suom. Ummu Ahmed

On välttämätöntä viitata kaikissa muslimien välisissä kiistoissa Allahiin ja Hänen Lähettilääseensä, . Muslimin on tärkeää ymmärtää ja panna käytäntöön tämä, koska se viittaa täydelliseen alistumiseen Allahille: asia, jota ilman ei olisi Muslimi.

Allah sanoo, "Jos kiistelette jostakin, niin alistakaa se Allahin ja Lähettiläänsä ratkaistavaksi, jos todellakin uskotte Allahiin ja Viimeiseen päivään. Tämä on parasta teille ja edullisintakin." [4:59] Hän sanoo myös, "Ja mistä asiasta hyvänsä olettekin eri mieltä, sen ratkaisu on Allahin kädessä." [42:10]

Ibnul-Qayyim on sanonut, "Perustuen näihin jakeisiin, oppineet ovat yhtä mieltä siitä, että Allahiin viittaaminen tarkoittaa viittaamista Hänen Kirjaansa, ja Lähettilääseen, , viittaaminen tarkoittaa viittaamista häneen henkilönä kun hän oli elossa, hänen Sunnaansa hänen kuolemansa jälkeen." Suura an-Nisaan (suura 4) ensimmäinen jae on myös todiste siitä, että Shari'ah on tehty täydelliseksi. Ibnul-Qayyim on kommentoinut tätä jaetta, "Se pitää sisällään kaiken, josta uskovat voivat olla eri mieltä uskonnossaan, pienimmästä suurimpaan, piilossa olevaan tai selvään. Ja jos heidän kiistaansa ei olisi selkeää ratkaisua Allahin kirjassa ja Hänen Lähettiläänsä Sunnassa, tai jos he eivät kykenisi siihen, sitten Hän ei olisi käskenyt meitä viittaamaan niihin."

Shariah on Tuomari eikä sitä tuomaroida: tämä on sen voima ja sen rooli. Tämä tarkoittaa sitä, että shari'ah hallitsee ja tuomitsee, olivatpa ihmisten sanat ja teot oikein tai eivät. Se ratkaisee heidän välinsä, kun he riitelevät. Se vahvistaa oikean ja lakkauttaa vääryyden. Joskus tätä tosiasiaa laiminlyödään joillakin väärillä käytännöillä:

Fanatismi: Fanaatikot eri Madha-hibeissa, koulukunnissa, tulkitsevat Koraania ja Sunnaa sen perusteella, mitä heidän Imaaminsa sanoo. Esimerkiksi. Abul Hassan al-Karhkhy, johtava Hanafi Imaami, on sanonut, "Jokainen jae Koraanissa, joka poikkeaa Madhhabimme kanssa, on joko väärin tulkittu tai kumottu, ja sama pätee myös jokaiseen Hadithiin."

Demokratia: Nykyään, yksi ruma esimerkki siitä, miten ihmiset ottavat jumalallisen Shari'an omiin käsiinsä, liittyy niin sanottiin demokratiaan, ottamalla ihmisten mielipiteitä, joko suoraan tai heidän parlamenttinsa kautta, Islaamilaisten lakien toteuttamisesta. Pääajatuksena tässä on, että Luojan Shariah-lain toteuttaminen alistetaan valinnaksi, kuten mikä tahansa ihmisen tekemä perustuslaki tai lait. Tämä on täydellistä ja selvää epäuskoa, Kufr.

Islaamilaista Aqidaa (Uskoa) selittäessään Imaam at-Tahawi on sanonut koskien häntä, joka hallitsee muulla kuin Allahin määräyksillä, "Jos hän ajatteli, että hallitseminen Allahin lähettämän mukaisesti ei ole pakollista, ja että hänellä on oikeus valita siinä, tai hän vähätteli sitä, ollessaan varma, että se on Allahin määräys, siinä tapauksessa hän on tehnyt kufria, epäuskoa." Kukaan tästä Ummasta ei ole virheetön paitsi Profeetta . Joten Allah käski meitä, kun olemme eri mieltä, viittaamaan Häneen ja Hänen Lähettilääseensä eikä viittaamaan kenenkään muun mielipiteeseen, sanoihin tai lakeihin. Näin ollen ymmärretään, että kenen tahansa sanoissa voi olla virhe, paitsi Allahin ja Hänen Lähettiläänsä sanoissa. Tämä myös viittaa siihen, että eräiden lahkojen väite siitä, että heidän Imaaminsa olisivat virheettömiä, on perätön.

Puolustaen tätä periaatetta, Imaam Malik on sanonut, "Kenen tahansa sanoja voidaan korjata, paitsi Profeetan ." Ja samanlaisia lausuntoja on kerätty Abu Hanifalta, Ahmadilta, Shafi'ilta ja muilta, vaikka heidän tarkat sanansa voivat erota tästä hieman. Allah sanoo, "Jos se ei olisi Allahista lähtöisin, niin he löytäisivät siitä lukuisia ristiriitaisuuksia." [4:82]

Koraaniin ja Sunnaan täytyy viitata niiden, jotka ovat siihen päteviä, oppineiden, Allah sanoo, "Kysykää siis niiltä, jotka ovat saaneet muistutuksen, jos ette itse tiedä." [16:43]

Mitä tulee kysymiseen oppineilta ja viittaamiseen heihin, varoitamme Muslimeja kahdenlaisista oppineista:

1) Oppineet, jotka ovat hautautuneet syvälle kirjojensa alle ja ovat menettäneet yhteyden ulkopuoliseen maailmaan. Ibnul-Qayyim on sannout, "Mufti ja päällikkö eivät voi hallita oikeudenmukaisesti ellei heillä ole kahdenlaista tietoa. Ensimmäinen on todellisuuden ymmärtäminen, täysin osallisena oleminen siinä ja kyky saada faktoja siitä mitä tapahtui, käyttäen todisteita, viittauksia ja merkkejä, kunnes he ovat täysin asiaan perehtyneitä. Toinen on Allahin Hänen Kirjassaan tai Hänen Lähettiläänsä, , sanojen kautta annettujen määräysten ymmärtäminen, ja tajuaminen, kuinka soveltaa niitä todellisuuteen harkiten."

Myös Abu Batah al-Akbari on sanonut, "Imaam Ahmad on sanonut, 'Ei ole hyväksyttävää, että mies nimeää itsensä Muftiksi, ellei hänelle ole viittä ominaispiirrettä. Ensimmäisenä, hänellä täytyy olla aikomus. Jos hänellä ei ole aikomusta, hänellä tai hänen puheessaan ei ole valoa. Toiseksi, hänellä tulee olla tietoa, sietokykyä, arvokkuutta ja rauhallisuutta. Kolmanneksi, hänen täytyy olla varma puheestaan ja tiedostaan. Neljänneksi, hänen pitää olla muista riippumaton (rahallisesti). Jos näin ei ole, ihmiset voivat käyttää häntä hyväkseen. Viidenneksi, hänen täytyy tuntea ihmiset."

Ibnul-Qayyim kommentoi tätä sanonen, "Ihmisten tunteminen on suuri ominaisuus, joka pitäisi olla jokaisella Muftilla tai johtajalla. Heidän pitäisi olla tekemisissä ihmisten kanssa, ymmärtää hyvin hyvään kehottaminen ja pahasta kieltäminen, ja sitten soveltaa toista toiseen. Muuten he aiheuttavat enemmän harmia kuin hyvää. Jos he eivät ymmärrä hyvin ihmisiä, he saattavat sekoittaa alistajan alistettuun ja oikeamielisen väärintekijään, ja päinvastoin. Jos he ovat välinpitämättömiä ihmisten, heidän tilanteensa ja tapojensa suhteen, he eivät kykene erottamaan hyvää pahasta. Heidän täytyy tuntea hyvin ihmisten viekkaus, pettäminen, tavat ja perinteet. Fatwa vaihtelee ajan, paikan ja tapojen mukaan ja kaikki tämä on Allahin uskonnosta."

2) Oppineet, jotka myyvät itsensä maallisen omaisuuden tähden. Allahin Lähettiläs, , on sanonut, "Kiinnostus rahaan ja maalliseen omaisuuteen tuhoaa uskonnon tehokkaammin kuin muutama nälkäinen susi voi tuhota lauman lampaita, jos ne jätetään yksin." (Darimi)

Ibnul-Qayyim on sanonut, "Kun tiedon ihmiset suosivat tätä maallista elämää ja rakastavat sitä, he sanovat varmasti jotakin Allahista, joka ei ole totta, fatwoissaan, päätöksissään, sanoissaan ja teoissaan." Tämä johtuu siitä, että Allahin säädökset eivät ole aina sopusoinnussa ihmisten halujen kanssa, etenkään heidän, jotka ovat valta-asemassa ja jotka seuraavat kyseenalaisia polkuja. Heidän halunsa tyydyttyvät ristiriidassa Totuuden kanssa. Jos oppineet ja johtajat ovat mieltyneet valtaan ja seuraamaan kyseenalaisia polkuja, he saavat tahtonsa läpi vain käyttämällä sitä, mikä on totuutta vastaan.

Varokaa näitä kahdenlaisia oppineita. Niitä, jotka ovat hukanneet yhteytensä todellisuuteen ja niitä, joita miellyttää maalliset asiat, etenkin jihaadiin, hyvään kehottamiseen ja pahasta kieltämiseen, ja kaikkeen, mikä koskee tyrannivaltiaita, liittyvissä asioissa. Ibn Taymiyah on kuvannut molemman tyyppisiä oppineita sanoessaan, "On ehdotonta, koskien jihaadia, ottaa todellisten uskovaisten ihmisten, joilla on kokemusta tosielämästä, mielipide, eikä ihmisten, jotka rakastavat tätä maailmaa ja joiden näkemykset uskonnosta eivät ole syviä. Heidän mielipiteitään ja niiden oppineiden, joilta puuttuu yhteys todellisuuteen ja elämään, mielipiteitä, ei tulisi käyttää.