suom. Ummu Ahmed

Profeetta Muhammad on sanonut,

"Joka on (joidenkin) ihmisten kaltainen, hän on yksi heistä." (Koonnut Abu Dawud)

Tämä on erittäin tärkeä periaate Shariassa. Kuuluisa oppinut Ibn Taymiyyah kirjoitti kerran, että yksi shariah'n tarkoituksista on erottaa suoran polun seuraajat kaikista muista ihmisistä.

Vilkaisu Koraaniin ja Profeetan hadithiin osoittaa meille, että meidän muslimien ei ole tarkoitus matkia tai seurata sokeasti ketään muita ihmisiä. Meillä on oma erityislaatuinen opastuksemme ja sen puoleen meidän tulee kääntyä. On olemassa eri haditheja, joissa selvästi sanotaan, että meidän tulee erottua juutalaisista, kristityistä, roomalaisista, persialaisista, magialaisista, monijumalaisista, jaahiliyyan ihmisistä, beduiineista, jotka eivät hyväksyneet Islamia kokonaan, ja niin edelleen.

Kuultuaan tämän pitkän listan ryhmiä ymmärtää seuraavan seikan: me muslimit olemme ainutlaatuisia ihmisiä. Otamme elämäntapamme, arvomme ja tapamme vain Allahin oppaista - Koraanista ja Sunnasta - ja uskovien tavoista. Emme välitä siitä mitä muut seuraavat. Itse asiassa, sydämissämme meillä ei ole minkäänlaista halua seurata heitä tai olla heidän kaltaisiaan. Tahdomme olla kuten tosiuskovat ja vain kuten tosiuskovat.

Itse asiassa, rukoilemme tätä jokaisen suorittamamme rukouksen jokaisessa rakah'ssa. Jokaisessa rukouksessa sanomme,

"Ohjaa meidät oikeaa tietä - niiden tietä, joiden osana on Sinun mielisuosiosi".

Valitettavasti monet ihmiset tekevät kyseisen du'aan eivätkä he ymmärrä kenen tie se on jolle pyydämme Allahia meitä ohjaamaan. Joskus teemme hyvin selväksi teoillamme, ettemme ole vilpittömiä du'aassamme, jonka teemme ainakin seitsemäntoista kertaa päivässä! Kun teemme tämän du'aan, meidän täytyy ymmärtää, että pyydämme Allahia johdattamaan meidät tiettyjen ihmisten tielle - heidän tielleen, jotka ovat ansainneet Allahin mielisuosion ja armon. He ovat niitä, joita Allah on kuvannut muualla Koraanissa,

"Ne, jotka tottelevat Allahia ja Hänen Lähettilästään, pääsevät niiden pariin, joille Allah on osoittanut mielisuosionsa, nimittäin profeettojen, vilpittömien, marttyyrien ja vanhurskaiden luo; kuinka ihanaa on olla heidän seurassaan!" (An-Nisaa 69)

Nämä ovat niitä ihmisiä, joiden tielle pyydämme Allahia johdattamaan meidät kääntyen Hänen puoleensa seitsemäntoista kertaa päivässä. On surullista, että nykyään monet muslimit pyrkivät ja tekevät paljon töitä seuratakseen vastapuolella olevien ihmisten jalanjälkiä - ihmisten, joiden seuraamisen vastustamista he pyytävät Allahilta. Sanomme myös al-Faatihassa,

"Ei niiden tietä, jotka ovat Sinun vihasi alaisia, eikä niiden, jotka harhaan eksyivät." (al-Faatihah 7)

Nämä ihmiset, joiden tietä yritämme välttää seuraamasta eivät ole ketään muita kuin juutalaisia ja kristittyjä, erityisesti, kuten Profeetta on selittänyt.

Tässä maassa monet ihmiset kutsuvat meitä kulkemaan juutalaisten jalanjäljissä. He ajattelevat meidän olevan samanlainen vähemmistä kuin hekin ja että he ovat selvinneet hyvin. On uskomatonta, että kutsumme toisiamme seuraamaan niiden jalanjälkiä, jotka ovat ansainneet Allahin vihan. Etkö ymmärrä, että he ovat saavuttaneet asemansa tässä yhteiskunnassa tavoilla, jotka ovat täysin laittomia Islamissa? Haluatko meidän käyttäytyvän heidän tavoin ja luuletko Allahin pitävän meistä, jos käyttäydymme kuten he? Etkö huomaa, että he ovat luopuneet suuresta osasta uskoaan ja he tekevät monia asioita vastoin omia opetuksiaan?

Yhdysvalloissa on ilmaisu, jossa todetaan, "matkiminen on imartelun vilpittömin muoto". Tosiasia on, että henkilö ei matki tai seuraa toista ellei hänellä ole jonkinlaista kunnioitusta tai rakkautta tätä toista henkilöä kohtaan ja sitä kohtaan, mitä hän tekee. Tai kenties hän haluaa olla yksi heistä eikä halua olla ulkopuolinen, koska hänellä ei ole tarpeeksi vahva Imaan eikä tarpeeksi rohkeutta näyttää itselleen mitä hänen pitäisi olla: muslimi, uskoen Allahiin ja alistuen Hänelle.

Kun tämä halua matkia ja seurata uskottomien tapoja kohtaa muslimin, se on hyvin surullinen asia. Se on merkki jostain heikkoudesta tai puutteesta hänen Imaanissaan ja hänen sydämessään - muutoin hän ei ikinä haluaisi tai toivoisi olevansa heidän kaltainen, jotka eivät miellytä Allahia ja jotka ovat matkalla Helvetin tuleen.

Uskottomien tapojen seuraaminen - vastoin uskovien tapoja - ja pyrkimys päästä heidän lähelleen on itse asiassa yksi tekopyhyyden merkeistä. Allah sanoo,

"Vie tekopyhille sanoma, että heitä odottaa tuskallinen rangaistus. Ne, jotka ottavat uskottomia ystävikseen uskovaisten asemesta, etsivätkö he heiltä kunniaa? Kaikki kunniahan on Allahin hallussa." (an-Nisaa 138-139)

Tämä on täsmälleen mitä monet heidän matkijoistaan tekevät. Yksi tärkeimmistä syistä, miksi joku matkii tai on uskottomien kaltainen, on se, että hän haluaa tulla hyväksytyksi ja pidetyksi heidän keskuudessaan. Hän ei halua, että häntä katsotaan nenän vartta pitkin ulkopuolisena tai toisesta uskonnosta tai elämäntavasta olevana. Mutta Allah sanoo,

"Kaikki kunniahan on Allahin hallussa." (an-Nisaa 139)

Ainut, jota uskovan tulisi pyrkiä miellyttämään, on Allah - ja tätä ei saavuteta pyrkimällä olemaan kuten uskottomat vaan seuraamalla Koraania ja Profeetta Muhammadin Sunnaa. Todellisuudessa, uskottomien hyväksynnän ei tulisi merkitä mitään tosiuskovan silmissä. Allahin silmissä heillä ei ole arvoa tai kunniaa. Allah sanoo Koraanissa:

"Allahille kuuluu kuitenkin kaikki mahti, samoin kuin Hänen sanansaattajalleen ja uskoville..." (al-Munafiqun:8)

Eräs Profeetan hadith osoittaa, etteivät he ole minkään arvoisia Allahin silmissä. Sen takia Allah antaa heille tässä maailmassa ja Tuonpuoleisessa he eivät ole muuta kuin polttoainetta Helvetin tulelle.

Tätä Helvetin tulen polttoainetta ovat ne, joita monet muslimit matkivat tänään, jahdaten heidän tapojaan ja oikkujaan, pyrkien miellyttämään heitä ja saavuttamaan heidän hyväksyntänsä. Muslimin täytyy ymmärtää selvästi mielessään, että kaikki näistä uskottomista joko palvovat vääriä jumalia, muita ihmisiä tai omia egojaan ja halujaan. Nämä ovat ihmisiä, joita jotkut muslimit seuraavat, matkivat ja kääntyvät nurinpäin miellyttääkseen.

Allah on sanonut Koraanissa:

"Siten Me olemme tehneet teidät välittäjäkansaksi, että olisitte todistajia ihmisten edessä ja Profeetta olisi todistajana teidän edessänne." (al-Baqarah: 143)

Meidän oletetaan olevan todistajia ihmisten edessä. Meidän odotetaan olevan todistajia Islamin totuudesta ja ylivoimaisuudesta muihin elämäntapoihin verrattuna. Meidän tulisi näyttää ihmisille, että me olemme Allahin johdatuksen todellisia seuraajia ja että meillä oleva johdatus on paras johdatus ihmiskunnalle. Jos tämä on todella sydämissämme, emme kääntyisi uskottomien tapoihin ja matkisi heitä.

Kuinka voimme olla Islamin todistajia ihmiskuntaa vastaan, jos sen sijaan että näyttäisimme uskovamme Islamiin ja rakastavamme sitä ja osoittamalla sen suuruutta, luovumme tavoistamme ja Islamin tavoista seurataksemme uskottomien tapoja? En voi sanoa kuinka monta kertaa ei-muslimi on kysynyt minulta, "Jos uskontosi on totuudessa ja niin ihana, miksi niin monet muslimit hylkäävät opetuksesi ja seuraavat lännen tapoja omissa maissaan?" Mikä vastaus voidaan antaa tuohon kysymykseen?

Näemme tämän ilmiön, muslimit matkivat ei-muslimien tapoja, monilla tavoilla. Kaikki seuraavat ovat esimerkkejä tästä ilmiöstä: Muslimimiehet ajavat partansa ollakseen kuten puhtaaksi ajellut länsimaiset kollegansa, joita he kunnioittavat niin syvästi. Muslimiehet luopuvat vaatimattomista asusteista, joita on jokaisessa muslimimaassa, vaihtaen tiukimpiin housuihin ja uusimpaan muotiin lännessä. Musliminaiset luopuvat Islamilaisesta hijaabista ja tulevat ulos pukeutuen viimeisimmän länsimaisen muodin mukaan.

Joissakin osissa muslimimaailmaa jopa kauneuden ja siisteyden käsitteet määritellään uskottomien mukaan eikä Koraanin ja Sunnan mukaan. Jotkut muslimit jopa uskovat nykyään, että parta on epäsiisteyttä. He uskovat, että puhtaaksi ajaminen viittaa siisteyteen, sivistykseen ja kunnollisuuteen. Onko tämä mitä Profeetta Muhammad on opettanut meille parrasta? Näinkö Profeetta Muhammad ja hänen Seuralaisensa ajattelivat parrasta?

Kaikkia näitä voi nähdä läpi muslimimaailman. Mistä tämä kaikki kertoo? Se kertoo siitä, että olemme hukanneet uskovaisina olemisen todellisen arvokkuuden ja kunnian. Emme enää tunne kunniaa, arvokkuutta ja iloa profeettojen, marttyyrien, vilpittömien ja vanhurskaiden tapojen seuraamisesta. Sen sijaan tunnemme olomme paremmaksi seuratessamme niiden tapoja, jotka ovat ansainneet Allahin vihan tai jotka ovat kulkeneet harhaan.

Allah sanoo Koraanissa:

"Herra, älä aseta meitä kiusaukseksi heille, jotka eivät usko, ja anna meille anteeksi. Herra, totisesti olet Kaikkivoipa, Viisas." (al-Mumtahanah: 5)

Yksi selitys koskien tätä jaetta on, että kun uskovat eivät näytä esimerkkiä uskottomille, kun uskovat eivät itse seuraa tai pidä kiinni Islamin opetuksista, silloin tämä on suuri koetus uskottomille. Kuinka he voisivat tuntea vetoa Islamiin jos he eivät vain ole näkemättä sen harjoittamista silmiensä edessä vaan he itse asiassa näkevät muslimien hylkäävän Allahilta saamansa ilmestyksen, seuraten uskottomien tapoja. Tämä varmasti johtaa uskottoman päättelemään, ettei Islamilla ole mitään tarjottavaa eikä se todellakaan voi sisältää pelastukseen johtavaa totuutta.

Palatkaamme kaikki Koraanin ja Sunnan tapoihin ja opastukseen. Tuntekaamme kunnia ja arvokkuus, jota todellinen Imaan meille antaa - meidän pitäisi tuntea, että tämä on erityinen lahja, jonka Allah on meille antanut. Meidän tulee kääntyä Koraanin ja Profeetan Sunnan puoleen, ottaaksemme näistä kahdesta lähteestä arvomme, tapamme, uskomme, pyrkimyksemme ja johdatuksemme. Se on ainut elämäntapa, joka on elämisen arvoinen ja sen on ainut elämäntapa, joka miellyttää Allahia. Jos hylkäämme sen ja sen sijasta seuraamme uskottomien tapoja, hylkäämme suuren asian jonkin tähden, joka ei itse asiassa anna meille mitään.