hymyilemään. Myöhemmin kun häneltä kysyttiin miksi hän oli hymyillyt, hän sanoi, “Kun Profeetta kertoi minulle hänen kuolemastaan, minä itkin. Sitten hän kertoi minulle, että minä olisin ensimmäinen joka liittyisi hänen seuraansa ja minä hymyilin.”

Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen.
1. Kun Jumalalta apu ja voitto tulee,
2. kun näet ihmisten suurin joukoin liittyvän Jumalan uskontoon,
3. silloin ylistä Herrasi kunniaa ja ano Hänen anteeksiantoaan. Totisesti, Hän palkitsee moninkertaisesti.

Abdullah bin `Abbas sanoi, että `Umarilla oli tapana ottaa hänet mukaan vanhempien Seuralaisten kokoontumisiin, jotka olivat ottaneet osaa Badrin taisteluun. Tämä ei miellyttänyt heitä. Yksi heistä vastusti ja sanoi: “Hänen ei pitäisi olla mukana; meidän lapsemme ovat hänen ikäisiään.” Kalifi sanoi, “Te kaikki tunnette hänet.” Hän, kutsui kerran heidät kaikki ja pyysi myös minut. Ymmärsin, että hän kiinnostunut näyttämään heille jotakin. Kun me kokoonnuimme, kalifi kysyi, “Mitä te tiedätte suurasta Idhaa djaa´a?” Jotkut heistä sanoivat, “Se opettaa meitä ylistämään Allaahia ja etsimään Hänen anteeksiantamustaan kun me saavutamme Hänen apunsa ja saamme voiton.” Jotkut olivat hiljaa. Sitten kalifi kääntyi minun puoleeni ja kysyi, “Oletko sinä myös samaa mieltä?” Minä sanoin, “Ei.” Hän kysyi, “Mikä sitten on sinun mielipiteesi? Minä sanoin, “Siinä on viesti Profeetan lähdöstä. Se ilmoittaa hänelle, että hänen elämänsä oli tulossa loppuunsa, ja ohjaa häntä olemaan kiireinen Allaahin ylistämisessä ja etsimään Hänen anteeksiantoaan.” `Umar sanoi, “Minä en tiedä enempää kuin tämän.” (Bukhari)

Kun tämä suura ilmoitettiin, Profeetta sanoi, “Minä tulen kuolemaan tänä vuonna. Minulle on ilmoitettu minun kuolemani.” (Imam Ahmad). Mujahid, Abdul-Aliyah, Dahhak ja toiset olivat tätä mieltä myös.

Hadith sanoo, että Profeetta oli Al-Medinassa. Hän sanoi, "Allaahu Akbar! Allaahu Akbar! Allaahin apu on tullut kuin myös voitto. Jemenin ihmiset ovat myös tulleet." Seuralaiset kysyivät, "Oi Allaahin Lähettiläs! Millaisia ovat Jemenin ihmiset?" Hän sanoi, "He ovat lempeäsydämisiä ja hyväluontoisia. Usko on Jemenissä ja ymmärrys on Jemenissä." (Ibn Jarir). Ibn `Abbas sanoi, että koska tässä suurassa oli tieto hänen kuolemastaan, sen ilmoituksen jälkeen Profeetta vyötti hänen lanteensa (Tabarani). Hän on myös kertonut, että se oli viimeinen suura, mikä ilmoitettiin kokonaisuudessaan, ts. suuran muodossa (Tabarani). Hadith sanoo, että kun tämä suura ilmoitettiin, hän sanoi, "Ihmiset ovat yhdellä puolella ja minun seuralaiset ovat toisella. Hijraa (muuttoa) ei ole Valloituksen (Mekan) jälkeen. Jää vain Jihad ja hyvä aie." Kun Abu Sa´id Khudri kertoi tämän hadithin Marwan´lle Rafi´bin Khadij´n ja Zaid bin Thabit´in seurassa, hän väitti, että Abu Said valehteli. Abu Zaid sanoi, osoittaen näitä kahta, "Nämä kaksi myös tietävät hadithin ja voivat kertoa sen. Mutta he eivät te sitä. Toinen pelkää menettävänsä asemansa ja toinen pelkää menettävänsä hänen virkansa Zakat´n kerääjänä." Kun Marwan otti piiskan piiskatakseen Abu Sa´idia, kaksi sanoivat, ”Kuuntele Marwan, Abu Sa´id puhuu totta.” (Imam Ahmad). Ibn `Abbas kertoi, että Profeetta sanoi Valloituksen päivänä, ”Enää ei ole Hijraa, mutta on Jihad ja aie. Kun teitä pyydetään lähtemään taistelemaan Jihadiin, nouskaa ylös ja menkää.” Tämän hadithin oli maininnut Muslim ja Bukhari myös.

Selityksen jonka jotkut seuralaiset antoivat `Umarille on myös oikea, sillä tämä on yleinen ohje tarkoitettu kaikkina aikoina: ”Kun Allaah lähettää Hänen apunsa ja maat ovat valloitetut, muslimien tulisi ylistää Häntä, tarjota rukouksia ja etsiä Hänen anteeksiantoaan.” Profeetta itse tarjosi kahdeksan rukouksen rak´aata Mekan Valloituksen päivänä. Sitten jotkut ihmiset sanoivat, että se oli hänen tavallinen myöhäisen aamun Duha rukous, mutta me voimme sanoa, että hän ei tarjonnut sitä rukousta säännöllisesti ja ilman taukoa. Tuona nimenomaisena päivänä kun hän oli matkalla ja oli hyvin huolestunut, miksi hän tarjosi tämän rukouksen? Hän jäi Mekkaan 19 päiväksi, Ramadanin loppuun asti. Oleskelunsa aikana, hän lyhensi rukouksiaan eikä paastonnut ja koko armeija, jonka koko oli kymmenen tuhatta, teki samoin. Nämä tosiasiat ovat tarpeeksi vahvistamaan, että se oli kiitosrukous. Siksi, Islamilaisen armeijan johtajan tai hallitsijan tulisi tarjota kahdeksan rukouksen rak´aata mennessään sisään kaupunkiin sen valloituksen aikana. Sa´id bin Abi Waqqas tarjosi kahdeksan rak´aata kun Mada´in kaupunki joutui muslimeille. Jotkut sanoivat, että kahdeksan rak´aata tulisi tarjota yhdellä Salaam´lla lopussa. Mutta on selvästi mainittu hadithissä, jonka on ilmoittanut Abu Dawud, että Profeetta rukoili sanoen Salaam jokaisen kahden rak´aan jälkeen.

Toinen selitys on myös oikea. Tämän mukaan, se oli ohje Profeetalle juhlia Allaahin kiittämistä kun hän näkee hänen työnsä hedelmät ja huomaa ihmisten liittyvän islamiin joukoittain. Aishah (Radiya-Llaahu ’anhaa) sanoi, että Profeetalla oli tapana pyytää kumartuessaan ja maahan langetessaan rukouksessa: ”subhaanaka llahumma wa bihamdika llahumma ghfirlii” Tämä on kuinka hän käyttäytyi tämän jakeen (3) mukaan. Toinen hadith sanoo, että Profeetalla oli tapana pyytää viimeisinä päivinään: ”subhaanaka llahumma wa bihamdihi asraghrif llah wa atuubu ilaihi” Hän sanoi, ”Minun Herrani käski minua lisäämään nämä sanat kun minä näin Valloituksen ja huomasin ihmisten liittyvän islamiin suurin joukoin.” (Imam Ahmad)