Suom. Khadija

Ahmad bin Hanbal ilmoitti, että Abdullah bin Mas´ud ei sisällyttänyt näitä kahta suuraa Koraaniin. Hän sanoi, "Minä todistan, että Profeetta ilmoitti minulle, "Gabriel pyysi minua sanomaan "Turvaan sarastuksen Herraan...". Sitten hän pyysi minua sanomaan "Etsin turvaa Ihmisten Herrasta..." ja minä sanoin sen." Me myös sanoimme kuten Profeetta sanoi.

Ubai bin Ka´bilta kysyttiin näistä suurista ja joku kertoi hänelle, "Sinun veljesi Abdullah bin Mas´udilla on tapana jättää nämä kaksi pois Koraanista." Hän sanoi, "Minä kysyin Profeetalta niistä, ja hän sanoi, "Minua käskettiin sanomaan, joten minä sanoin." Me teemme kuten Profeetta teki." (Abu Bakr Hameed)
Abu Ya´la ilmoitti, että Abdullah bin Mas´ud ei kirjoittanut näitä kahta suuraa Koraaniin, eikä hän pitänyt niitä osana Koraania. Ehkä hän ei ollut kuullut niitä Profeetalta .

Myöhemmin hän on voinut muuttaa mieltänsä ja hyväksyä Seuralaisten yleisen näkökannan. Seuralaiset sisällyttivät nämä suurat kopioihin Koraanista, jotka he lähettivät eripuolille Islamilaista maailmaa.

Uqbah bin Amir ilmoitti, että Profeetta sanoi, "Tiedätkö että tänä yönä kaksi suuraan on ilmoitettu minulle, sellaisia joita ei ole ennen saatu." Sitten hän resitoi nämä kaksi suuraa." Tämä hadith löytyy myös Ahmad bin Hanbalilta ja Nasa´ilta.

Ahmad bin Hanbal ilmoitti Uqbahin kertoneen, "Olin pitelemässä Profeetan ratsun ohjaksia kulkien hänen edellään pitkin Medinan katuja, kun hän sanoi , "Nyt tule ja ratsasta sillä." Ajattelin, että Profeetta voisi loukkaantua jos kieltäytyisin, joten minä ratsastin. Vähän ajan kuluttua minä tulin alas ja Profeetta ratsasti jälleen. Sitten hän sanoi, "Enkö opettaisi sinulle kahta parasta suuraa?" Minä sanoin, "Totta kai oi Allahin Lähettiläs, tee niin."Silloin hän opetti minulle Al-Falaq (113) ja An-Nas (114). Sitten hän ohjasi minua lausumaan nämä suurat ennen nukkumaan menoa."

Eräs versio hadithista kertoo, että Profeetta ei nähnyt mielihyvää ja innostusta Uqbahin kasvoilta ja sanoi, "Ehkä sinä pidät näitä pieni suuria merkityksettöminä. Kuuntele, ei ole mitään toista sellaista suuraa sille, joka etsii turvaa."

Toinen hadith kertoo, että Profeetta lausui näitä suuria Fajr-rukouksessa. Hadith kertoo, että Uqbah käveli Profeetan ratsun takana ja kosketti Profeetan jalkaa ja sanoi, "Oi Allahin Lähettiläs, opeta minulle suura Yusuf ta Hud." Hän sanoi, "Ei ole mitään palkitsevampaa suuraa kuin suura Falaq." Kerran Profeetta sanoi hänen sedälleen Abbasille "Anna minun kertoa sinulle, että ei ole mitään parempaa suuraa kuin nämä kaksi suuraa niille, jotka etsivät turvaa."

Nasa´i ja muut ilmoittivat, että eräällä matkalla ratsuja oli vähän ja Seuralaiset ratsastivat vuoroittain. Profeetta laittoi hänen kätensä miehen olkapäälle ja opetti hänelle nämä kaksi suuraa ja sanoi, "Kun rukoilet, lausu nämä kaksi suuraa." Ilmeisesti tämä mies oli Uqbah bin Amir.

Kerran hän laittoi kätensä Abdullah bin Anisin rinnalle ja sanoi, "Sano." Hän ei saanut selvää mitä Profeetta oli pyytänyt häntä sanomaan. Profeetta toisti "Sano." ja lausui (112) Kul huwa Llahu Ahad. Profeetta käski uudestaan "Sano." Tällä kertaa hän lausui (113) Kul audhu bi rabbil falaq. Häntä pyydettiin uudestaan sanomaan ja lausumaan (114) Kul audhu bi rabbin naas. Profeetta sanoi sitten, "Etsi aina turvaa tällä tavoin. Ei ole mitään niiden kaltaista suuraa etsiessä turvaa." (Nasa´i) Toinen hadith sanoo, että Profeetta opetti nämä kaksi suuraa Jabirille ja sanoi "Lausu niitä. Ei ole toista suura kuin ne." (Nasa´i)

Imam Malik ilmoitti, että milloin tahansa Profeetta tunsi sairastuvansa, hän lausui nämä kaksi suuraa ja puhalsi käsiinsä. Sitten hän kuljetti ne vartalonsa yli. Kun hänen sairautensa tuli kriittiseksi, Aishah (Radiya-Llaahu ’anhaa) lausui nämä kaksi suuraa ja kuljetti hänen omat kätensä hänen vartalonsa yli. Hän (Aishah) käyttää hänen siunaukseksi.

On jo aiemmin mainittu Suuran Nun kommentoinnissa, että Profeettalla oli tapana etsiä turvaa ihmisten ja jinnien pahalta silmältä. Kun nämä kaksi suuraa ilmoitettiin, hän pysyi niissä ja jätti muut.