Suom. Khadija

Jumalan, Armeliaan, Armahtajan nimeen

1. Etkö tiedä, mitä Herrasi teki norsun väelle?
2. Eikö Hän tehnytkin heidän juonensa tyhjäksi
3. ja lähettänyt parvittain lintuja heidän päälleen
4. heittämään heitä leimatuilla kivillä
5. ja tehnyt niistä kuin katkottuja korsia?

Tässä suurassa Allah mainitsee Hänen suosionsa Quraishilaisille, kun Hän tuhosi armeijan, joka oli tullut hyökkäämään heidän kimppuunsa ja hajottamaan pyhän Kaaban.

Ihmiset, jotka hyökkäsivät pyhään Kaabaan, olivat kristittyjä. Mutta he olivat vääristäneet heidän uskontonsa ja tulleet lähes epäjumalan palvojiksi. Heidän tuhonsa oli tulevien asioiden aistiminen ja Muhammedin tulemisen merkki. Monet sanovat, että Muhammed syntyi vuonna, jona nämä tapahtumat ilmaantuivat. Tämän tuhon kautta Allaah antoi Quraishilaisten tietää, että heidän voittonsa Abyssinian armeijasta ei ollut heidän voimastaan. Tämä ei ollut mitään vähempää kuin Allaahin puolustus Hänen talonsa kunnian puolesta, minkä tulisi pian vahvistamaan Profeettojen Sinetti, Muhammed .

Nämä tapahtumat on jo kerrottu suuremmin yksityiskohdin Haudan Ihmisissä (Suura al-Buruj). Siellä näimme kuten viimeinen Himyarin Kuningas, monijumalainen, heitti noin kaksikymmentä tuhatta Muslimia tulella täytettyyn hautaan. Vain yksi mies nimeltä Dhu Tha´laban, pakeni koettelemusta. Hän pakeni Syyriaan, jossa hän etsi Rooman Kristityn keisarin apua. Keisari kirjoitti Abyssinian Kuninkaalle pyytäen häntä lähettämään hänen armeijansa Dhu Tha´laban kanssa, koska vihollinen oli lyhyen matkan päässä sieltä. Abyssinian Kuningas lähetti mahtavan armeijan jota johti yhdessä Aryat ja Abrahah bin Sabah. Nämä kaksi valloittivat Jemenin . Dhu Nawas pakeni ja myöhemmin hukkui merellä. Tällä tavalla koko Jemen tuli Abyssinian Kuninkaan vallan alaiseksi ja kaksi valloittaja johtajaa asettuivat sinne.

Vähän ajan kuluttua kaksi johtajaa kääntyivät toisiaan vastaan. Heidän vihansa kasvoi siihen pisteeseen, että näiden kahden armeijat seisoivat kasvotusten taistelemaan toisiaan vastaan. Sillä hetkellä kaksi johtajaa päättivät että taistelisivat toisiaan vastaan sen sijaan että tuhoaisivat heidän joukkonsa ja se joka selviäisi johtaisi.

He taistelivat. Ensin Aryat hyökkäsi Abrahahin kimppuun miekalla ja vahingoitti häntä vakavasti. Ensimmäisessä hyökkäyksessä hän leikkasi Abrahahin nenän ja suun. Hän oli kaatumaisillaan kun hänen orjansa `Atudah hyökkäsi Aryatin kimppuun ja tappoi hänet. Haavoittunut Abrahah tuli takaisin, hänen haavansa parantuivat ja hänestä tuli Jemenin valtias.

Abyssinian Kuninkaan hyväksyttyä hänen johtajuutensa, hän kirjoitti hallitsijalleen, että hän oli rakentamassa suurta kirkkoa Jemeniin, sellaista jota ei löytyisi mistään päin maailmaa. Hän rakensi kirkkonsa, mutta arabit eivät oikeastaan huomioineet sitä.

Abrahah halusi, että arabit suorittaisivat heidän pyhiinvaelluksen hänen kirkkoonsa Pyhän Kaaban sijaan. Hän julisti läpi kuningaskunnan, että pyhiinvaellus tulisi suorittaa hänen kirkkoonsa. Tämä raivostutti Quraishilaiset ja muut arabit. Jonkin ajan jälkeen, eräs arabi meni kirkkoon pimeän turvin ja teki tarpeensa sinne. Vartija huomasi sen aamulla ja kertoi kuninkaalle. He ajattelivat että tämä oli Quraishilaisten teko kostoksi Abrahahin kiellosta tehdä pyhiinvaellus Pyhään Kaabaan.

Toisessa hadithissa sanotaan, että jotkut Quraishin nuoret miehet sytyttivät kirkon tuleen. Kova tuuli sai tulen leviämään ja koko kirkon ympäröi tulenlieskat ja se tuhoutui.

Abrahah teki valan, että hän menisi Mekkaan ja tuhoaisi Pyhän Kaaban. Hän lähti Mekkaa kohden vahvalla armeijalla. Armeijan mukana oli valtava elefantti nimeltä Mahmud. Tämän ainutlaatuisen elefantin lähetti hänelle Abyssinian Kuningas vain tätä tarkoitusta varten. Hänellä oli 8 tai 12 elefanttia enemmän. Hän suunnitteli kiinnittävänsä painavat ketjut Kaaban neljään seinään ja näillä ketjuilla elefantit kaataisivat Allaahin Talon seinät.

Uutiset tästä retkestä tavoittivat Arabit ja synnyttivät paniikin ja he päättivät päättäväisesti torjua vihollisarmeijan ja estää heitä toteuttamasta sen pahaa suunnitelmaa. Jemenin heimonpäällikkö, nimeltään Dhu Nafar, joka oli Jemenin kuninkaiden jälkeläinen, tuli esiin vastustamaan tätä valtavaa armeijaa. Hän kokosi hänen oman kansansa ja ympäröivät heimot vastustamaan tätä armeijaa. Mutta Allaah halusi jotain muuta tapahtuvan. Arabit kukistettiin ja Dhu Nafar ottettiin vangiksi. Abrahah otti vankeja mukaansa ja marssi kohti Mekkaa. Kun hän saavutti Khath´am heimon maat, Nufail bin Habib Khath´ami tuli heimomiestensä kanssa taistelemaan häntä vastaan, mutta tämä hänen pieni armeija kukistettiin ja hänet otettiin vangiksi. Ensiksi, Abrahah halusi tappaa hänet, mutta myöhemmin hän armahti hänet sillä ehdolla, että hän toimisi heidän oppaanaan Hijaz´ssa.

Kun Abrahah saavutti Mahgmasin Mekan läheisyydessä, hän vangitsi ´mekkalaisten eläimet, jotka olivat laiduntamassa alueella. Tässä laumassa oli 200 kamelia, jotka kuuluivat Abdul-Muttalibille yksi, kuka oli Profeetan isoisä.

Nyt Abrahah lähetti lähettilään nimeltä Hanatah Himarin Mekan ihmisille tapaamaan suuriman heimopäällikön Mekasta. Hän myös pyysi lähettilästään julistamaan Mekassa, että hänen aikeensa ei ollut taistella mekkalaisia vastaan, hänen aikeensa oli vain tuhota Pyhä Kaaba. Jos Mekkalaiset vastustaisivat, hän uhkaisi taistella. Kun Hanatah saapui Mekkaan, hänelle kerrottiin että suurin johtaja oli Abdul-Muttalibin. Lähettiläs tapasi hänet ja välitti hänelle kuninkaan viestin. Abdul-Muttalib sanoi, “Kautta Allaahin, emme me aio taistella häntä vastaan eikä meillä ole voimaa taistella. Se on Pyhä Kaaba, Allaahin Talo ja Hänen rakkaimman palvelijansa Aabrahamin monumentti. Jos Allaah niin haluaa, niin Hän itse suojelee sitä.” Hanatah pyysi häntä tulemaan hänen kanssaan kuninkaan luo. Abdul-Muttalib oli komea ja voimakasrakenteinen mies. Abrahah oli niin otettu hänen ulkomuodostaan, että hän tuli alas valtaistuimeltaan ja istui hänen kanssaan matolla.

Kuningas, tulkkinsa välityksellä, osoitti häntä ja kysyi mitä halusi. Abdul-Muttalib kysyi häneltä vastaavasti hänen kahdesta sadasta kamelista mitä he olivat ottaneet. Kuningas sanoi, “Ensi silmäyksellä olin vaikuttunut sinusta. Mutta nyt petyin sinuun tällä pyynnölläsi. Puhutko sinä minulle kahdesta sadasta kamelista, jotka otettiin sinulta ja sivuutat Talon, joka on Uskosi ja isiesi Usko, ja jonka minä olen tullut tuhoamaan?” Abdul-Muttalib vastasi, “ Minä olen kameleiden omistaja ja Talolla on sen Omistaja, Kuka suojelee sitä.” Kuningas sanoi, “Ei ole ketään suojelemaan sitä minulta.” Abdul-Muttalib sanoi, “Tämä on sinun ja Hänen välinen asia.”

Hadith sanoo, että Hijaz´n ihmiset tarjosivat Jemenin kuninkaalle yhtä kolmasosaa heidän varallisuudestaan että hän menisi pois, mutta hän ei hyväksynyt tätä.

Abdul-Muttalib lähti Abrahahin leiristä sen jälkeen kun oli ottanut kamelinsa. Kun hän saapui Mekkaan, hän neuvoi kaikkia kaupungin asukkaita jättämään sen ja menemään vuoristoon. Nyt hän ja valitut ihmiset kaupungista tulivat Kaabaan ja kyynelsilmässä nöyrinä pyysivät Allaahia säästämään Hänen Talonsa Kunnian. Tämän jälkeen Abdul-Muttalib jätti Kaaban oven ja meni vuorille. On myös sanottu että hän merkitsi sata kamelia uhriksi ja jätti ne jälkeensä. Hänellä oli mielessään, että jos hyökkääjä koskisi niitä paha-aikeisesti, Allaah rankaisisi heitä.

Seuraavana aamuna Abrahahin armeija alkoi valmistaa itseään marssille Mekkaan. Hän varusti hänen elefanttinsa Mahmudin johtamaan armeijaa Mekkaan. Yhtäkkiä sillä hetkellä, Nufail bin Habin kuka oli taistellut häntä vastaan matkalla ja oli nyt hänen vankina, tuli esiin ja otti elefantin korvasta kiinni ja sanoi sille: “Mahmud! Polvistu alas ja mene takaisin sinne mistä olet tullutkin. Sinä olet Allaahin Pyhässä Kaupungissa.” Hän jätti korvan ja karkasi läheisille vuorille missä piiloutui. Elefantti polvistui alas.

Nyt elefantin ratsastajat yrittivät heidän parhaansa saada elefantti nousemaan ja liikkumaan kohti Mekkaa, mutta hän ei noussut. He yllyttivät häntä, tökkivät hänen päätänsä ja kasvojansa keihäällä, muta hän ei hievahtanut tuumaakaan. Sitten, testinä, he käänsivät hänet Jemeniä kohti. Hän liikkui nopeasti. He käänsivät hänet kohti Syyriaa, hän käveli nopeasti. He käänsivät hänet kohti itää; hän liikkui nopeimmalla vauhdilla. Taas he käänsivät hänet kohti Mekkaa; hän polvistui uudelleen, ja taas he alkoivat lyömään häntä.

Samaan aikaan kun he löivät häntä he huomasivat valtavan lintuparven lähestyvän heitä, kuin sankka pilvi vyöryen merestä. Pian linnut olivat ympäröineet heidät kaikkialta. Jokaisella linnulla oli pieni pavun kokoinen kivi, nokassaan ja yksi jokaisessa kynnessään. He heittivät kivet Abrahahin armeijaa kohti.

Kuka tahansa johon kivi osui, kaatui kuolleena. Kaikkiin heihin ei osunut kivi ja monet miehet karkasivat ja alkoivat kutsua Nufailia, kuka oli toiminut heidän oppaanaan. Nufail oli mekkalaisten kanssa, katsoen näkymää vuoren huipulta lausuen säeparia, “Missä on turva nyt, kun Allaah Itse on odottamassa; Ashram on voitettu eikä voittaja.”

Waqidi sanoo, että linnut olivat keltaisia ja pienempiä kuin kyyhkyset.

Hadith sanoo, että kun elefantti Mahmud polvistui alas eikä noussut ylös yrityksistä huolimatta, he työnsivät toista elefanttia eteenpäin. Ennen hän ei liikkunut ennen kuin kivi putosi hänen kärsäänsä ja perääntyi toitottaen. Toiset elefantit pakenivat myös. Nyt kiviä alkoi sataa kuin sadetta. Monet heistä kuolivat paikalleen, toiset ketkä pakenivat eivät selviytyneet. Heidän jäsenensä alkoivat irtoamaan heidän vartaloistaan ja lopulta he kaatuivat kuolleina. Kuningas Abrahah kaatui myös, mutta hänen jäsenensä alkoivat tippumaan kunnes hän ei ollut muuta kuin lihakasa, kun hän saavutti Khath´amin.

Tällä aikaa, quraishilaisilla oli saalista. Abdul-Muttalib täytti kaivannon kullalla. Tämä oli myös ensimmäinen vuosi kun isorokko puhkesi Arabien keskuudessa. Paiseita myös nähtiin ensimmäistä kertaa tänä vuonna.

Allaah, tässä suurassa palauttaa mieleen Hänen tekemän palveluksensa. Näyttää aivan siltä kuin Hän on sanomassa: “Jos jatkatte Minun Taloni kunnioitusta ja tottelette Minun Lähettilästäni, Minä jatkan suojelemistanne teidän vihollisianne vastaan.”

Ibn ´Abbas sanoi sanoi linnuista, jotka parveilivat Abrahahin armeijan yllä, että niillä oli nokat kuin linnuilla, mutta niiden kynnet olivat kuin koirien. `Ikrimah sanoi että nämä linnut olivat vihreitä, niiden päät olivat kuin petojen ja ne ilmestyivät mereltä. He alkoivat kirkumaan ja heittämään kiviä. Mihin tahansa ruumiinosaan näillä kivillä osui, se tippui pois. Miehet pilkkoutuivat kuin korjet. Kukaan ei selviytynyt. Jopa kuningas, joka oli kuin lihakasa kun hän saapui San´a´aan ei elänyt pidempään. Hänen maksansa hajosi ja hän kuoli. Häntä seurasi hänen poikansa Yaksum ja hänen jälkeensä toinen veli Masruq bin Abrahah nousi valtaistuimelle.

Saif bin Dhu Yazin Himyarista lähti Khosrauhin luo, Persian kuninkaan luo ja pyysi häneltä apua taistelemaan Abyssinialaisia vastaan ja vapauttamaan Jemenin heidän hallustaan. Khosrau lähetti vahvan armeijan hänen kanssaan ja kukisti Abyssinialaiset. Joten, Himyarin heimon johto palautui takaisin. Arabit juhlivat tätä tapahtumaan.

Muhammad bin Ishaq ilmoitti `Aishan (Radiya-Llaahu ’anhaa) sanoneen, että hän näki elefantin ajajan ja Abrahahin tallirengin. He molemmat olivat menettäneet näkönsä ja heillä oli tapana kerjätä. Asma´bin Abu Bakr sanoi, että heillä molemmilla oli tapana istua lähellä Asaf ja Nailah patsaita ja kerjätä rahaa palvojilta. Elefantin ajan nimi oli Anisa.